Kuinka Maupertuis kollegoineen oikein teki mittaukset? Veli-Markku Korteniemi ja Kari Kallio ovat kumpikin varttuneet Tornionjoen varrella. Molemmat ovat insinöörejä ja vaikuttuneita ranskalaistutkijoiden mittauksissa saavuttamasta tarkkuudesta.
Karl Vilhjálmsson

Miten mitataan aste?

Tornionjoen jäällä 280 vuotta sitten saatiin vastaus yhteen sen ajan suurista tiedekysymyksistä. Muistuttaako maapallo sitruunaa vai mandariinia?

Kaksi insinööriä raapii päätään Tornionjoen jäällä: Näinkö se tosiaan tehtiin?

Miten mitataan aste viisi syltä pitkällä seipäällä? Tarkemmin sanoen, miten mitataan perusviiva, jonka pituus tarvitaan leveysasteen pituuden laskemiseen?

Veli-Markku Korteniemi ja Kari Kallio viittaavat siihen joulukuun 1736 tapahtumaan, jolloin joukko Ranskan tiedeakatemian jäseniä seisoi samalla paikkaa joenjäällä ratkaisemassa maapallon muotoa. Oliko maapallo navoiltaan litistynyt vai suipponeva? Muistuttiko se mandariinia vai sitruunaa?

Tämän astemittausretkikunnan tulosta pidettiin aikanaan suurtekona, joka ratkaisi pitkällisen tieteellisen kiistakysymyksen. Saavuttuaan kotiin Pariisiin retkikunnan johtajasta Pierre Louis Maupertuis’ta tuli kollegoineen kuuluisia kautta koko Euroopan, ja Tornionlaakso sai varhaisena matkailukohteena reippaan sysäyksen eteenpäin.

Veli-Markku Korteniemi ja Kari Kallio ovat varttuneet Tornionjoen varrella samassa ympäristössä, jossa astemittausretkikunta teki mittauksensa.

Nämä insinöörit haluavat tutkia, pystyivätkö ranskalaiset todella saavuttamaan riittävän tarkan tuloksen oman aikansa mittausmenetelmillä. Miten tarkasti pystytään laskemaan Närkin ja Niemen kylien etäisyys, nehän sijaitsevat liki 15 kilometrin päässä toisistaan, käyttämällä omatekoisia mittatankoja, joita laitetaan peräjälkeen riviin jään poikki?

(Astemittausretkikuntaa ja sen matkaa luetaan historia-artikkelissa täällä.)

Näin se tehtiin

Ranskalaisten oma matkakertomus antaa osviittaa.

  • Tutkijoilla oli mukana raudasta valmistettu ranskalainen sylenmitta ja lisäksi ns. mallimitta, jossa sylenmittaa säilytettiin. Kumpikin oli kalibroitu Pariisissa 14 asteen lämmössä¹ siellä säilytetyn virallisen sylenmitan² mukaiseksi.
  • Aluksi tehtiin kuusipuusta viisi yhtä pitkää mittatankoa. Se tapahtui Ylitornion kirkkoherra Erik Brunniuksen luona.³ Mittatankojen molempiin päihin kiinnitettiin suuri pyöreä nasta, jota viilattiin, kunnes tanko mahtui täsmälleen mallimittaan. Eroa oli enintään paperiliuskan paksuuden verran.
  • Seuraavassa vaiheessa valmistettiin pidempi viiden sylen mitta, jota käytettäisiin jäällä tehtävässä mittauksessa. Sille tehtiin uusi mallimitta, johon juuri valmistetut viisi sylenmittaa mahtuivat peräjälkeen täsmälleen.
  • Lopuksi tehtiin kahdeksasta pitkästä männynrungosta vastaavalla tavalla viiden sylen mitat, joiden päässä olevia nauloja viilattiin, kunnes pituus oli täsmälleen viisi syltä.

 

¹ Koska rauta, kuten muutkin metallit, laajenee lämmössä, täytyy tietää, missä lämpötilassa mitta osoittaa täsmälleen oikean pituuden.
² Ranskan syli (”toise”) vastasi tuohon aikaan 1,949 metriä. Ranskan jalka (”pied”) oli 35 senttimetriä ja tuuma (”pouce”) 27,07 millimetriä.
³ Kirkkoherra Erik Brunnius oli ranskalaisten vierailun aikaan 76-vuotias ja sokea. Hänellä oli apunaan samanniminen poikansa, hänkin pappi. Pojanpojasta, hänkin nimeltään Erik, tuli Pedersören kirkkoherra v. 1788.