Sarah oli aina halunnut lapsen. Välillä hän kuitenkin mietti, jaksaisiko hän kaikkea äitiyteen liittyvää hulinaa. Roolimallina hänellä oli oma äitinsä, joka oli lähes yksin kasvattanut lapsensa.
– Isä oli fyysisesti paikalla, mutta siihen se suurimmaksi osaksi jäi.
Sarah ei halunnut kokea samaa kuin äitinsä. Mieluummin hän eläisi lapsettoman elämän kuin kärsisi epätasa-arvoisesta vanhemmuudesta.
Ystävät ja tuttavat saivat perheenlisäystä. Sarahkin olisi jo miehensä kanssa halunnut lapsen, mutta heidän mielestään oli parempi odottaa. Opettajaksi opiskeleva mies halusi myös saada ensin opintonsa valmiiksi ja hankkia työpaikan. He asuivat Turussa, jossa Sarah oli opiskellut teologiaa Åbo Akademissa ja työskennellyt samanaikaisesti pastorina metodistikirkolla. Hän rakasti työtään.
Kaikki muuttui vuonna 2012, kun Sarahin mies sai vakituisen opettajanviran Kokkolasta, heidän yhteisestä kotikaupungistaan.
Kotikunnassa tuntui siltä, kuin koko maailma olisi yhtäkkiä luhistunut. Tutut ympyrät ja ystävät jäivät Turkuun, Sarahin oli vaikea saada uutta työpaikkaa, ja uuteen tilanteeseen sopeutuminen oli hankalaa.
Apua, mitä tämä on?
Muutama kuukausi muuton jälkeen Sarah huomasi olevansa raskaana. Mahtavaa! Sarah tunsi olevansa valmis vanhemmuuteen.
– Meillä oli aikaa ja talossa tilaa. Lapsi oli todella tervetullut, ja raskauskin sujui erittäin hyvin.
Vauva syntyi keisarinleikkauksella. Ensimmäisenä yönä vauva vain itki. Samoin toisena. Ja kolmantena…
– Muistan ihmetelleeni, miksei kukaan ollut valmistellut minua tähän? Eihän tämän tällaista pitänyt olla!
Kotona pariskunta pääsi kuitenkin hyvin rutiineihin kiinni. Maitoa riitti ja leikkaushaava parani. Iloinen Theo-poika kasvoi ja voi hyvin. Sarah kertoo, että hänen miehensä osallistui alusta asti hienosti vauvan hoitoon.
– Jos satuin olemaan esimerkiksi kuntosalilla enkä voinut imettää, mieheni antoi Theolle maitoa tuttipullosta. Oli täysin luonnollista, että jäin kotiin äitiys- ja hoitovapaalle, sillä minulla ei ollut kokopäivätyötä.
Pian he muuttivat vastaostettuun taloonsa, ja kaiken olisi pitänyt olla hyvin.
