Eva Topelius syntyi 4.9.1855. Perhe asui Helsingissä, mutta Emilie-äiti oli ennen synnytystä matkustanut anoppinsa Catharina Sofien luokse Kuddnäsiin Uuteenkaarlepyyhyn. Samaan taloon, jossa Evan Zachris-isä (Zacharias) oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa.
Oli lähellä, että Evakin olisi varttunut Pietarsaaressa. Hänen isänsä Zachris Topelius oli v. 1852 saanut lukion lehtorin viran Vasa lyceumista, kun oppilaitos siirrettiin Vaasan palon takia Pietarsaareen 10 vuodeksi (1852–1863).
Kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus ryhtyi toimiin ennen kuin perheen muuttokuorma ehti lähteä pohjoista kohti. Cygnaeuksen mielestä niin lahjakkaan ja isänmaallisen mielipidevaikuttajan kuin Zachriksen täytyi jäädä pääkaupunkiseudulle, ja hän saikin Zachriksen nimitettyä Suomen historian ylimääräiseksi professoriksi tämän vaatimattomista akateemisista ansioista huolimatta.
Eva oli ensimmäisten ikävuosien yli selvinneestä lapsikatraasta nuorin. Hänellä oli kaksi isosiskoa, Aina ja Toini.
Tyttäret kasvoivat perheessä, jossa isä oli legenda jo eläessään. Nykyisin Topeliusta pidetään lähinnä lempeänä satusetänä, mutta tosi asiassa hän oli vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja, mm. lehden kustantajana ja yliopiston rehtorina.
Zachriksen ja hänen tyttäriensä lämmin suhde välittyy heidän kirjeenvaihdostaan. Perheessä oli ”aitoa rakkautta, luottamuksellisuutta ja syvää omistautumista”. Zachris ”ei tinkinyt isällisestä auktoriteetistaan mutta oli silti monilla tavoin ennakkoluuloton,” tiivistää kirjeitä tutkinut Alexandra Ramsay.
Ainan elämä kahdeksanlapsisen perheen äitinä oli suurelta osin arjen pyörittämistä. Toini oli kirjallisesti lahjakas ja avusti isäänsä toimituksellisissa tehtävissä, usein ystävättäriensä tuella. Ainalla oli heikko kuulo, mikä ”esti häntä avioitumasta ja saamasta näin taloudellista turvaa,” Ramsay kertoo.
Eva oli käytännöllinen ja eläinrakas – hän esiintyy perhekuvissa ainakin neljän koiran (Pompe, Tom, Jeppe ja Rustan), Egen-kissan ja Putte-hevosen kanssa. Hän oli myös taiteellisesti lahjakas ja sai 16-vuotiaana muuttaa Tukholmaan opiskelemaan taiteita. Hän jatkoi opintojaan piirustuskoulussa Helsingissä.
Kuitenkin vasta v. 1883 Eva lähti, 27-vuotiaana, suureen maailmaan opiskelemaan taiteita Kööpenhaminaan ja sen jälkeen Pietariin. Hän suuntasi kuuluisaan suomalais-ruotsalaiseen Önningebyn taiteilijasiirtokuntaan Ahvenanmaalle v. 1887.
Zachriksen korviin kantautui huhuja taiteilijoiden epäsovinnaisesta elämästä. Hän kirjoitti kiireesti 33-vuotiaalle tyttärelleen:
”Minun täytyy keventää huolestunutta sydäntäni ja rukoilla sinua olemaan varovainen, ei ainoastaan terveytesi vaan myös nimesi ja maineesi suhteen. Markkinamatka – tuttavallinen elämä Mattasissa ilman esiliinaa – ja lisäksi matka heinärattailla vain nuorten kesken Eckeröön – kaikki tämä antaa aihetta panetteluun. Ahvenanmaa on tunnettu kevytmielisyydestään ja siksi myös juoruista, jotka kantautuvat itään ja länteen.”
Önningebyssä luotiin uraauurtavaa taidetta. Zachris oli kuitenkin oikeassa aavistaessaan senaikaisten moraalisääntöjen uhmaamisen. Eva tapasi Önningebyssä taiteilija Johan Axel Gustaf Anderssonin, jonka jälkimaailma tuntee nimellä J.A.G. Acke.
