Pentti Virrankoski, joka on kirjoittanut tärkeimmän elämänkerran Anders Chydeniuksesta, pitää kuitenkin Samuel-veljeä Andersin ehkä tärkeimpänä opettajana. Samuel oli ilmeisen etevä tutkija, joka 26-vuotiaana nimitettiin kemian ja mineralogian dosentiksi ja jolla oli oma kemian laboratorio Åbo Akademissa.
”Samuel teki kaiken tarmokkaasti, nopeasti ja älykkäästi, joten häntä pidettiin suorastaan nerokkaana tiedemiehenä ja insinöörinä”, Virrankoski toteaa. Samuel Chydenius menehtyi traagisesti 30-vuotiaana v. 1757, kun hän putosi koskenperkaustöissä Kokemäenjokeen Niskakosken yläjuoksulla veneen heilahdettua ankkurikiveä heitettäessä. Samuel jaksoi taitavana ja vahvana uimarina taistella jonkin aikaa voimakasta virtaa vastaan, mutta lopulta koski nielaisi hänet ja hän hukkui.
Anders Chydenius oli erityisen taitava sanankäyttäjä. ”Kirjalliset harrastukset ovat huvittaneet minua ylioppilasvuosista alkaen, ja olen aina lukenut tarkkaavaisesti kaikenlaisia kaunokirjallisia teoksia”, hän itse kertoi. Kokkolan johtomiehet suostuttelivat 21-vuotiaan Andersin puhujaksi juhlaan, joka pidettiin kruununprinssi Aadolf Fredrikin kolmannen pojan Fredrik Aadolfin syntymän kunniaksi koulutalon synodaalisalissa, puhe sujui ”kuulijoiden täydeksi tyydytykseksi”.
Anders Chydeniuksella oli tavallisin mitoin mitattuna hyvät edellytykset edetä professoriksi tai piispaksi, mikä kuitenkin olisi vaatinut uran luomista Turussa. Hän kuitenkin valitsi toisin ja lähti 24-vuotiaana v. 1753 pappisvihkimyksensä jälkeen saarnaajaksi Alavetelin kappeliin.
Se oli hyvin pieni seurakunta, johon kuului viitisenkymmentä taloa uudistiloineen, mutta väki kuitenkin tiesi, mitä halusi. Alaveteliläiset olivat rakentaneet omin päin, ilman kenenkään lupaa kirkon v. 1751 ja saivat seuraavana vuonna luvan kappeliseurakunnan perustamiseen. Anders Chydenius vietti koko sen vuoden läheisessä Kokkolassa, ja alaveteliläiset tiesivät haluavansa juuri hänet seurakuntaansa.
Pentti Virrankoski kuvaa Alaveteliä miellyttäväksi seuduksi, ja Chydeniuksen perhe oli tässä vaiheessa asettunut jo tukevasti alueelle. Hedvig-äiti kuoli v. 1754, isä solmi seuraavana vuonna uuden avioliiton pastorinlesken Katarina Nyholmin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kaksi lasta. Jacob-veli vihittiin papiksi vuoden 1754 lopussa ja määrättiin isänsä apulaiseksi Kokkolaan. Maria-sisko solmi v. 1755 avioliiton pedagogi Johan Tengströmin kanssa Kokkolassa, ja Anders vihittiin avioliittoon 19-vuotiaan Beata Magdalena Mellbergin, varakkaan pietarsaarelaisen kauppiaantyttären kanssa.
Virrankoski arvelee Beatan olleen harvinaisen pystyvä taloudenhoidossa:”… rehellisesti sanoen on kysyttävä, olisiko kätevä ja taloudellinen Anders Chydenius oikeastaan pystynyt vakavasti rakastumaan taloustöissä taitamattomaan neitoseen”.
Seurakunnan rakentaminen nollasta rajallisin resurssein ensin saarnaajana ja sittemmin kappalaisena vaati ideoita ja ahkeruutta, mutta niitä Anders Chydeniuksella oli. Elantonsa vuoksi hänen oli saatava oma maanviljelys vauhtiin, minkä vuoksi hän nopeasti ojitutti kaksi suota viljan ja vihannesten; valkokaalin, lantun, porkkanan, palsternakan, persiljan, sellerin ja punasipulin kasvattamiseen. Hän hankki isänsä kanssa Ruotsista merinolampaita ja myi pian siitoseläimiä.
Kun sotamies Juho Virberg toi palatessaan Pommerin sodasta Kaustiselle v. 1762 mukanaan pitäjän ensimmäiset perunat, Anders Chydenius tietenkin kiinnostui uudesta juureksesta. Anders perusti yhtiön tupakanviljelyä varten kahden talonpojan kanssa; ensimmäinen sato kahden tynnyrinalan niityltä v. 1763 oli erinomainen.
Virrankoski toteaa, että kun Anders Chydenius sittemmin usein ruoski erilaisia paheita, himoja ja epäterveellisiä tapoja, hän ei koskaan maininnut tupakanpolttoa.
