Ihmelapsi Einar Swan

Tämä tarina alkaa vuonna 1897 Alavetelin Broändassa, kun Matti Svan, 20, päättää kerätä kimpsunsa ja muuttaa Helsinkiin. Elämä kotitilalla on raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin, isotveljet Herman ja Antti ovat jo aiemmin lähteneet siirtolaisiksi USA:han. Matti toivoo voivansa Helsingissä arkisen leipätyönsä rinnalla opiskella suurta intohimoaan, musiikkia.

Matin isä Alexander (”Aleksi”) on sukupolvien ajalta taustaltaan evijärveläinen, hänen sukunimensä on Joutsen, siis ruotsiksi Svan. Matin äidin Fredrika (”Riika”) Hästbacka Nääsin sukujuuret ovat, kuten nimetkin osoittavat, läheisellä Teerijärvellä. Perhe on muuttanut Joutsenesta Broändaan vasta v. 1890.

Alavetelissä kerrotaan vielä nykyäänkin Joutsenen perheen kovasta kurista. Lapset kasvatettiin nyrkeillä, ja Oskari-pojan kerrotaan kostaneen isälleen iskemällä tätä kirveellä jalkaan. Isä tunnettiin Alavetelissä sen jälkeen Halt-Alexin (Rampa-Aleksin) nimellä.

Matti muutti sukunimekseen Svan v. 1895 ja asui Helsingissä kaksi vuotta. Hän tapasi siellä hattuliikkeen myyjättären Edla Mariana Aaltosen. Edla oli Matin ikätoveri, syntynyt Kosken seurakunnassa ja vanhempien suvut olivat lähinnä Koskelta, Paltaasta ja Perttelistä Varsinais-Suomesta.

Toukokuussa 1899 Matti Svan lähti Amerikkaan. Edla seurasi perässä elokuussa 1900. Hän oli tuolloin kirjoilla Vaasassa ja matkusti pirttikyläläisen ystävättärensä, Maria Styfin, kanssa. Matti ja Edla avioituivat, Matti otti nimekseen John Matthew Swan.

Ei tiedetä, miten Swanin perhe hankki elantonsa, mutta Matti oli selvästikin hyvin taitava ja tarmokas puuseppä. Perhe asui pari vuotta Clevelandissa Ohiossa mutta sittemmin Gardnerin ja Worcesterin seuduilla Massachusettsissa. Matti ja hänen veljensä Antti Swan omistivat muutaman vuoden ajan yhdessä kiinteistön, jossa Matti perheineen asui. Antti toimi jonkin aikaa sosiaalidemokraattisen Raivaaja-lehden liikkeenjohtajana.

Edla Swan sai yhdeksän lasta, jotka varttuivat musiikin ympäröiminä aivan taaperosta asti. Matti toimi musiikinopettajana sekä omassa perheessään että kodin ulkopuolella ja perusti ja johti orkestereita, joiden nimissä kalskahti suomalainen mytologia, kuten Kalevala, Pohjola ja Kantele. Hän kuului Finnish Music Society of the East -yhdistyksen perustajiin. Hän sävelsi ja teki sovituksia. Ja mikä merkittävintä, Matti rakensi omin käsin erilaisia soittimia.

Edlakin oli selvästi aidosti musikaalinen. Yksi tyttäristä on kertonut Edlan laulaneen kotona kaiken aikaa, tytär luuli kappaleita suomalaisiksi kansanlauluiksi. Myöhemmin hän on kuitenkin ymmärtänyt, että äiti yleensä kysyi lapsilta, mistä he haluaisivat kuulla laulun ja sitten kehitti laulellessaan siihen sanat ja melodian.

Matin ja Edlan tavoitteena oli ilmeisesti auttaa lapsia musiikissa mahdollisimman pitkälle. Lapsista seitsemästä tuli muusikkoja, useimmat heistä soittivat monia instrumentteja. He alkoivat esiintyä eri kokoonpanoissa jo nuorella iällä.

Tämä sai lehdistön kiinnostumaan perheestä. Lehtiartikkeleissa kerrotaan musikaalisista lapsista, jotka osasivat käsitellä mitä tahansa soitinta. Huomio kiinnittyi erityisesti Einariin, vanhimpaan poikaan, synt. 1903. Einarin alettua 4-vuotiaana soittaa isän valmistamaa viulua hänestä tuli osa trioa, jossa isä soitti klarinettia ja Ellen-isosisko urkuharmonia. Einar oppi pian soittamaan myös pianoa, kornettia, huilua, saksofonia ja rumpuja.

9-vuotiaana Einar Swania pidetään musiikin ihmelapsena, kun hän soitti viulistina sisarensa pianosäestyksellä Rossinin ”Wilhelm Tellin” alkusoiton. Einar julkaisi 11-vuotiaana ensimmäisen oman sävellyksensä ja alkoi antaa soittotunteja saadakseen haalittua rahat parempaan viuluun.

Matin ja Edlan tyttäret Ellen ja Anne esiintyvät puolestaan useissa tyttöorkestereissa, yhden nimenä oli Gypsy Sweethearts. Nuorin sisko Aina teki paljon myöhemmin yhteistyötä jazzmuusikko Heikki Sarmannon kanssa. Aina kävi Suomessa vuodesta 1970 lähtien vuosittain ja sai v. 1994 ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun mitalin.

