Alavetelin nuori pappi pursuaa uusia ideoita. Nyt hän jumalanpalveluksen jälkeen kehottaa seurakuntalaisia seuraamaan häntä joelle. Hän haluaa näyttää heille uuden jutun, tuohiveneen, joka hänestä on ylivertainen veneiden joukossa. Anders Chydenius kuuluu maakunnan suuriin nörtteihin.
Gun-Marie Wiis

Alaveteliläinen nörtti

Anders Chydeniusta (1729–1803) muistellaan tänä syksynä hänen täsmälleen 250 vuotta sitten ajamansa painovapausasetuksen vuoksi. Mutta Chydenius kannattaa muistaa myös nörttinä, vaikkei nörttiys sanana tai käsitteenä ollutkaan käytössä hänen aikanaan.

Alavetelin vastavalmistuneen kirkon juurella virtaava joki sopii erinomaisesti vene-esittelylle. Nuori pappi on innoissaan, ja seurakuntalaiset ihmettelevät, mitä hän nyt on keksinyt. Heti virkaanastujaispäivästä lähtien hän on esitellyt ideoitaan, joita väki ei oikein ymmärrä, mutta tämä on tähänastisista kummallisin.

Anders Chydenius on rakentanut tuohesta veneen. Sellaisia käytetään Amerikassa, ja se on ylivertainen kaikkiin muihin veneisiin verrattuna, hän väittää. Nyt hän todistaisi sen, joten tietenkin kaikki ovat uteliaita.

Tiedotusvälineitä ei valitettavasti ollut paikalla. Mutta toki tästä Suomen ensimmäisen tuohiveneen esittelystä puhuttiin ympäri pitäjiä. Tiedämme, että Anders Chydeniusta alettiin tämän jälkeen kutsua Tuohi-Antiksi. Tiedämme myös, ettei hänen innovaationsa saanut vastakaikua pohjalaistalonpojista.

 

webb_mg_3471

Anders Chydenius oli monessa mukana, niin puheissa kuin teoissakin. Hän tuli Tukholman valtiopäiville tuntemattomana metsäläispappina, mutta pian hän lakaisi vastustajilla lattiaa keskusteluissa. Per Fjällströmin maalaus Alavetelin kirkossa.

 

Anders Chydeniuksen kehittyminen nörtiksi ei ole sattumaa. Hänen veljensä, kaksi vuotta vanhempi Samuel ja kolme vuotta nuorempi Jacob, olivat hekin nörtteja, ja Jacob-isä rohkaisi poikiaan nörttiyteen. Isä opetti heille väsymättä heti varhaislapsuudesta niin käytännöllisiä kuin teoreettisiakin tietoja ja taitoja.

”Hän ei valinnut sitä yleistä tapaa, että opetuksella rasitetaan vain lasten muistia. Hän opetti heidät ajattelemaan…”, kuten Anders Chydenius itse vanhoilla päivillään totesi.

Anders omaksui Samuelin seurassa tiedonhitusia mm. mekaniikasta, tärkeästä nörttiaineesta, kyhäämällä väkkäröitä, vesirattaita ja muuta sellaista. Jacob-isä innostutti poikiaan tällaisiin leikkeihin, sillä ”hän halusi ikään kuin leikin ohessa mieluummin lietsoa lapsessa huomaamaansa kipinää kuin tukahduttaa viriävän liekin varomattomasti käsitellen”.

Perhe asui Andersin viisi ensimmäistä elinvuotta Sotkamossa, jonne isä oli nimitetty kappalaiseksi v. 1727. Muuttomatka Turun saaristosta isän ja äidin lapsuus- ja nuoruusmaisemista oli pitkä ja vaivalloinen. Muuttokuorma suuntasi v. 1734 Sotkamosta Kuusamoon, kun Jacob Chydenius oli nimitetty Kemin Lapin kirkkoherraksi. Se oli Suomen pohjoisin seurakunta, ja kirkkoherra teki joka vuosi pitkiä retkiä aina Inarin pohjoisille asuinalueille.

Kuusamo oli köyhää ja syrjäistä seutua, ja se heijastui pappilan elämään. Arkipäivän ongelmat oli kekseliäisyydellä ja ahkeruudella ratkaistava itse, ja seuraelämässä oli tyytyminen kaskenpolttajien ja kalamiesten tuttavuuteen.