Andersin nörttiys tuli ehkä kaikista selvimmin esille hänen lääkintätoimissaan. Lähin välskäri toimi Kokkolassa, mutta oli Andersin mielestä taitamaton. Lähin apteekki oli Vaasassa. Anders alkoi valmistaa omia lääkkeitä uusimman kirjallisuuden ja kemiantaitojensa pohjalta.
Hän tilasi välineet ja raaka-aineet ja perusti pienen kemian laboratorion, jossa hän valmisti kalomelia, salpietarihappoa, suolahappoa, ammoniakkia ja muuta lääkkeisiin sopivaa. Hän koetti myös hankkia oopiumia imeyttämällä unikon nupuista valuvaa mehua sokeripaloihin.
Anders Chydenius kehitti silmäveden, joka oli erinomaista heikkojen ja vuotavien silmien lääkkeenä. Hän uskaltautui ryhtymään myös kirurgiksi, leikkaamalla ”syöpäkyhmyjä ja muita kasvannaisia, usein hyvin vaarallisista paikoista, sekä varsinkin operoimalla silmiä ja leikkaamalla silmäluomia haavasilmäisiltä, ja menestyin lähes uskomattoman hyvin”, näin hänen oman kertomansa mukaan.
Huhu Anders Chydeniuksen lääkärintaidoista levisi laajalle, ja potilaita saapui hänen luokseen matkojen päästä.
Vuodesta 1761 tuli lääkärintoimen kannalta merkittävä vuosi, koska silloin Vaasan piirilääkäri Barthold Rudolf Hast tuli rokotusmatkalle Kokkolaan ja esitteli siellä variolaatio-rokotuksen, oman aikamme rokotusmenetelmän edeltäjän. Isorokko oli vitsaus, mutta uusi menetelmä tarjosi mahdollisuuden kehittää immuniteetin tautia vastaan.
Rokottaminen vaati kuitenkin ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Isorokkoa sairastavan ihorakkuloista otettiin märkää, terveen rokotettavan ihoa raaputettiin rikki ja märkä vietiin ihon alle.
Suunnilleen kaksi prosenttia rokotetuista sairastui isorokkoon kuolettavasti, mutta muut tervehtyivät nopeasti ja olivat loppuikänsä immuuneja tartunnalle.
Anders Chydenius puhui aktiivisesti menetelmän puolesta. Vastustus oli suurta, rokotusta pidettiin ”puuttumisena meidän Herramme hallitukseen”. Anders vetosi vanhempien omaantuntoon, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin hän keksi perustelun, joka tehosi: lapsen hautaaminen oli 5–6 kertaa kalliimpaa kuin rokottaminen.
Hän sai viimein luvan 23 lapsen rokottamiseen, iältään 2–11-vuotiaita, Alavetelissä. Itse rokottamisen teki piirilääkäri Hast. Kaikki rokotetut tervehtyivät nopeasti. Pian sen jälkeen seudulle levinnyt isorokkoepidemia vei 27 rokottamattoman lapsen hengen. Se oli läpimurto. Chydeniuksen rokotustoimien maine saavutti myös Tukholman, ja Kuninkaallinen Majesteetti esitti hänelle armollisen tyytyväisyytensä osoitetusta uranuurtajuudesta.
Anders Chydeniuksen tärkein nörttiteko oli kuitenkin toisenluonteinen. Kuten aiemmin on käynyt ilmi, hän ajatteli, että kaikki oli mahdollista – ainakin jos hän teki sen itse. Mikäli hän jotain kunnioitti, se ei koskenut vaikeuksia. Hän oli omana aikanaan äärimmäisen demokraattinen, uskoi avoimuuden voimaan ja oli papin poikana varmasti oppinut kohteliaan käytöksen, mikä ei kuitenkaan estänyt häntä sanomasta mielipidettään.
Anders oli siinä itse asiassa harvinaisen lahjakas: mitä häneltä kirjallisesta sivistyksestä puuttui, sen hän korvasi nopealla älyllään ja puhetaidollaan. Siinä hän kehittyi nörttinä suurmestariksi. Anders Chydeniusta ei argumentoinnilla saanut kumoon, ei millään.
Tämä kävi kaikille selväksi helmikuussa 1763, kun Kokkolassa pidettiin lääninkokous jatkotoimien valmistelemiseksi asiassa, joka oli jo pitkään ollut pohjalaiskaupunkien poliittisena päätavoitteena, nimittäin Pohjanlahden kauppapakon purkaminen. Kauppapakko tarkoitti, että Pohjanmaan kaupungit eivät saaneet itse harjoittaa ulkomaankauppaa, vaan sen sijaan kaiken kaupankäynnin oli tapahduttava epäsuoraan Tukholman ja Turun kanssa.
Etenkin Oulu, Kokkola ja Vaasa olivat jo pitkään yrittäneet saada pian 150 vuotta täyttävää kauppapakkoa purettua valtiopäivien päätöksellä, mutta ilman menestystä, vaikka poliitikoille ja virkamiehille oli maksettu huomattavat lahjukset.