Acke saapui Önningebyhyn sattumalta. Hän oli kyllästynyt akateemisiin maalausopintoihin ja janosi vapauteen Tukholman saaristoon, mutta hänen tuttavansa, Grisslehamnin postimestari ehdotti sen sijaan Ahvenanmaata. ”Sinne lähtee vene klo 7. Ehdit siihen. Et tarvitse passia.”
Acke vieraili Önningebyssä kuuden vuoden aikana useasti. Hän seurusteli ensin ruotsalaistaiteilija Anna Wengbergin kanssa, mutta Eva löi tämän pian laudalta. Asiaan ei kuitenkaan liittynyt draamaa, ja Wengberg teki myöhemmin Evasta ja Ackesta öljymaalauksen, jossa nämä ovat kävelyllä Uudessakaarlepyyssä.
Appi hyväksyi Acken. Acke maalasi omasta elämästään freskon: nuorukaisen, joka juoksee metsänneidon houkuttelemana lumottuun metsään. Fresko riippuu Koivuniemen ruokasalin ikkunan yläpuolella Östersundomissa, jonne Topelius muutti v. 1878.
Parin häät pidettiin lokakuussa 1891 Koivuniemessä, josta tuli Evan ja Acken elämän kiintopiste Zachriksen kuolemaan v. 1898 asti. Kun appi julkaisi teoksen ”Lukemisia lapsille”, Acke teki satukirjaan 154 kuvitusta ja joukon vinjettejä.
Eva vaikuttaa hyväksyneen roolinsa eli käytännössä taiteilijamiehensä avustamisen tämän maineen kasvaessa. Pari viihtyi hyvin yhdessä, ja seurustelu tuolloisen kulttuuriväen kanssa oli palkitsevaa.
Eva antaa tästä esimerkin kirjeessään Zachrikselle: Verner von Heidenstamin ja Olga Wibergin häät Blå Jungfrun -saarella Öölannin edustalla heinäkuussa 1896. Kirkkoherra Askling oli ”riittävän vapaamielinen” tähän tehtävään. Eva puki morsiamen kreivitär Mörnerin avustamana. Verner suunnitteli itse morsiusmaton, jossa oli ylimpänä Ruotsin lippu. ”Hän oli riemuissaan ideastaan polvistua Ruotsin lipun päällä.”
Miehet kantoivat vihkimisen aikana soihtuja. Seremonian jälkeen hääväki vaihtoi ylleen valkoiset vaatteet ja päähänsä murattiseppeleet. Esille otettiin samppanjaa täynnä oleva teekannu, jonka hopeiseen kanteen Acke oli kaivertanut Heidenstamin profiilin. Albert Engström luki katkelmia lehdestä, jonka taiteilijaystävät olivat tehneet pelkästään hääparia varten. Illallisella tervatynnyrit roihusivat kallioilla, ammuttiin ilotulitteita kuunsirppiä kohti ja luettiin säkenöivän hauskoja sähkeitä.
Isän rahallinen perintö toi vakautta Evan ja Acken elämään. He ostivat suuren huvilan Vaxholmista Tukholman saaristosta. Talo remontoitiin täysin, ja siitä tuli pariskunnan pysyvä koti ja senaikaisten kulttuurihenkilöiden kokoontumispaikka.
Huvila sai nimen ”Akleja” sukunimestä ”Acke” ja Evan lempinimestä ”Eja”. Acke maalasi ruokasalin ja keittiön väliseen seinään sopivan kirjoituksen: ”Acken ja Ejan talo rajautuu etelässä yhteiskuntaan ja pohjoisessa satumaailmaan.”
Evan päiväkirjasta voi seurata puolison tiivistä työskentelyä taiteen parissa ja yhtä tiivistä seurustelua taiteilijaystävien kanssa. Päiväkirjassa vilahtelee tunnettuja nimiä, kuten Anders Zorn, Karin ja Carl Larsson, Georg Pauli, Albert Engström, Bruno Liljefors, Heidenstamit, rikkaat taidemesenaatit Karl Otto Bonnier ja Ernest Thiel sekä tietenkin maalariprinssi Eugen, jonka kanssa Acke teki yhteistyötä ja joka saattoi tulla vierailulle kutsumattakin. ”Palvon häntä!” Eva kirjoittaa.
