Kun maailma muuttui

Hiukset sojottivat pystyssä ja posket paloivat, ”aivan kuin jollain Nokian edustajalla”


Oli ratkaisevaa, että Ericsson, Nokia ja japanilainen mobiilioperaattori Docomo löysivät toisensa. Jorma Ollila pitää lehdistötilaisuuden 3G-standardointityöstä Tokiossa marraskuussa 2001.
Kuva: EPA/Scanpix

 

Euroopassa ei vielä ollut edes konkreettista aikataulua siitä, milloin 3G-standardi olisi valmis. Operaattorit olivat uppoutuneet GSM-verkkojen ja -palvelujen rakentamiseen; monet eivät olleet vielä edes saaneet GSM-toimintaan positiivista kassavirtaa.

”Operaattorien näkökulmasta 3G-asia nousi esiin aivan liian varhain, mutta ne olivat samassa kollektiivisessa pinteessä. Ne eivät uskaltaneet sanoutua irti 3G:stä, koska ne pelkäsivät, että sääntelyviranomaiset tulkitsisivat sen kiinnostuksen puutteeksi tulevaisuuden investointeihin”, sanoo Thomas Beijer.

Oli aika tarttua härkää sarvista. Maailmalla kiersi huhu, jonka mukaan USA ja Japani suunnittelivat muuta maailmaa vastaan strategista teollisuusyhteistyötä, myös televiestinnässä. Tunnelma oli kiristynyt.

Ratkaisevaksi muodostui se, että Ericsson ja Docomo molemmat tunnistivat Nokian täydelliseksi yhteistyökumppaniksi. Docomo ja Nokia alkoivat kartoittaa toisiaan useissa tapaamisissa syksyllä 1996.

Japanilaisvieraat saivat Suomessa kokea kaikenlaista – saunasta marjojen poimintaan ja maastopyöräilyyn märillä soilla. Japanin delegaation johtaja Hironobu Takeuchi yllätti kerran kaikki ikimuistoisilla illallisilla aloittamalla laulun. Hän lumosi yleisön, ja oli selvää, että suhteiden rakentaminen oli siirtynyt syvempään vaiheeseen.

Ericssonin, Nokian ja Docomon liitto varmistui vuodenvaihteen 1997 jälkeen, kun Nokia päätti vaihtaa 3G-suuntansa TDMA:sta Ericssonin WCDMA:han.

”Teknologiajohtaja Yrjö Neuvo ja muut Nokialla näkivät globaalin WCDMA-standardin edut. Se johti mielenkiintoiseen tilanteeseen, jossa Ericsson ja Nokia alkoivat toimia yhdessä”, Uddenfeldt kertoo.

 

Päätös ei kuitenkaan ollut Nokialle helppo. Tässäkin yrityksessä kulki jakolinja ’mobiiliväen’ ja ’verkkoväen’ välillä. Mobiilipuoli oli tottunut mukauttamaan puhelimiaan eri standardeihin, kun taas verkkopuoli oli lähes täysin vailla kokemusta muista teknisistä ympäristöistä kuin TDMA:sta, josta oli tullut ylpeyden aihe.

Nyt Nokian täytyi tehdä täydellinen suunnanmuutos.

Kun Nokia helmikuussa 1997 ilmoitti edellisvuoden tuloksestaan – joka osoitti yhtiön saavuttaneen aseman maailman suurimpana kännykkävalmistajana – Nokian tulevaisuusvisioiden ryhmän puheenjohtaja Lauri Melamies esitteli kolme 3G-skenaariota: 1) joko Eurooppa, Japani ja Yhdysvallat kulkisivat omia teitään, 2) kaikki ajautuisi kaaokseen eikä 3G:tä toteutettaisi lainkaan, tai 3) Nokia työskentelisi ‘historiallisen kompromissin’ puolesta, joka perustuisi WCDMA:han ja GSM:ään.

Taustalla oli salainen tekijä: Nokia oli hiljaisuudessa rahoittanut tutkimusta nk. Spread Spectrum -tekniikan ja CDMA:n parissa Oulun yliopistossa. Nyt tutkimus alkoi tuottamaan tulosta.