Nyt asiaan tartuttiin uudelleen, ja Anders Chydeniusta pyydettiin laatimaan kirjoitus, jossa esitettäisiin perustelut kauppapakkoa vastaan. Hänen maineensa kaunopuheisena saarnaajana houkutteli kävijöitä kirkkoon myös muista seurakunnista, mutta kelpaisivatko hänen lahjansa myös poliitikoksi? Anders luki lääninkokouksessa muistionsa, ja sen vastaanotto oli suoranainen menestys. Hänestä tuli yhdellä iskulla koko maakunnan tuntema hahmo; nasevasanainen mies, joka tiesi, miten väittely voitettaisiin.
Kun Tukholman valtiopäivät kokoontui kaksi vuotta myöhemmin v. 1765, Anders Chydenius valittiin niille Pohjanmaan kappalaisten edustajana. Hän kuului papiston 57 edustajan joukossa nuorimpiin, tuntematon kappalainen pienestä metsäseurakunnasta ja arvoasteikon alimpana kunnianarvoisten rovastien ja piispojen seurassa. Mutta ennen valtiopäivien päättymistä hän oli pelätty poliitikko ja oli muuttanut Ruotsin perustuslakia peruuttamattomasti.
Tila ei tässä salli tarkempaa selontekoa Anders Chydeniuksen teoista politiikan saralla. Mutta muutama esimerkki hänen puhetaidostaan on paikallaan. Näin hän puolusti maaseudun rahvasta ja antoi äänen työn riuduttamille:
”Nämä työn sankarit tuntee sisäänpäin kääntyneistä jalkateristä, vapisevista polvista, koukkuselästä, karkeista käsistä, jäykistä sormista, laihoista jäsenistä, kumarasta päästä ja ryppyisistä kasvoista, jotka kaikki osoittavat, ovatko he hankkineet laakereita leikiten tai virka-ansioita nukkumalla.”
Miten kukaan voisi keksiä kauppapakkoa puolustavia väitteitä, kun pakkoa kuvataan näin:
”Kaupankäynti on aivan kuin virta: vesi juoksee aina alaspäin eikä kauppaa ohjaa mikään muu kuin voitonhimo. Jos muut kaupungit eivät voi purjehtia ulkomaille suuremmalla voitolla kuin Tukholmaan, sen kieltäminen näyttää yhtä turhalta kuin vahdin asettaminen joen varteen, jotta se ei lähtisi virtaamaan ylöspäin…”
Niiden 18 kuukauden aikana, jotka Anders Chydenius vietti valtiopäivillä ennen kuin hänen vastustajansa onnistuivat erottamaan hänet, hän ehti käyttää suunnilleen 90 puheenvuoroa ja kirjoittaa puolisen tusinaa pamflettia. Kansallinen voitto (Den Nationnale Winsten) on jälkimaailman silmissä klassikko esittäessään liberalismin ja markkinatalouden perusperiaatteet, myös kauppa- ja elinkeinovapauden, vuosikymmentä aiemmin kuin Adam Smithin kansantalouden teos Kansojen varallisuus v. 1776:
”Mitä enemmän yhteiskunnassa toisilla on tilaisuus elää toisten työstä ja mitä vähemmän toiset saavat itse nauttia vaivansa hedelmiä, sitä enemmän ahkeruus lamautuu. Edelliset tulevat ylpeiksi, jälkimmäiset toivottomiksi, ja molemmat haluttomiksi […]
Työteliäisyys ja uutteruus vaativat reipasta mieltä ja herkeämätöntä kilpailua, jotteivät piankin laimenisi. Ne eivät koskaan antaudu ikeen alle, mutta kun vapaus, pikainen menekki ja oma voitto niitä elähdyttävät, niin voitetaan luontainen hitaus, jota iskuilla ja lyönneillä ei koskaan ajanpitkään voida karkottaa.”
Anders Chydeniuksen suurin poliittinen aikaansaannos oli kuitenkin sensuurin lakkauttaminen ja julkisuusperiaatteen puolustaminen Ruotsissa. Hän kirjoittaa muistelmissaan, että hän oli alusta saakka ”lujasti sillä kannalla, että poliittisia kirjoituksia koskeva sensuuri oli poistettava kokonaan”
Se edellytti pitkää ja monimutkaista parlamentaarista prosessia, jossa piti sekä esittää vakuuttavat perustelut että osoittaa taktista oveluutta. Asia siirrettin varta vasten muodostetun ”Kolmannen valiokunnan” valmisteltavaksi. Chydenius oli valiokunnan viidestätoista jäsenestä se, joka vei keskustelua eteenpäin ja muotoili lopullisen mietinnön.
Kun painovapausasetus ja sen julkisuusperiaate lopulta hyväksyttiin 2. joulukuuta 1766, se oli ensimmäinen laatuaan maailmassa. Anders Chydeniuksen mielestä oli itsestään selvää, että vapaa kilpailu edistää talouskehitystä, ja aivan yhtä itsestään selvää hänestä oli, että paras perustelu voittaa, jos mielipiteet saavat vapaasti kilpailla keskenään.
