Susia kohtaan tunnetulla pelolla on syvät juuret, ja suden ja ihmisen kohtaaminen sisältää historian valossa tarkasteltuna monia surullisia tapahtumia Suomessa. Zacharias Topelius oli suuri lasten ystävä, ja alati toistuvat raportit susien tappamista lapsista saivat hänet raivoihinsa. Hän kuvasi vimmaisissa artikkeleissa yhteiskuntaa, joka ei osaa suojella lapsiaan edes näiden leikkiessä kotiportilla. Vuonna 1881 hallitus teki päätöksen. Susi hävitettäisiin Suomesta.
Terese Bast

Kun susi hävitettiin maasta

Marraskuussa 1881 Zacharias Topelius kihisi pyhää kiukkua. Hän oli 63-vuotias, jäänyt kolme vuotta aiemmin eläkkeelle Helsingin yliopiston rehtorin virasta, saanut valtioneuvoksen tittelin ja asui nyt Koivuniemessä Sipoossa. Hän seurasi tarkoin suuriruhtinaskunnan tapahtumia ja hänen kiukkunsa kohteena oli saamattomuus, joka koski lapsia tappavien susien saamisesta hengiltä.

Turun seudulla oli edellisvuoden tammikuussa alkanut lastensurmien sarja. ”Mitään tunteikkaita kuvauksia ei tähän tarvita. Meidän ei pidä puhua onnettomien uhrien hätähuudoista tai heidän äitiensä epätoivosta. Meidän tulee asiallisesti ja yksinkertaisesti ottaa huomioon tosiasiat”, hän aloittaa pitkän, Hufvudstadsbladetille lähettämänsä artikkelin, joka julkaistiin 18. marraskuuta 1881.

Seuraavaksi Topelius kertoo 17 tapauksesta, jotka sattuivat lokakuun 1880 ja marraskuun 1881 välisenä aikana. Alla hänen kuvauksensa hiukan lyhenneltynä ja muutamissa tapauksissa täydennettynä Turun ja Porin läänin kuvernöörille toimitetun virallisen raportin yksityiskohdilla.

”Tässä ei tarvita tunteikkaita kuvauksia, meidän pitää asiallisesti ja yksinkertaisesti huomioida faktat”

Zacharias Topelius

Zacharias Topelius (1818–1898), lehtimies, kirjailija, historian professori ja mielipidevaikuttaja, varmasti kaikkein huomattavin 1800-luvun Suomessa.

Laitila, 7. lokakuuta: Susi söi lapsen. (Peltiseppä Matts Granforsin 5½-vuotias tyttö.)

Paimio, 6. lokakuuta: Susi ajoi takaa kolmea lasta, jotka paimensivat karjaa niityllä, sai aidan luona kiinni nuorimman, 3–4-vuotiaan tytön, hotki tytön sisälmykset ja juoksi pakoon.

Vehmaa, 16. lokakuuta: Joutolaisnaisen poika, 5¾-vuotias, oli kateissa ja löytyi raadeltuna metsästä virstan (venäläinen pituusyksikkö, 1067 metriä) päästä torpasta. Suuri osa lapsesta oli syöty.

Halikko, 22. lokakuuta: Lapset palasivat koulusta iltapäivällä viiden aikaan. Susi sieppasi keskellä kylää 8-vuotiaan pojan ja raahasi häntä pois mutta pelästyi paikalle rynnännyttä miestä, päästi saaliinsa ja lähti lönkyttämään metsää kohti. Poika pelastui mutta sai vakavat vammat.

Somero, joulukuussa: Susi hyökkäsi 11-vuotiaan pojan kimppuun tämän olleessa menossa riihelle, raahasi poikaa metsää kohti, mutta poika sai kiinni aidasta ja pääsi irti mutta niin pahoin raadeltuna, että hän pian kuoli.