Koulunkäyntiä ja opintoja ei silti voinut jättää huomiotta. Suunnilleen kymmenvuotiaana Anders lähti Samuel-veljensä kanssa Oulun triviaalikouluun ja näki silloin kaupungin ensi kerran. Vuosien 1741–1743 sotatapahtumat keskeyttivät opinnot, mutta niiden jälkeen veljekset jatkoivat koulunkäyntiä Tornion pedagogiossa. Sen rehtorina toimi uuttera ja kyvykäs Johan Wegelius, joka oli avustanut Pierre-Louis de Maupertuis’n kuuluisaa, Tornionlaaksoon suuntautunutta astemittausretkikuntaa pari vuotta aiemmin.

Wegelius näki heti Chydeniuksen veljesten lahjakkuuden ja antoi heille vajaan vuoden opintojen jälkeen ”kunniaa tuottavat todistukset”, joissa sanottiin heidän olevan kypsät siirtymään yliopistoon. Niinpä 17-vuotias Jacob ja 15-vuotias Anders lähtivät pitkälle rekimatkalle Turkuun ja kirjoittautuivat akatemiaan joulukuussa 1744.

 

owebb_pehr_kalm

Pehr Kalm, Linnén legendaarinen oppilas. Korsnäsiläisen kappalaisen poika, luonnonhistorian professori Åbo akademissa.

 

Jacob Chydenius haki poikiensa lähdettyä opiskelemaan siirtoa etelämmäs Kuusamon raskaiden virkavuosien jälkeen. Kokkola oli ollut pitkään ilman kirkkoherraa, mutta v. 1746 Jacob Chydenius nimitettiin virkaan ja sitä kautta hänen elantonsa varmistui, sillä pitäjä oli laaja ja kuului Suomen vauraimpiin.

Pohjalaisympäristö sopi demokraattismieliselle Chydeniuksen perheelle ilmeisen hyvin. Täällä ei juurikaan ollut yläluokkaa; yleensä ahkeruudella ja omilla taidoilla selvisi pitkälle, ja oma mielipide ilmaistiin rohkeasti, jos esivalta aiheutti ongelmia.

Andersin nuorempi veli Jacob kuvasi pohjalaisia väitöskirjassaan v. 1754 näin:

”Asukkaiden talot ja vaatetus ovat enimmäkseen siistit ja puhtaat. He ovat raittiita, hilpeitä ja eloisia, ahkeria ja hyvin käteviä varsinkin puusepän töissä, alttiita noudattamaan etenkin sellaisia ehdotuksia, joista he arvelevat hyötyvänsä, älykkäitä ja kohteliaita, niin taitavia käyttäytymään kuin talonpojalta voi vaatia ja osaksi joltisenkin hyvinvoipia.”

Tällaiseen ympäristöön Anders ja hänen veljensä siis palasivat käydessään kotonaan Åbo Akademin opintojensa lomassa. Maria-sisko (jonka pojasta Jacob Tengströmistä tuli sittemmin Suomen ensimmäinen arkkipiispa) kertoo isoveljiensä opettaneen nuoremmille siskoilleen sekä Euklideen geometriaa että kasvioppia. Maria muun muassa keräsi Kokkolan seudun kasveja kokoelmaansa.

Akatemiassa Andersia kiinnostivat hänen omien sanojensa mukaan ”matematiikka, varsinkin geometria, tähtitiede, gnomoniikka [oppi aurinkokelloista], mekaniikka ja jossain määrin algebra”.

Sekä Samuel että Anders suorittivat osan opinnoistaan Uppsalassa, kuten tapana oli, mutta pro gradu -väitöstään Anders puolusti Turussa akatemian talousopin professorin Pehr Kalmin ollessa esimiehenä. Pehr Kalm oli Linnén kuuluisa oppilas ja palannut hiljattain kolmivuotiselta tutkimusmatkaltaan Pohjois-Amerikasta.

Kalm oli varmasti vaikuttanut Anders Chydeniuksen väitöskirjan aihevalintaan, Americanska näfwerbåtar (Amerikkalaiset tuohiveneet), nörtin arvolle sopiva tutkimuskohde. Anders kuvaa yksityiskohtaisesti itäkanadalaistyyppisen intiaaniveneen valmistusta, ylistää sen ominaisuuksia ja pitää sitä keveytensä ansiosta erittäin sopivana Suomen sisävesille.

Kuten yllä todettiin, Anders oli niin innostunut intiaanikanooteista, että hän Alavetelin pappina yritti saada seurakuntalaisiaan rakentamaan tuohiveneitä.

 

Hän halusi ikään kuin leikin ohessa lietsoa opinkipinää… eikä tukahduttaa sitä heti alkuunsa