Bi (Britt-Inger) Purasella on ollut läheinen suhde Suomeen lapsesta asti. Hän varttui Uumajan pohjoispuolella Sävarissa, josta on vuosisatoja kuljettu Merenkurkun yli Suomeen. Suomen sodan (1808–1809) viimeistä edellinen taistelu käytiin juuri Sävarissa, jossa tuhat sotilasta menetti henkensä. Suomen kohtalon ratkaissut viimeinen taistelu käytiin seuraavana päivänä läheisessä Ratanin rannikkokylässä.
Bi muistaa elävästi Korsholm-laivat, jotka alkoivat 1950-luvulla liikennöidä Vaasasta Uumajanjokea pitkin aina Uumajan keskustaan asti. ”Ne olivat persoonallisia ja kauniita laivoja, joiden torvista lähti hieno töräys. Asuimme joen lähellä, ja juoksin usein rantaan vilkuttamaan matkustajille.”
Oppikoululaisena Bi matkusti luokkansa kanssa joka vuosi laivalla Vaasaan. Matkat olivat eksoottisia ja antoivat esimakua ulkomaista.
Bi on tuloshakuinen ihminen ja ollut aina kiinnostunut asioiden yhteyksistä. Kun lukio-opetus oli hänestä tehotonta ja hidasta, hän tentti lukiokurssit yhdessä vuodessa ja aloitti 17-vuotiaana opinnot uudessa Uumajan yliopistossa.
Sosiologia ja väestötiede kiinnostivat häntä eniten. London School of Economics ‑yliopistossa vietetty syksy herätti kiinnostuksen myös taloushistoriaan. Bin kandidaatintutkielma käsitteli muuttoliikettä Norrlannissa ja Norrlannista.
Bi Puranen painotuoreen väitöskirjansa kanssa v. 1984. ”Jokaisen yhteiskunnan ja aikakauden sairaudet heijastavat oman aikansa sosiaalisia ja taloudellisia oloja”, hän kommentoi silloisessa kuvatekstissä.
Hän testasi uutta suomen taitoaan appivanhempiinsa. He pudistivat päätään…
Tässä vaiheessa hänen opettajansa Egil Johansson – Uumajan yliopiston kasvatustieteen professori – teki Bille mielenkiintoisen ehdotuksen. Egil oli varhaisia tietokonenörttejä, ja hänen aloitteestaan perustettiin Ruotsin väestötieteellinen tietokanta (Demografiska databasen), jonka ensimmäisenä suurena tehtävänä oli siirtää Ruotsin kirkonkirjat ”tietoa kantaviin välineisiin”.
Bi valittiin 22-vuotiaana Egilin suosituksesta uuden toiminnan johtajaksi. Toiminta sijoitettiin Haaparantaan.
Väestötieteellinen tietokanta oli kaupungille huomattava saavutus. Kun uusi toiminnanjohtaja saapui keväisenä päivänä linja-autolla Haaparantaan, odottamassa oli kunnanjohtaja ja paikallinen työnvälitysjohtaja. Matkustaja toisensa perään astui bussista, heidän joukossaan nuori lettipäinen nainen, jolla oli pyöreät silmälasit ja nallekarhu kainalossaan. Kun bussi oli tyhjä ja nämä kaksi herraa vieläkin seisoivat paikoillaan, Bi asteli heidän luokseen ja kysyi: ”Odotatteko ehkä minua?”
Väestötietokanta aloitti toimintansa 35 työntekijän voimin. Työntekijöitä oli myöhemmin satakunta, ja Pajalaan, Jyränjärvelle ja Ramseleen perustettiin haaraosastot. Maakunta-arkistoista saapui rahdeittain vanhoja kirkonkirjoja, joiden sisältämät tiedot (v. 1809 saakka myös Suomesta) muutettiin nyt ykkösiksi ja nolliksi.
”Tietokantatyötä pidettiin silloin hypermodernina. Käytimme valtavia reikäkorttikoneita. Reikien lyönti kortteihin kuulosti konekiväärisarjalta, ja meidän oli hankittava kuulosuojaimet. Vierailijat olivat aina hyvin vaikuttuneita.”
