Miltä maailma oikeasti näyttää, siitä käydään jatkuvaa kamppailua. Kuvaamme maailmaa kaikki omalla tavallamme. Mutta kaikki myös joskus pysähdymme kuvan äärelle. Näemme yhtäkkiä jotain sellaista, mikä ei aivan äsken ollut näkyvillä.
Linus Lindholm

Pohjanmaa Heikin silmin

Pohjanmaa on hänen taiteensa lähtökohta. Taulujen humoristisuutta ei voi olla huomaamatta. Sillä ei ole mitään merkitystä, että eläkeikä on jo täyttynyt. Heikki Mäki-Tuuri tutkailee edelleen täysin rinnoin kotimaakuntaansa.
Näimme yläpuolellamme monta ufoa. Pian sen jälkeen sain ihottuman ja jouduin karanteeniin.

 

Heikki Mäki-Tuuri avaa Ylistaron kotinsa oven ja ohjaa meidät eteisen kautta ateljeeseen, jossa hän on neljän viime vuosikymmenen ajan kehittänyt tunnusomaista tyyliään.

”Tämä on uusimpia maalauksiani”, hän sanoo ja näyttää paikallisessa Epari-lehdessä hiljattain julkaistua artikkelia.

Siinä kerrotaan Tulikaviokräätäri ja lihonnut konduktööri -taulun paljastamisesta yleisölle. Taulu komistaa nyt Jerikon Kräätäri -nimisen uuden asuintalon rappukäytävää Jerikon kaupunginosassa Seinäjoella. Taulu kuvaa räätäliä, joka mittaa toisen miehen, ilmeisesti muutamia kiloja pulskistuneen konduktöörin vyötärönympärystä. Voimakas tyyli, kirkkaat värit ja kirveellä veistetyt hahmot on helppo tunnistaa ateljeessa riveissä seisovista tauluista.

”Tämä oli Peab-rakennusyhtiön tilaustyö. Peab halusi aiheen, joka liittyy paikan historiaan. Maalasin teoksen koivuvanerilevylle akryyliväreillä. Yhtiö on suojannut taulun lasilevyllä, jotta maalaus ei vahingoitu, kun sen vierestä kanniskellaan muutoissa huonekaluja”, Heikki Mäki-Tuuri kertoo.

Tilaustoimeksiannot ovat vain pieni osa Heikin töistä. Hän maalaa eniten oman inspiraationsa mukaan ja käyttää aiheenaan usein oman arkensa tapahtumia.

”Meillä oli kotona vesivahinko pari vuotta sitten, maalasin silloin Vesivahinko I:n ja II:n. Maalaaminen on minulle hyvä tapa päästä ajatuksissani ikävän tapahtuman yli.”

 

Heikki Mäki-Tuuri, taiteilija

Hän jatkaa 73-vuotiaana päivittäistä maalaamista. ”Kun on kasvanut maaseudulla, on päähän iskostettu, että töitä on tehtävä joka päivä”, Heikki Mäki-Tuuri hymyilee.
Kuva: Linus Lindholm

 

Heikki varttui maaseudulla Tuurissa. Ei ollut itsestään selvää, että hänestä tulisi taiteilija. Kirjoittaminen ja piirtäminen olivat hauskinta koulussa, ja Alavuden yhteiskoulussa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän hakeutui taidealan opintoihin. Hän opiskeli Kankaanpään taidekoulussa v. 1966–1968 ja jatkoi sitten Helsinkiin ja Suomen taideakatemiaan.

”Viihdyin taitelijapiireissä ja työskentelin muun muassa Sinebrychoffin taidemuseossa. Toki mietin Helsinkiin jäämistä opintojen jälkeen, mutta elinkustannukset olivat jo tuolloin siellä aivan toisella tasolla kuin Pohjanmaalla.”

Hän päätti jättää suurkaupungin ja palata kotiseudulle.

”Menin naimisiin ja sain töitä taidealan opettajana. Olen toiminut opettajana koko ajan oman maalaamiseni rinnalla. Etenkin alussa olisi ollut vaikeaa elää taulujen myynnillä. Nuorempana minun oli myös vaikeampaa päästää teoksiani käsistäni.”

Hänen aiheensa ovat usein lähtöisin pohjalaiselta maaseudulta. Kuten viereisistä kuvista näkyy, maalauksissa on humoristinen pohjavire.

”Pohjanmaa on perusta, mutta omaksun vaikutteita muualta. Niitä voi kertyä eri medioista tai matkoista.”