Moskovan idylli on kuitenkin särkyvä. Suurpolitiikka puuttuu pian toista kertaa Eric Gustaf Ehrströmin elämään, ja kuten edelliselläkin kerralla, 1808, pääsyynä on Napoleon, Ranskan keisari. Samana juhannusiltana, jolloin Eric Gustaf ja Ottelin istuvat ikkunallaan Moskovassa ja kaipaavat koti-Suomeen, 24. kesäkuuta, tsaari saa tietää Napoleonin ylittäneen aamulla armeijansa kanssa Venäjän rajan Kaunasissa (nykyisessä Liettuassa). Tsaari on tuolloin Vilnassa, muutaman tunnin ratsastusmatkan päässä.
Napoleon on runsaan vuosikymmenen aikana valloittanut suuren osan Eurooppaa, ja säikähtynyt Ruotsin kuningas Kustaa IV pitää Napoleonia Ilmestyskirjassa kuvattuna petona. Nyt tämä ”peto” on liikkeellä siihen asti suurimman armeijan kanssa, noin 685 000 miestä, minkä on mahdollistanut yksi Ranskan vallankumouksen ideoista, nimittäin että armeijan tulee perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Napoleonin tavoitteena on marssia Moskovaan ja murskata Venäjä lopullisesti.
Napoleonin Venäjän sotaretkeä ja kaikkia sen mutkia ei tässä voida kuvata, mutta tietenkin sota nousee keskustelujen kärkeen Eric Gustafin ja Ottelinin maailmassa. Ensimmäisen kerran se mainitaan päiväkirjassa teatterikäynnin yhteydessä, näytelmänä on historiallinen draama Kaarle XII Benderissä. Joku sanoo Eric Gustafin takana: ”Niin kuin Kaarle XII:n kävi Pultavassa, käyköön samalla tavoin Ranskan Kaarle XII:lle, joka nyt ryhtyy raastamaan rakasta isänmaatamme!” Eric Gustaf lisää päiväkirjassaan:
”Se oli minunkin toiveeni, ja sydän täynnä tunnetta palasin kotiin ja katsoin ikkunastani, kuinka kuu pilkotti Kremlin vanhojen tornien välistä.”
Kestää peräti kuukauden, 24. heinäkuuta asti, ennen kuin esivalta tiedottaa tarkemmin sodasta. Mutta itsensä tsaarin allekirjoittama manifesti alkaa sitäkin selkeämmin: ”Vihollinen on ylittänyt rajamme hirvittävällä voimalla, se käy repimään ja raastamaan rakasta isänmaatamme…”.
Sodalla on vaikutuksensa myös Christian Wensteriin, sillä se varastaa huomiota uraa uurtavalta keksinnöltä, jota hän on juuri tuomassa julki. Tarina kuuluu lyhyesti näin:
Wenster on jo Turussa tehnyt kokeita hydrostaattisilla koneilla, kuten hän niitä kutsuu. Tällaisella koneella voisi kulkea vedessä, esimerkiksi vesistön yli, ja ehkäistä merivahinkoja. Eric Gustafin mukaan Wenster on epäonnistunut esitellessään keksintöä Turussa, mutta nyt hänellä on käsissään paranneltu versio.
Wenster tarjoaa konetta Eric Gustafin testattavaksi, minkä tämä tekeekin kävelemällä Moskovajoen poikki kaupungin edustalla:
”Kone on tasapainon vuoksi kiinnitettävä rinnan alle, ja kun pääsin syvälle, kone jäi noin tuuman vedenpinnan yläpuolelle. Voin näin ollen omasta kokemuksesta sanoa, että hänen keksintönsä on enemmän kuin pelkkää humpuukia…”
Mutta Wenster ei osannut kuvitellakaan, että hänellä olisi Moskovassa kilpailija, joka oli keksinyt toisen hydrostaattisen koneen.
”Tämä kilpailija oli räätäli, kotoisin – Helsingistä. Räätäli oli hylännyt neulansa, samoin kuin auditööri kynänsä, ja alkanut miettiä konetta, jolla voisi ei vain mennä veteen, vaan jopa veden alle. Räätälin kone on lähinnä sukelluskone. Se koostuu kuperasta messinkihatusta, koko pää pistettiin sisään hatun ala-aukosta ja hatun reuna kiinnitettiin lämpimällä piellä. Silmien edessä oli ikkunana pieni lasinpalanen, joka oli kiinnitetty piellä. Hatun yläosa oli avoin hengittämistä varten ja siihen oli kiinnitetty nahkaletku, jonka yläpää lepäsi messinkisen purren päällä, mikä estäisi letkunpäätä joutumasta veden alle ja pitäisi näin hengityksen vapaana.”
Eric Gustafin todistama kokeilu ei suju kovin hyvin:
”Räätäli asteli tämä ’kampaus’ päässään jokeen, ja kun hän oli päässyt niin pitkälle, että vesi ulottui rinnan alle, hän istuutui. Näin pää joutui niin syvälle veteen, että pikku ikkuna oli veden peitossa. Hän luuli, että koko hattu oli veden alla, ja alkoi liikuttaa kasvojaan edestakaisin kokeillakseen messinkipurren toimivuutta, mutta heti ensimmäisellä päänheilautuksella pursi kaatui ja kun hän kerran heilautti päätään liikaa, vettä alkoi virrata sisään yläaukosta ja räätäli oli tukehtua, mutta mitä hän tekikään? Hän nousi ylös, otti nopeasti kiven taskustaan ja rikkoi ikkunansa.”
Tästä hankkeesta ei kuulu sen enempää, mutta sitä vastoin Eric Gustaf kertoo, kuinka Christian Wenster esittelee mainoskampanjan jälkeen vesikonettaan kahtena päivänä moskovalaisille. Koe sujuu paremmin kuin Turussa, mutta sotatapahtumien vuoksi hän saa ”aika vähän katsojia ja näin ollen vain vähän tuloja”.