Kotona vieraili myös suomalaisia taiteilijaystäviä, mm. Johannes Brofeldt (Juhani Aho) ja hänen taidemaalarivaimonsa Venny Soldan, maastakarkoitettu veli Pekka Brofeldt ja Eero Järnefelt, joka soitti isäntäväelleen Sibeliusta Evan flyygelillä, Zachrikselta perityllä.
Myös sukulaisia kävi usein, mm. Lotti-täti, Mimmi Lybeck ja kaksi muuta ystävää Uudestakaarlepyystä juhannuksena 1905. Sisarukset Eva, Anna ja Toini juhlivat Tukholmassa Toinin 50-vuotissyntymäpäivää. Eva vieraili tietenkin Suomessa, yksin ja perheensä kanssa. Sofie-täti tunnisti hänet äänestä vielä 92-vuotiaanakin.
Topeliuksen sinivalkoinen liina nostettiin Aklejan lipputankoon, kun kuultiin uutiset lokakuun vallankumouksesta v. 1905. ”Zachriksen flyygelistä raikui” Vaasan marssi ja muita isänmaallisia lauluja. Maaliskuun vallankumousta 1917 ja tsaarin syöksemistä vallasta juhlittiin samalla innolla. Maalariprinssiltä saapui onnittelukirje, jossa ennakoitiin Suomen itsenäisyyttä.
Eva ja Acke eivät saaneet omia lapsia, mutta he adoptoivat Fauston (o.s. Padovini), jonka perheeseen he olivat tutustuneet Rooman-matkalla. Fausto saapui perheeseen 6-vuotiaana ja varttui Aklejan huvilan sadunomaisessa ympäristössä.
Fausto sopeutui uuteen elämäänsä nopeasti. Hän voitti Ruotsille miesten joukkuevoimistelun kultaa Antwerpenin olympialaisissa 1920. Hän ei kuitenkaan saanut Ruotsissa töitä voimistelijana, joten hän muutti Hollywoodiin ja ryhtyi valmentajaksi RKO Studios -elokuvayhtiöön.
J.A.G. Acke kuoli v. 1924, Eva Acke v. 1929. Heidät haudattiin Solnaan Pohjoiselle hautausmaalle. Fausto kuoli v. 1967 ja hänet haudattiin Hollywood Hillsiin.
Lähteenä mm.: Claes Moserin kirja ”JAG Acke. Visionär och drömmare i konstens spegel” (2020)
Muutamia Eva Acken sukulaisia
Jukka Kuoppamäki, muusikko ja pappi, isänäidinäiti on Eva Acken sisko.
Jörn Donner, kirjailija, elokuvaohjaaja ja poliitikko, äidinäidinisä on Eva Acken serkku 5. polvessa.
Johanna Ehrnrooth, kansainvälisesti menestynyt taiteilija, isänäidinäiti on Evan serkku 6. polvessa.
Charles Plogman, alaveteliläinen palkittu muusikko, isänisän äidinisä on Evan serkku 6. polvessa.
Joel Rundt, kovjokelainen kirjailija ja runoilija, on Evan serkku 7. polvessa.
Viljami Kalliokoski, halsualainen maanviljelijä, kansanedustaja ja maatalousministeri, isänisä on Evan serkku 7. polvessa.
Gustav Hägglund, kenraali, entinen puolustusvoimien komentaja, äidinisänisä on Evan serkku 7. polvessa.
Gunvor Häggman, Oravaisten Savustamon markkinointikoordinaattori, isänäidinäiti on Evan serkku 7. polvessa.
Arsi Harju, kuulantyönnön kultamitalisti Sydneyn olympialaisissa v. 2000, isänäidin isänisä on Evan serkku 7. polvessa.
Alma Söderhjelm, historian professori Åbo Akademissa, Eva Acken serkku 8. polvessa.
