Kolme kysymystä…

Fredrik Liljeström

Fredrik Liljeström, rakennusinsinöörinä tukholmalaisessa Brunnberg & Forshed Arkitektkontorissa. Varttunut Uudessakaarlepyyssä, valmistunut rakennusinsinööriksi Vaasan teknillisestä oppilaitoksesta. Naapuri kutsuu Drottning­holmin linnaa kodikseen.

Mitä Pohjanmaa merkitsee sinulle?
Pohjanmaalla ja erityisesti Uudellakaarlepyyllä, lapsuuteni ja nuoruuteni kaupungilla, on aina paikka sydämessäni, vaikka olen asunut yli puolet elämästäni Ruotsissa.

Tunsin oloni kotoisaksi uudessa maassa ensihetkestä lähtien, ja kaipaan ainoastaan valoisia kesäöitä. Se kaipuu helpottaa kesällä, kun pääsen tapaamaan sukua ja ystäviä sekä vierailemaan ”kivillä, joilla olen lapsena leikkinyt”.

 

Mikä on tällä hetkellä erityinen ilonaihe?
Olen 22 vuoden ajan ja useiden henkilöiden korvaamattomalla avulla rakentanut Nykarlebyvyer-nettisivua, jossa käsitellään kaupungin historiaa kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. Nettisivusta on muodostunut tuhansien sivujen, kuvien ja linkkien ensyklopedia. Olen sen seurauksena saanut monia uusia pohjalaistuttuja.

Nykarlebyvyer palkittiin vastikään Uudenkaarlepyyn kulttuuripalkinnolla kaupungin Topelius-juhlassa. Se oli erittäin ilahduttava ja arvostettu palkinto tuhansista tietokoneen äärellä vietetyistä tunneista. On myös miellyttävää olla profeetta omassa kotikaupungissaan. Nyt jatkan töitä, parhaassa tapauksessa toisetkin 22 vuotta. Tomas Tranströmeriä lainatakseni: Sinä et ole koskaan valmis, ja niin sen täytyy ollakin.

 

Mitä elämänlaatu sinulle merkitsee?
Olen onnekas, sillä kaikki elämänlaadun perusedellytykset täyttyvät. Olen terve. Perheeni – eli vaimo, pian täysi-ikäinen tytär, cockerspanieli ja kissa – ovat jatkuvan ilon aihe.

Viihdyn työssäni, vaikka se onkin pysynyt samana jo 28 vuotta. Olen ollut vuosien varrella mukana niin monessa erilaisessa hankkeessa, että työ on ollut vaihtelevaa. Idyllisessä kodissamme on puutarha, joka vie alkukesästä ajatukset Kirsikkalaaksoon. Minulla on appiukon vanhassa autotallissa oma man cave (miesluola).

Ensiluokan elämänlaatua on, kun kesäiltana Drottningholms BastuBadarBröderien kanssa puusaunassa käytyjen antoisien keskustelujen jälkeen pulahtaa viimeisen kerran mereen, ihastelee ilta-auringon säteitä rantatörmän haapojen ja leppien lehvistössä sekä kuuntelee pääskysten viserrystä ja ehtookellojen kaikua yli tienoon. Se on autuutta.