Vaaroista huolimatta Maupertuis ja Camus laskevat kerran kosken, Tornion pormestari Petter Pipping vastentahtoisena kolmantena matkustajana. Maupertuis seurasi ihastuneena vinhasti ryöppyävän veden leikkiä, mutta Pipping, joka oli vain kohteliaisuudesta jäänyt veneeseen ja pelkäsi kovasti, totesi ettei tässä ollut mitään nauramista.
Kerran he tarkkailivat pitkään suurta eläintä, joka ui kaukana heistä:
Miehemme sanoivat, että se oli todennäköisesti suuri hauki. He eivät olleet niin taikauskoisia kuin monet paikkakuntalaiset, jotka uskovat niiden olevan haltio-nimisiä henkiä. Toisten mukaan ne ovat karhuja, jotka uivat veneitä kohti kaataakseen ne kumoon ja nielaistakseen niissä olevat ihmiset.
Outhier palaa usein Tornionjoen maiseman kauneuteen. Niityt viheriöivät, monilla pienillä peltotilkuilla näkyy kaunista, pyöreätähkäistä ohraa ja ruista. Humalaa kasvatetaan oluenpanoon, jotkut viljelevät hamppua.
Pullinkivaaralla hän kiinnittää huomiota blober-nimisiin marjoihin, siis mustikoihin. Hän kuvaa toistakin marjaa, ocrubere, mesimarjaa, joka tekee punaisen ja oikein hyvänmakuisen marjan, ja vielä hiouteron, lakka, joka on varreltaan mesimarjan kaltainen mutta jonka marja muuttuu kypsyessään keltaiseksi.
Kesää 1736 kuvataan lämpimäksi, ja Outhierin mukaan ”joka puolella metsää” on tulipaloja. Joessa ei ollut moneen vuoteen ollut niin vähän vettä ja niin vaikea kuivuus. Horliankerolla metsäpalo tuhoaa sinne aiemmin rakennetun tähtäyspisteen. Paloa sammuttaa 22 miestä, sitten tähtäysmerkki pystytetään uudelleen.
Mittauksessa oli tärkeää saada selville kolmioketjun päätepisteiden, siis Kittisvaaran ja Tornion kirkon kellotapulin, välisen meridiaanin aste-ero. Se toteutettiin tekemällä tähtitieteellisiä havaintoja kummastakin päätepisteestä syksyllä 1736. Se tapahtui niin, että zeniitin ja valitun tähden (Lohikäärmeen tähtikuvion Delta) välinen etäisyys ensin mitattiin molemmissa paikoissa ja sitten verrattiin tuloksia.
Toinen, täysin ratkaiseva seikka oli kolmion yhden sivun, ns. peruslinjan, määrittäminen, jotta kulmamittauksiin perustuvat laskelmat voitaisiin tehdä. Tämä peruslinja täytyi saada mitattua erittäin tarkasti.
Siihen löydettiin hyvä paikka Aavasaksan seudulta, jossa Tornionjoki on hyvin leveä. Peruslinja ulottui joen itärannan Närkin kylästä länsirannan Niemen kylään, matkaa kertyi noin 14,4 km. Oli tärkeää, että peruslinjan päätepisteet näkyisivät sekä Aavasaksalta että Huitaperiltä.
Tämän myötä kävi selväksi, että ranskalaisten täytyi viettää talvi Torniossa, koska peruslinja voitiin mitata tarkasti vasta joen jäädyttyä.
Seurueen palatessa Tornioon elokuun lopussa oli vielä tehtävä kaksi kulmamittausta. Toisessa niistä mitattiin kellotapulista käsin Nivavaaran, Kaakamavaaran ja Huitaperin väliset kulmat. Huitaperi piti heitä pitkään pilkkanaan huonon sään vuoksi, ja jatkuvasti ympärillä pyörivät uteliaat häiritsivät heitä. Lopulta he onnistuivat eräänä kirkkaana päivänä hiipimään salaa kellotapuliin ja saivat näköyhteyden Huitaperille.
Peruslinja mitattiin 15.–28. joulukuuta. Outhier kertoo, kuinka ranskalaiset valmistivat mittaustangot suurella tarkkuudella – Ranskassa +14 asteen lämmössä tarkistetun rautaisen sylenmitan avulla tehtiin täsmälleen viisi (Ranskan) syltä pitkät kuusitangot. He saivat hyvän tulen avulla saman lämpötilan huoneeseen, jossa mittaustangot valmistettiin.
Mittaus tehtiin laittamalla tangot (9,745 m) peruslinjaa pitkin niin tarkasti kuin he vain osasivat. Paikoitellen jää aurattiin hevosenvetämällä auralla. Työssä oli kaksi mittausryhmää, kummassakin neljä mittaajaa.
Pakkanen oli ajoittain ankara, ja Monnier joi harkitsemattomasti paloviinaa niin, että hänen kielensä tarttui hopeakuppiin ja kielestä irtosi nahkaa. Ranskalaiset kulkivat poron vetämässä pulkassa mutta menivät kumoon koko ajan, tietä näytti suomalainen, joka oli kiinnittänyt ”pitkät kapeat laudat jalkoihinsa”.
Kun molemmat mittausryhmät vertasivat tuloksiaan, eroa oli 11 cm. Toinen sai tulokseksi tasan 7406 syltä ja 5 jalkaa, toinen 7406 syltä 5 jalkaa 4 tuumaa. Metreiksi muutettuna ne vastaavat 14436,04 ja 14436,15 metriä.