Halpa vai kallis sähkö? Kuluneen vuoden aikana tapahtunut kehitys on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeasti ennakoitavissa sähkön hinta on.
Syys-joulukuussa 2022 sähköpörssin kuukausikeskihinta oli Suomessa 11,5–24,6 senttiä/kWh (ilman lisämaksuja tai veroja), tammi-huhtikuussa 2023 hinta oli laskenut alle puoleen eli 6,1–8,0 senttiin/kWh, minkä jälkeen se taas puolittui touko-heinäkuussa 2,7–4,3 senttiin/kWh.
Tämä kehitys seuraa laajasti myös Keski-Ruotsin (sähköalue SE3) hintakehitystä, mutta yksi asia pistää silmään: hinta oli Suomessa matalampi tämän vuoden huhti-, touko- ja kesäkuussa. Suomen sähkön hinta on aiemmin ollut Keski-Ruotsin hintaa alhaisempi jonkin yksittäisen kuukauden ajan, muttei ikinä kolme kuukautta putkeen.
Kesän alhaisten hintojen taustalla oli yksi selkeä syy: Olkiluoto 3 oli vihdoin täydessä tuotannossa.
Tilanne muuttui dramaattisesti elokuun puolivälissä. Joinain päivinä sähkön hinta oli maassamme Euroopan korkein. Keskihinta oli joinakin päivinä 24,4 senttiä/kWh, kun taas Keski-Ruotsissa se oli 2,4 senttiä/kWh. Suomen sähkön hinta laskeutui Ruotsin tasolle syyskuun alussa.
Asiaa selittää useiden tekijöiden yhdistelmä: Olkiluoto 2 kytkeytyi yllättäen irti verkosta samaan aikaan kun yksi Loviisan reaktoreista suljettiin vuosittaista tarkastusta varten – minkä lisäksi Suomen ja Ruotsin siirtokapasiteetti oli sillä hetkellä huomattavasti heikentynyt, osin sekin suunnittelemattomasti.
Sähköntuotanto pieneni siis merkittävästi, minkä lisäksi täydentävän sähkönhankinnan mahdollisuus oli erityisen rajoittunut.
Esimerkki osoittaa, että Suomelle on sekä suurta hyötyä että suurta haittaa sijainnistaan eurooppalaisen sähköjärjestelmän koillisnurkassa. Niin kauan kuin Suomi tuottaa maan rajojen sisällä sen kuluttaman sähkön, ohjaavat sähkön hintaa pääasiassa kotimaiset tekijät. Sähkövajeessa sähkön hinta määräytyy pääasiassa ulkomaisten tekijöiden perusteella.
Toinen esimerkki edellytysten nopeasta muutoksesta löytyy tuulivoimasta; rakennuskustannukset ovat nousseet pilviin.
Vattenfall yllätti heinäkuussa keskeyttämällä Englannista itään sijaitsevan, laajan Norfolk Boreas -merituulivoimahankkeen vain vuosi sen jälkeen, kun yritys oli voittanut hankkeen hintahuutokaupan. Hankkeen 5,5 miljardin kruunun (460 miljoonan euron) kustannukset alaskirjataan.
”Olemme uusilla epävarmoilla markkinoilla nähneet kustannusten nousevan jopa 40 %. Se koskee koko markkinoita, ei vain Vattenfallia”, selittää yhtiön toimitusjohtaja Anna Borg.
Tanskan hallitus ilmoitti yllättäen heinäkuussa, että suuresti mainostettu hanke energiasaaren rakentamisesta Pohjanmerelle laitetaan jäihin.
”Tanskan energiaviranomainen arvioi, että valtion kulut hankkeesta ylittävät 50 miljardia Tanskan kruunua. Tästä syystä se on kaukana kannattavasta, mikä on poliittisten sopimusten asettama selkeä ehto hankkeelle”, kerrotaan Tanskan hallituksen lehdistötiedotteessa.
Syyskuun ensimmäisellä viikolla ilmoitettiin, että brittien seitsemän tuulivoimahankkeen huutokaupassa tehtiin nolla tarjousta. ”Kukaan ei enää tunnu uskovan niiden kannattavuuteen”, BBC totesi.
Toinen samansuuntainen uutinen on, että tanskalainen Ørsted-suuryritys teki alaskirjauksia 2,1 miljardin euron edestä merituulivoimahankkeiden takia. Myös suuri tanskalainen tuulivoimalavalmistaja, Vestas, on tehnyt miljarditappiot. Molempien yritysten osakkeet ovat romahtaneet lyhyessä ajassa 30 %.
Vähemmän yllättäen Saksa kamppailee vieläkin Energiewende-siirtymänsä seurausten kanssa. Korkeat sähkön hinnat näkyvät nyt siinä, että yhä suurempi osa teollisuudesta tekee uusinvestointinsa ulkomaille. Saksan suhdannetta kuvaillaan huonoimmaksi 1990-luvun jälkeen, suurilta osin kalliin sähkön takia.
Sisäpoliittisesti Saksaa on tänä vuonna leimannut myös eräänlainen ”lämpösota”, jossa mm. saksalaisia kiinteistönomistajia yritetään pakottaa asentamaan lämpöpumppuja. Esitystä ajaa vihreiden elinkeino- ja ympäristöministeri Robert Habeck. Laajoista protesteista huolimatta Saksan liittopäivät äänesti epäsuositun esityksen puolesta syyskuun alussa.
On selvää, että Saksa tulee jäämään kauas v. 2030 päästötavoitteistaan. Tuuli- ja aurinkovoiman vahvasta laajentamisesta huolimatta maan fossiilisen energiantuotannon osuus oli v. 2022 samalla tasolla (43,6 %) kuin v. 2016 (43,9 %).
Tämän kuuden vuoden aikana ydinvoimatuotantoa poistettiin käytöstä 50 TWh:n edestä (80,2 TWh:ta v. 2016 verrattuna 32,8 TWh:iin v. 2022). Jos tätä fossiilitonta sähköntuotantoa ei olisi poistettu, fossiiliset päästöt olisivat olleet kymmenen prosenttiyksikköä alhaisemmat v. 2022.
Tuuli- ja aurinkosähkön kasvava osuus on myös lisännyt Saksan sähköjärjestelmän tasapainottamisen kustannuksia – 2,1 miljardia euroa v. 2021 – minkä lisäksi 1,3 miljardia euroa on käytetty erityistoimiin, joilla sähköjärjestelmä pidetään käyttövarmuusmarginaalien puitteissa.
Saksan paradoksi sai loogisen symbolisen ilmentymänsä viime talvena, kun Länsi-Saksan Garzweilerissä purettiin joukko tuulivoimaloita – viereisen ruskohiilikaivoksen laajentamisen tieltä.
Tätä taustaa vasten voi olla järkevää suhtautua varauksella ennusteisiin energia-alan ja sähkön hinnan tulevasta kehityksestä. Sää ja politiikka ovat tunnetusti arvaamattomia ja vaikuttavat energiasuuntauksiin enemmän kuin mikään muu.
Kuten viereinen artikkeli osoittaa, vielä syyskuussa ei voida varmuudella tietää, miltä tulevan talven sähkön hinnat näyttävät. Halpoja sähkön hintoja kaipailevan kannattanee kuitenkin toivoa, että talvesta muodostuu oikein lämmin, tuulinen ja sateinen.
