Ensimmäinen ehdotus tämän kolumnin aiheeksi oli pohtia Svenska Kraftnätin näkemystä siitä, voidaanko Suomessa ja Ruotsissa tuottaa tulevaisuudessa riittävästi halpaa sähköä.
Siihen kysymykseen vastaaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Syy käy ilmi pitkän aikavälin markkina-analyysistamme, jossa tutkimme Pohjoismaiden ja Pohjois-Euroopan sähköjärjestelmien neljää erilaista skenaariota v. 2050 asti. Laadimme tämän analyysiraportin noin joka toinen vuosi; viimeisin on tammikuun lopulta.
Haluamme näillä neljällä skenaariolla valaista selkeitä perusjoukkoja ja sähköjärjestelmän haasteita, jotka aiheutuvat erilaisista kehityspoluista. Ne osoittavat myös tarpeet, joihin meidän tulee vastata. Kyse ei siis ole ennusteista!
Millaiseksi kehitys muodostuu – ja miksi en voi antaa suoraa vastausta halvasta sähköstä – johtuu monista olosuhteista, mm. poliittisista päätöksistä, teknologian kehityksestä, polttoaineiden hinnoista, energiatehokkuudesta ja digitalisaatiosta. Nämä suureet eivät noudata ennakoitavaa kehitystä.
Arvioimme yleisellä tasolla, että sähkönkulutus on Ruotsissa kaksinkertaistunut alle yhdessä sukupolvessa. Meillä on aiheesta runsaasti tietopohjaa, sillä olemme saaneet hakemuksia sähkön tarjonnan lisäämisestä kantaverkosta, mikä on linjassa tämän kehityksen kanssa.
Tilanteesta selviytymiseksi sähköverkkoa ja sähköntuotantoa tulee laajentaa entisestään valtavasti. Sähkönkuluttajiltakin vaaditaan enemmän joustavuutta.
Suuri osuus sähköntuotannosta on säästä riippuvaista, minkä takia suurempien sähkönkuluttajien tulee sopeuttaa kulutuksensa sähkön saatavuuden ja kysynnän mukaan. Myös pienet asiakkaat voivat joustavalla kulutuksella edistää energiasiirtymää ja samalla vaikuttaa omiin sähkölaskuihinsa.
Tarvitsemme myös enemmän energian varastointia. Skenaariot auttavat meitä käsittelemään tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta ja tunnistamaan vankimpia toimenpidevaihtoehtoja. Ne ovat hyvä apuväline toimenpiteiden ja investointien priorisoinneissa.
Skenaariot eroavat eniten toisistaan sähkönkulutuksen, tuotantosekoituksen (eri voimanlähteiden osuuden), kulutusjoustavuuden laajuuden sekä vetykaasuinfrastruktuuria koskevien päätösten suhteen.
Meidän tulee kaikissa skenaarioissa laajentaa ja varustaa sähköverkkoa tavalla, joka on nykyaikana vertaansa vailla. Arvioimme nykypäivän kysynnän ja tarpeiden perusteella, että laajennustarve on seuraavan 20 vuoden aikana noin 6 000 km uusia voimajohtoja.
Vertailun vuoksi nykypäivän kantaverkossa on noin 17 500 km voimajohtoja. Lisäksi suunnitelmissa on 200 uutta asemaa.
Verkon laajentamisessa kuitenkin kestää eivätkä teollisuuden tarpeet odota. Siksi on ratkaisevaa, että voimme lyhentää nykypäivän läpimenoaikoja, joista lupaprosessit vievät suuren osan.
Olemme jo muutaman vuoden ajan pyrkineet aktiivisesti puolittamaan läpimenoajat nykypäivän 14 vuodesta seitsemään vuoteen laskettuna siitä, milloin verkkoselvitys alkaa ja voimalinja voidaan ottaa käyttöön.
Lisäksi pyrimme kasvattamaan omaa ja sellaisten toimijoiden tehokkuutta, joilla on tärkeä rooli sähköinfrastruktuurin kehittämisessä. Niihin kuuluvat mm. Ruotsin puolustusvoimat, lääninhallitukset ja Ruotsin energiamarkkinoiden valvontaviranomainen, joka myöntää meille toimiluvat.
Olemme jo onnistuneet lyhentämään läpimenoaikoja runsaasti. Yksi esimerkki on Aurora Line, jonka toteutamme yhdessä Fingridin kanssa. Kyseessä on 400 kV voimajohto, joka sitoo maitamme entistä enemmän yhteen kaukana pohjoisessa. Olemme tässä hankkeessa oppineet paljon suomalaiskollegoiltamme!
Ruotsi on Suomen tavoin teollisuusmaa, ja osa perusteollisuuden menestyksestä selittyy sähkön saatavuudella kansainvälisesti kilpailukykyiseen hintaan. Pyrimme Ruotsin energiapolitiikan tavoitteiden mukaan jatkuvasti edistämään kilpailukykyisiä sähkön hintoja.
Fossiilivapaan sähkön saatavuus on nyt ja jatkossakin keskeisessä asemassa kansainväliselle kilpailukyvylle. Ruotsilla on erinomainen lähtöasema, sillä maassa on jo nyt lähes sataprosenttisesti fossiilivapaa sähköntuotanto.
Toisin kuin monien muiden maiden, meidän ei tarvitse toteuttaa siirtymää, vaan ”ainoastaan” kehittää sähköverkon ja sähköntuotannon kapasiteettia. Eikä se ole mikään pieni tehtävä.
