Uuden valmiusajattelun myötä yhä useammat ovat ryhtyneet pohtimaan, miten pitkään he selviäisivät ilman ruokaa, vettä ja sähköä. Sofien mukaan ihmisiltä vielä puuttuu henkinen valmius selviytyä kriisitilanteesta.
”Useimmat ovat oppineet saamaan lähes kaiken valmiiksi tarjoiltuna. He eivät ole tottuneet puutteeseen.”
Suomessa ja Baltiassa on ollut helppoa samaistua ukrainalaisten tilanteeseen, jossa valtava, Moskovasta johdettu armeija on hyökännyt maahan ja tehnyt mielivaltaisia pommituksia.
Ei ole kuitenkaan helppoa asettua toisen tai kolmannen käden kuvausten tunnemaailmaan. Sofie tutki väitöskirjaansa varten, miten veteraanit ja lotat käsittelivät sotatodellisuutta 1940-luvulla.
”Haastateltavat kertoivat, että he olivat tietoisia muuttuneesta tilanteesta ennen kutsua rintamalle. Sota ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rintamalta paluu ja tavalliseen elämään sopeutuminen oli hankalaa usean sotatilassa eletyn vuoden jälkeen. Mikä on tavallista sodassa, ei ole tavallista rauhan aikana.”
Maatalousyhteiskunnassa 1900-luvun alussa kasvanut sukupolvi oli myös toista maata.
”Monet sotilaat olivat maalaispoikia, jotka olivat tottuneet lapsesta asti kovaan työhön. He olivat fyysisesti vahvempia kuin useimmat nykyisin. He eivät myöskään olleet ruoan runsaudella pilalle hemmoteltuja.”
Naiset joutuivat kantamaan kotona kaksinkertaisen taakan, kun suuri osa työvoimasta taisteli rintamalla.
”Osa naisista ponnisteli ankarasti erilaisissa tehtävissä rintaman lähellä, kun taas kotiin jääneet huolehtivat maataloudesta ja kaikesta muusta työstä. Jotkut myös hakeutuivat ansiotöihin konepajateollisuuteen, jossa heille maksettiin puolet miehen palkasta. Kun sota loppui ja miehet palasivat kotiin, naiset jäivät työttömiksi. Heille rauhasta muodostui eräänlainen kriisi.”
Toveruus ja lojaalius olivat rintamalla ratkaisevia. Sofie näkee saman toistuvan nykypäivän Ukrainassa, jossa ainakin osan venäläisten vastoinkäymisistä sanotaan johtuvan epämotivoituneista sotilaista.
”Ukrainalaiset ovat motivoituneita taistelemaan maansa puolesta, kun taas venäläisten ei ole tarvinnut taistella itsenäisyydestään. He vaikuttavat jopa yllättyneiltä ukrainalaisten vastarintatahdosta.”
Sodanjälkeisenä aikana alettiin puhua talvisodan hengestä, ja käsitettä käytetään nykyäänkin kuvaamaan vapaaehtoisia ja yksimielisiä toimia kriisistä selviytymiseksi.
Käsite perustuu sotakertomuksiin, joissa yksilöt työnsivät omat varauksensa syrjään ja taistelivat jonkin suuremman puolesta.
Nykyaikana käsitettä on kritisoitu, sillä sitä on käytetty kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, mikä on vesittänyt sen merkitystä. Talvisodan henki nousi eduskunnassa jälleen esille keväällä 2020. Silloin sitä käytettiin yksimielisyyden saavuttamiseen koronaviruksen leviämisen estämiseksi tarvittavista toimenpide-ehdotuksista. Koronakriisiä voidaan pitää suhteellisen lievänä verrattuna Neuvostoliiton invaasioon, joka uhkasi Suomea marraskuussa 1939.
”Suomi oli tuolloin nuori valtio, jolla oli erilaisia sisäisiä ristiriitoja. Maa tarvitsi kansallista yhtenäisyyttä vuoden 1918 kansalaissodan synnyttämien vaikeiden haavojen parantamiseksi.”
”Suomen puolustusvoimat etsi vielä muotoaan talvisodan aikana. Silloin joukkoja muodostettiin saman kylän miehistä. Tämä osoitti, miten tuhoisaa kokonaiselle kylälle saattoi olla, kun suuri osa kylän miehistä kuoli samassa taistelussa.”
”Jatkosodassa sotilaita sekoitettiin enemmän tämän riskin välttämiseksi. Ajatuksena oli silti edelleen, että samalta paikkakunnalta asepalvelukseen kutsutut miehet sijoitettiin samoihin yksikköihin vahvemman toverihengen luomiseksi.”
