Sodanjälkeistä Suomea leimasi huutava pula elintarvikkeista ja muista hyödykkeistä.
”Oli pulaa ruoasta, vaatteista ja kengistä. Viljeleminen ja omavaraisuuteen pyrkiminen oli elintärkeä välttämättömyys. Mustan pörssin kauppa oli myös suurta seudullamme. Monet muistavat saaneensa laatikollisen peruselintarvikkeita ja kahvin kaltaisia luksustuotteita pääasiassa avulialta ruotsalaisperheiltä.”
Ensimmäiset sodanjälkeiset vuodet olivat haastavia myös sosiaalisista näkökohdista. Neuvostoliiton hallitsema valvontakomissio kylvi Suomessa järjestelmällisesti pahansuopaa propagandaa.
”Veteraanit ja lotat olivat kaukana suositusta. Suomi oli hävinnyt ja rauhanehdot olivat kovat. Näitä vuosia on kutsuttu ’hiljaiseksi ajaksi’, sillä rintamakokemuksista ei saanut puhua. Veteraanit leimattiin sotahulluiksi fasisteiksi ja lotat miehenkipeiksi huoriksi.”
Sofie kertoo, että Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaanilla vuodelta 1954 oli suuri vaikutus kansalliseen sotatraumaan.
”Linna palautti sotilaiden kunnian. Nämä nuorukaiset olivat aseet kädessä taistelleet valtavaa vihollista vastaan. Sen sijaan romaanin kuvaus lotista heikensi entisestään heidän tilannettaan. Lottien mainetta ryhdyttiin aktiivisesti parantamaan vasta 1990-luvulla. Kesti siis 50 vuotta ennen kuin he saivat kiitoksen uhrattuaan vuosia isänmaansa auttamiselle.”
Suomessa ei ole taisteltu Lapin sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945, mutta muistot nousevat esiin joka vuosi itsenäisyyspäivänä. Pienemmät kriisit ovat jättäneet yhteiskuntaan jälkensä, kenties tunnetuimpana 1990-luvun alun lama. Olemme liittyneet osaksi EU:ta ja vahvoja yhteismarkkinoita kolmisenkymmenen muun eurooppalaisen valtion joukkoon. Tuolla kaukana EU-koneistossa päätetään, mitkä säännöt koskevat koko unionia.
Sofie Strandèn-Backa ei ole kehitykseen järin tyytyväinen.
”Päätökset tulisi tehdä lähellä niitä ihmisiä, joita ne koskettavat. Demokratiassa on vaikeaa, että demokraattiset päätökset pohjautuvat enemmistön mielipiteisiin eivätkä välttämättä siihen, mikä on parasta. Elinolot ovat hyvin vaihtelevat EU:n eri kolkissa. Ei ole hyvä, että useiden elämään vaikuttavista asioista päätetään korkealla tasolla.”
Sofie on monien muiden eurooppalaisten lampaankasvattajien kanssa huolissaan susihyökkäyksistä. Hän suhtautuu kuitenkin riskiin tietyllä kaksijakoisuudella.
”Lainsäädäntö rajoittaa sitä, miten lampaitaan saa puolustaa. Meille olisi tuhoisaa joutua susihyökkäyksen kohteeksi. Minulla ei ole mitään sutta kohtaan, mutta haluan pystyä suojelemaan lampaitani ja puolustamaan niitä, sillä pidän niitä ominani.”
Sofie on tehnyt kolmen vuoden ajan kulttuurihistoriallista tutkimusta suteen liittyvästä kerronnasta sekä siitä, miten ihmiset eri aikoina ovat suhtautuneet suteen sekä käsitelleet sutta ja susihyökkäyksiä.
”Sutta on tiettyinä aikoina jopa pidetty oikeudellisesti vastuussa. Keskiajalla susia hirtettiin rangaistuksena karjan tappamisesta. Nykyään useimmat ymmärtävät, että susi on eläin, jota ei voi asettaa vastuuseen teoistaan.”
Sofien lammashaka on toistaiseksi säästynyt susihyökkäyksiltä, ja maatilalla vallitsee rauhaisa tunnelma. Sofie esittelee uteliaita lampaita, jotka natustavat reportterin lahkeita.
”Tässä on Simon ja tässä Margit. Tunnistan niistä jokaisen, ja kaikilla on nimi. Kokeile, miten hienoa villaa niillä kasvaa! Tästä tulee hyvää lankaa”, kertoo Sofie Strandén-Backa.
”Monet sotilaat olivat maalaispoikia, jotka olivat tottuneet lapsesta asti kovaan työhön. He olivat fyysisesti vahvempia kuin useimmat nykyisin, eikä heitä hemmoteltu pilalle ruoan runsaudella.”
Naiset joutuivat kantamaan kotona kaksinkertaisen taakan, kun suuri osa työvoimasta taisteli rintamalla.
Sofie suhtautuu EU:hun ristiriitaisin tuntein: ”Päätökset tulisi tehdä lähellä niitä ihmisiä, joita ne koskettavat. Elinolot ovat hyvin vaihtelevat EU:n eri kolkissa. Ei ole hyvä, että useiden elämään vaikuttavista asioista päätetään korkealla tasolla.”