Nousiainen, 14. toukokuuta: 5-vuotias poika leikki muutaman sylen päässä asuintalosta. Parin tunnin päästä hänen ruumiinosiaan löytyi 1½ virstan päässä talolta.

Karjala, 15. toukokuuta: Susi nähtiin torpan luona klo 10. Äiti juoksi ulos ja näki suden tarttuvan 4½-vuotiasta tytärtä vyötäisiltä. Isä ajoi petoa takaa, turhaan, ja näki sen uivan joen yli tyttö kidassaan. Lapsesta löydettiin vain vaateriekaleita.

Nousiainen, 10. kesäkuuta: Äiti halusi lähteä Turkuun ja käski 10-vuotiasta poikaansa hakemaan hevosen haasta. Poika katosi, ja häntä etsittiin turhaan. Oli kuultu hätähuutoja, ja paikalla todettiin suden jälkiä.

Nousiainen, 15. heinäkuuta: Äitiä odotettiin kotiin ulkotöistä, 7-vuotias Johan-poika lähti äitiä vastaan. Äiti kuuli kiljaisun ja löysi lopulta poikansa pään ja yläruumiin. Suden nähtiin löntystävän metsään, eikä sitä ajettu takaa.

Karjala, 22. heinäkuuta: Torppari Isak Hartmanin pojat, 8-vuotias Gustaf ja 6-vuotias Anselm, olivat marjassa ½ virstan päässä kodista. Suuri susi raahasi Gustafin mukanaan, ruumiinosia löytyi kaksi päivää myöhemmin.

Masku, 31. heinäkuuta: Susi vei 2-vuotiaan lapsen talon porstuasta. Seuraavana aamuna löydettiin lapsen toinen kenkä ja sukka sekä ruumiin jäännöksiä.

Laitila, 3. elokuuta: Torppari Savénin kolme lasta olivat viemässä karjaa laitumelle. Susi vei nuorimman, 8-vuotiaan tytön. Vanhemmat onnistuivat pelottamaan pedon pois kesken sen aterian, mutta lapsi oli silloin jo raadeltu hengiltä.

Karjala, 15. elokuuta: Torppari Nummelinin 5-vuotias Oscar oli äitinsä kanssa metsässä virstan päässä kotoa. Susi nappasi pojan äidin silmien alla. Poika löydettiin kaksi päivää myöhemmin, kuolleena ja sammelen peitossa, ruumiissaan suuret sudenpureman jäljet.

Mynämäki, 10. syyskuuta: 11-vuotias paimenpoika oli torpassa päivällisellä mutta muisti unohtaneensa sulkea portin, juoksi pihalle, jossa vaaniva susi sieppasi hänet ja raahasi niitylle. Sieltä löytyi myöhemmin pojan yläruumis.

Mynämäki, 1. lokakuuta: Äiti lähetti 8-vuotiaan Karl Santalan hakemaan vettä kaivosta, 35 sylen päästä mökistä. Susi sieppasi pojan ja raahasi pois äidin silmien alla. Lapsesta löydettiin vaatteita ja muutamia ruumiinosia.

Vehmaa, 31. lokakuuta: Kaksi pikkulasta lähetettiin läheiseen torppaan asialle. Kolme sutta hyökkäsi tiellä heidän kimppuunsa ja lapset pakenivat torppaa kohti. Susi nappasi toisen lapsista, 6-vuotiaan tytön, torpan portailta ja raahasi tämän pois, vaikka pari venäläistä maanmittaria yritti sitä estää. Ruumiin jäännöksiä löytyi ja lapsen pää 7 virstan päässä torpasta.

Masku, 7. marraskuuta: Lampuoti Frans Grönroosin 5-vuotias poika Kalle Oskari leikki maantiellä kaverin kanssa lähellä torppaa. Susi vei pojan, joka illalla löydettiin raadeltuna kahden virstan päässä kotoa. Laukausten säikäyttämä peto ei ehtinyt päättää ateriaansa.