Carita kulkee omia teitään

”Anna asioiden tapahtua, nauti hetkestä”

Eräänä päivänä Järvsön idylli kuitenkin järkkyi. Pohjoiseksi runkoradaksi kutsuttua rautatietä aiottiin oikaista ja rakentaa uusi silta Ljusnanjoen yli. Ihmiset joutuisivat lähtemään tiloiltaan ja mailtaan antaakseen tilaa rautatielle. Näin jotta junien kulku nopeutuisi 19 sekuntia.

Carita Järvinen hakeutui syntyneen taistelun keskiöön.

”Ne, jotka joutuisivat muuttamaan, olivat pienviljelijöitä ja ottaneet elämäntyökseen Hälsinglandin perinteiden vaalimisen, pitivät tunturilehmiä ja hoitivat vanhoja talonpoikaistalojaan ja olivat myös yrittäjinä avanneet Lill-Babs kahvilan Järvsön keskustaan. Vaikka monet kyläläiset asettuivatkin heidän puolelleen, minä raivostuin näkemästäni välinpitämättömyydestä”, Carita selittää.

Kokemusta viranomaisten kanssa toimimisesta hänellä ei ollut ja hän ymmärsi, että se läksy piti tehdä nyt.

Rautatie oli päätetty vetää Natura 2000 -alueen poikki suoraan ikivanhojen kulttuurimaiden yli, mikä pisti silmään. Jos kuuntelee puheita ja lakikirjaa, se ei ole leikin asia. Carita sai selville, että Ratavirasto oli teettänyt suunnitellun sillan kohdalla luontoselvityksen, sukeltajat olivat tutkineet joenpohjan löytämättä mitään huomionarvoista.

”Silloin minä lähdin joelle sangon kanssa, kahlasin ympäriinsä ja löysin valtavasti simpukoita. Seisoin vedessä käsissäni eri simpukoiden kuvia ja yritin määrittää löytämiäni lajeja. Sitten lähetin paketit simpukkanäytteitä Tukholman ja Göteborgin luonnonhistorian museoihin”, hän kertoo.

Kävi ilmi, että Carita oli löytänyt pikkujärvisimpukoita, sysijokisimpukoita, litteäjärvisimpukoita ja jokihelmisimpukoita. Kahden viimeksimainitun esiintyminen oli sensaatio, molemmat olivat punaisella listalla, ja Caritalla oli pian kaksi professoria puolellaan.

Luontoselvityksessä ei siltatyömaan läheltä ollut myöskään löydetty rauhoitettua lietetatar-kasvia. Carita osoitti, että sitä kasvoi alueella runsaasti, samoin alueella oli Natura 2000 -aseman perusteella suojeltuja saukkoja ja kivisimppuja.

Mutta pitkä tarina lyhyesti sanottuna: Carita toteutti useita mielenosoituksia hanketta vastaan, mikä jakoi seutua. Osa asettui hänen puolelleen, ”mutta jotkut halusivat tapporahan minusta”.

”Luulin, että Ruotsissa noudatetaan lakia, etenkin ympäristöasioissa. Jos sammakko tai mato ylittää tietä, syntyy kauhea rähäkkä, jos niitä häiritään. Opin, että sanat ja teot ovat eri asioita, jos haastaa valtaapitäviä”, hän sanoo.

Caritan omistautuminen asialle ei kadonnut jälkiä jättämättä. Hän perusti säätiön, jonka nimenä on puhuttelevasti Protect Natura 2000. Hän otti yhteen infrastruktuuriministeri Ulrica Messingin kanssa tämän vieraillessa paikkakunnalla. Hän kirjoitti kuninkaalle, Maailman luonnonsäätiön suojelijalle. Vastausta hän ei saanut mutta Caritan osoittamien faktojen nojalla Hallitusoikeus katsoi lopulta aiheelliseksi kumota Ympäristöylioikeuden antaman lupapäätöksen sillan rakentamiseen.

Tuolloin sillan rakennustyöt olivat jo käynnissä ja kahden kuukauden rakennuskiellon jälkeen saatiin Hallitusoikeuden lopullinen tuomio: Ympäristöylioikeus oli toiminut väärin vahvistaessaan rautatiesuunnitelman, mutta koska kaikki suojelemisen arvoiset kohteet oli ehditty tuhota, rakennustyöt sai viedä loppuun.

Mitä Carita haluaa sanoa niille, jotka haaveilevat glamourista ja valokuvamallin urasta?

”On kauheaa nähdä, kuinka nuoret tytöt pumppaavat Botoxia takamukseen ja huuliin ja tuhoavat kehoaan. Doping on ankarasti kiellettyä muissa yhteyksissä, en ymmärrä, kuinka tuollaisia aineita saa käyttää ulkonäkönsä takia.”

”Omalta osaltani tunnustan mielelläni, että turhamaisuuteni on rajatonta”, Carita sanoo nauraen. ”Mutta elämässä on paljon arvokasta löydettävänä. Olen oppinut kunnioittamaan kaikkea työtä, monet valittavat nykyään aivan liian helposti, että asiat ovat huonosti. En suosittele kenellekään panostamista vain mallin uraan.”

”Kiinnostukseni vaatteisiin voidaan varmasti kokea turhuutena, mutta en halua olla aina tip-top-puettuna. Olen ostanut osan vaatteistani DollarStoresta. Sitä vastoin olen hyvin kiinnostunut vaatteen taustalla olevasta käsityöstä ja ostan joskus vaatteita vain tavaranäytteeksi.”

”Mitä tulee kameran edessä seisomiseen, en usko, että sitä voi oppia koulussa. Ihminen joko on valokuvauksellinen tai sitten ei.”

”En usko elämän kovin tarkkaan suunnitteluun. Anna asioiden tapahtua ja nauti joka hetkestä. Itse olen kulkenut kiertoteitä, mutkateitä ja oikoteitä elämän läpi, mutta aina omia teitäni. Enkä koskaan sänkytietä.”