Lapsuuden ihmelapsivuosien jälkeen Einarin tie johti 1920-luvulla suoraan amerikkalaisen populäärimusiikin ytimeen, jossa jazz oli uutta ja suurta. Hän kävi kauppakoulua, The High School of Commerce, ja vaati koulun orkesterissa saada soittaa kaikkia instrumentteja ”jotta pystyisi paikkaamaan, jos joku orkesterilainen sairastuisi”. Einarin kerrotaan hallinneen hyvin yli 20 soitinta.

Mutta joidenkuiden mukaan Einarin heikkoutena oli hänen halunsa improvisoida ja leikitellä rytmeillä. Hän soitti tietämättään jazzia, todetaan myöhemmässä lehtiartikkelissa. Tämä johti törmäyskurssille isän kanssa. Jazz ei mahtunut isän visioon pojan tulevaisuudesta.

Mutta Einar kulki omia teitään. Hän perusti 19-vuotiaana oman orkesterinsa, Swanie’s Serenaders. Kiista äityi entisestään seuraavana vuonna, 1923, Einarin rakastuttua Anna Kaufmanniin, vuotta nuorempaan kiovalaiseen juutalaissiirtolaiseen. Heidän avioiduttuaan välit Einarin isään katkesivat kokonaan. Asiaa ei suinkaan auttanut se, että Einar kääntyi juutalaiseksi ja muutti toisen nimensä Williamin Aaroniksi.

Se ei kuitenkaan haitannut musiikkiuraa. Tunnettu orkesterinjohtaja Sam Lanin kiinnitti Einarin v. 1924 saksofonistiksi orkesteriinsa New Yorkin Roseland Ballroomiin. Einar teki sovituksia paikan toiselle vakio-orkesterille, jossa soittivat tulevat legendat Louis Armstrong ja Coleman Hawkins.

Pian Einar houkuteltiin Laniniakin kuuluisamman orkesterinjohtajan Vincent Lopezin orkesteriin. Einar soitti Lopezin orkesterissa 1920-luvun loppuun ja osallistui muun muassa orkesterin Englannin-kiertueeseen v. 1925.

Tämä oli varhaisen jazzin kulta-aikaa, ja Einar vaikutti sen ehdottomassa ytimessä sekä muusikkona että kysyttynä ja hyväpalkkaisena sovittajana.

Joskus vuoden 1930 tienoilla Einar päätti jälleen kulkea omia teitään ja jätti esiintyvän muusikon elämän. Hän jäi kotiin lastensa Leslien (synt. 1926) ja Donaldin (synt. 1930) kanssa ja käytti aikansa sovitusten tekemiseen. Toimeksiantajina oli kuuluisia orkesterinjohtajia, kuten Dave Rubinoff ja Raymond Paige.

Nyt Einar kirjoitti kappaleen, jolla hän ansaitsee erityisaseman myös säveltäjänä, When Your Lover Has Gone. ”Maailman surullisin kappale”, toteaa musiikintutkija Sven Bjerstedt. Lukuisat muusikot ovat esittäneet kappaleen, ja siitä on satoja levytyksiä. Louis Armstrong teki niistä ensimmäisen huhtikuussa 1931.

Kappaleen ovat levyttäneet esimerkiksi Billie Holiday, Frank Sinatra, Ben Webster, Chet Baker, Erroll Garner, Nat King Cole, Oscar Peterson, Ella Fitzgerald, Count Basie, Dinah Washington, Herb Ellis, Sarah Vaughan, Judy Garland, Art Farmer, Ray Charles, Sammy Davis, Marvin Gaye, Ricky Nelson, Carly Simon, Linda Ronstadt…

Laulutekstin loppu kertoo tyhjentävästi: Like faded flowers life can’t mean anything when your lover has gone. Kun rakkain on lähtenyt, mitään ei ole jäljellä, kuu ja aurinko ovat poissa. Synkemmäksi tunne voi tuskin tulla.

Viittaako teksti johonkin Einarin elämässä? Sven Bjerstedt on mittavan salapoliisityön tuloksena paljastanut Einar Swanin historian unohduksista ja on itsekin jazzmuusikkona syvästi vaikuttunut kappaleesta. Bjerstedt löytää vahvan yhtymäkohdan Einarin perhehistoriaan. Vuoden 1930 tienoilla Matti jätti vaimonsa ja muutti Kaliforniaan. Hän ei enää koskaan palannut perheensä luo eikä hän tullut edes Edlan hautajaisiin v. 1935.
Kuvaako When Your Lover Has Gone (“Kun rakkaasi on lähtenyt”) Einar Swanin myötätuntoa ja ymmärrystä äitiään kohtaan?

Einar Swan kuoli aivoverenvuotoon v. 1940, vain 37-vuotiaana, Anne-vaimo kuoli v. 1993. Matti Swan kuoli Petalumassa Kaliforniassa v. 1956.
Artikkelin päälähteenä on tutkimus Who Was Einar Swan? A Study in Jazz Age Fame and Oblivion, jonka Lundin yliopiston lehtori ja dosentti Sven Bjerstedt julkaisi v. 2006. Sven Bjerstedt on sittemmin tavannut Einar Swanin pojan, Donaldin. Sven Bjerstedt kiittää sydämellisesti sukututkijoita, jotka auttoivat häntä oikeille jäljille. Tutkimuksen seurauksena Ruotsin Radio P2 teki radiodokumentin – edelleen kuunneltavissa verkossa – ja Benny Törnroos tuotti tv-dokumentin FST5:lle.