Elämään mahtui muutakin kuin työ. Bi tutustui pyöräretkillä Tornionlaaksoon ja rakastui kauniisiin talovanhuksiin, jotka olivat yleensä hylättyjä ja odottivat purkamista. Bi kysyi kunnanjohtajalta, voisiko hän vuokrata Mattilan lakkautetun koulun kaupungin pohjoispuolelta.
Vuokra oli sata kruunua kuussa. Koulun sijainti joen äärellä oli mahtava, ja alueella talvehti suuria metso- ja teeriparvia. Kesäisin Bi pyöräili työpaikalleen ja talvisin hiihti.
Bi vietti ensimmäisen kesälomansa vuorikiipeillen Grönlannissa.
”Oleilin kiipeilykerhoni kanssa Ammassalikin [nyk. Tasiilaq] vuorilla Itä-Grönlannissa. Se oli ihanaa aikaa täysin sivilisaation ulottumattomissa, lukuun ottamatta muutamia grönlantilaisia, jotka tulivat tapaamaan meitä uteliaisuuttaan. Heitä kiinnostivat suuresti pienet padot, joita olimme tehneet puroihin kalojen pyydystämiseksi.”
Bi osti sorkkaraudan palattuaan Haaparantaan: Mattilan vanha koulu piti laittaa kuntoon. Koulu oli tuskin koskaan ollut niin puhdas sen jälkeen, kun hänen kollegansa olivat rientäneet avuksi harjojen ja riepujen kanssa.
Bi pääsi silloisen miehensä Åken kautta tutustumaan kunnolla Tornionlaakson elämään. Åken vanhemmat ja sisarukset asuivat kauniin Armasjärven rannalla 60 km Haaparannasta pohjoiseen. Sieltäkin lakkautettiin koulu, jonka nuoripari sai ostaa yhdellä kruunulla.
Bi muutti siis Mattilan koulusta Armasjärven kouluun. Hän sai ensimmäisen lapsensa ja aloitti tohtorinopintonsa toimiessaan samalla tietokantakeskuksen johtajana. Väitöskirjan aiheena oli Tornionlaakson kaksikielisyys.
”Åke puhui hyvin ruotsia, mutta hänen kotinsa oli suomenkielinen, joten suomi oli hänen tunnekielensä. Ymmärsin, mitä se tarkoitti, kun Åke kirjoitti minulle ruotsiksi. Hänen kirjeensä olivat pikemminkin kouluaineita kuin rakkauskirjeitä.”
Bi alkoi opiskella suomea Tornionlaakson kansankorkeakoulussa. Kun hän kokeili taitojaan appivanhempiinsa, he vain pudistelivat päätään. Bi toisti oppimansa suomenkieliset fraasit hitaasti ja selkeästi, mutta reaktio oli silti sama.
”Ongelmana oli, että minä olin oppinut ’oikeaa’ suomea, kun taas he puhuivat meänkieltä [Tornionlaakson suomea]. Suomessa selitettiin, että meänkieli oli suomen vähemmän kehittynyt kielimuoto. Tajusin, että aihe oli arka ja ettei minulla ulkopuolisena tulisi olla asiasta mielipidettä.”
Tämä kompleksisuus oli tärkeä opetus. Toisen tärkeän opetuksen Bi sai osallistuessaan tutkijakurssille Ahvenanmaalla. Illan kokoontumisessa laulettiin yhdessä. Kun Bi ei aivan pysynyt nuotissa, kurssin johtaja – seurapiirirouva Helsingistä – käänsi katseensa Bihin ja kysyi jäljittelemättömällä helsinkiläisruotsillaan: ”Kuka täällä laulaa niin kamalasti nuotin vierestä…”.
”Se oli merkillinen kokemus siitä, kuinka joku yläluokkaisessa ympäristössä kasvanut kuvitteli omistavansa maailman ja etuoikeuden sen tulkintaan.”
Kieli ja asenteet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvästi kytköksissä toisiinsa. Bi haluaa helsinkiläisrouvan vastapainoksi kertoa hyvästä ystävästään, aiemmin vaasalaisesta Kaj Hedistä, Rovion pääomistajasta (yhtiö tunnetaan Angry Birdsistä).
”Kaj’lla on maaginen aatemaailma ja ajattelutapa, mutta samalla hän on kuin Greta Garbo potenssiin kaksi: hän välttelee julkisuutta eikä tuputa tulkintojaan toisille.”
Bi Puranen tauolla luentojensa välissä, tässä Tukholman Sköndal.
