Maakaapeli ei joka paikan ratkaisu

Mitä riippuvaisemmaksi yhteiskunta sähköstä tulee, sitä enemmän sähkönsiirtoa tarvitaan. Ja mitä useammat alueet ja maat siirtävät sähköä toiselta toiselta – EU:n priorisoima asia – sitä enemmän siirtokapasiteetilta vaaditaan.

Mutta kaikki eivät pidä sähköjohdoista. Esimerkiksi Saksassa ihmisten vastustus on pysäyttänyt monien uusien suurjännitelinjojen rakentamisen. Niitä tarvitaan pohjoisen ja etelän välille, jotta Baijeri saisi sähköä (pohjoisesta, jossa suurin osa tuulivoimasta sijaitsee), kun etelän ydinvoimalat suljetaan muutaman vuoden kuluttua.

Kun uusille johtokaduille suunnitelluilla alueilla oli ollut mielenosoi-tuksia monissa kylissä, poliitikot perääntyivät ja päättivät sen sijaan rakentaa linjan maakaapeleilla.

Nyt yhteys siis tehdään äärettömän paljon kalliimmilla tasajännitekaapeleilla ja siirtokapasiteetti viivästyy vuosikausia.

Keskustelu tästä asiasta on leimahtanut Ruotsissakin LRF:n (Lantbrukarnas Riksförbund, su. Maanviljelijöiden liitto) ilmoitettua, että sähkölinjat olisi rakennettava kaapeleilla, jotta ne eivät veisi maa- ja metsätalouden käyttökelpoista maata.

Mutta suurjännitejohtojen sijoittaminen maahan aiheuttaa huomattavasti korkeampien kustannusten lisäksi usein muutakin haittaa etenkin, kun johdon vikaantuminen on paikannettava ja korjattava.

Kuukauden sähkökatko

Olof Klingvall Ruotsin kantaverkkoyhtiö Svenska kraft-nätistä esittää vertauksen:

”Ilmajohtojen yleisimmät viat johtuvat salamaniskusta ja törmäyksestä joko johtoon tai pylvääseen. Salamaniskussa johdon jälleenkytkentä tapahtuu kuitenkin jo muutamassa millisekunnissa. Törmäysvahingossa vika on suhteellisen helppo paikantaa ja korjaukseen päästään nopeasti.”

”Maakaapelin yleisin vika on liitoksen katkeaminen niin, että liitos ’räjähtää’ maan alla. Se ei näy maanpinnalla, ja tällaisen vian paikantaminen vaatii paljon työtä.”

Olof Klingvall viittaa Euroopan tilastoihin, joiden mukaan maakaapeliviasta aiheutuva keskimääräinen katko kestää 730 tuntia, siis kuukauden. Liitosvian korjaus tarkoittaa myös, että kaapeliin syntyy kaksi uutta vikalähdettä: kaksi uutta liitosta tuhoutuneen tilalle.

Lisäksi maakaapeleiden arvioidaan kestävän puolet ilmajohtojen ajasta.

”Arvioimme, että kaapelit on uusittava kokonaan 35 vuoden poistoajan jälkeen, esim. Fenno-Skan ja Kontiskan maa- ja merikaapelit. Ilmajohtojen käyttöiäksi arvioidaan ainakin 70 vuotta, mutta meillä on käytössä jopa 90 vuotta vanhoja ilmajohtoja”, Olof Klingvall sanoo.

Tarvitaan uutta osaamista

Herrfors Verkon toim.joht. Seppo Tupeli on täysin samaa mieltä, mitä tulee 110 kilovolttiin tai sitä suurempiin jännitteisiin. Mutta keski- ja pienjännitteissä tilanne on vähän erilainen.

”Maakaapeli on sään puolesta varmempi, koska myrskyt, lumi ja kaatuvat puut eivät vaikuta siihen. Viat ovat harvinaisempia, mutta niiden paikantaminen ja korjaaminen kestää huomattavasti kauemman.”

”Pyrimme sen vuoksi pitämään maakaapeleilla kaksi rinnakkaista syöttöreittiä. Monesti säilytämme vanhan ilmajohdon varasyöttönä”, Seppo Tupeli kertoo.

Maakaapeli vaatii osin toisenlaista osaamista kuin ilmajohdot, mikä on olennainen asia sähköverkkoyhtiölle.

”Aiemman mekaanisemman työn luonne muuttuu ja vaatii toisenlaista osaamista, etenkin vianetsinnässä, minkä vuoksi nykyinen henkilöstö ei ehkä pysty tehtävään. Monet yritykset ulkoistavat koko homman.”

”Kaapelivian paikantamiseen on nykyään parempia välineitä, joiden ansiosta vian voi löytää muutaman metrin poikkeamalla. Nekin kuitenkin edellyttävät erityisosaamista, koska mittalaitteet ovat aika monimutkaisia”, Seppo Tupeli sanoo.

Muitakin ongelmia

Maakaapeliosuuden lisääntyminen on myös aiheuttanut ongelmia loistehon kasvaessa, mikä vaatii kompensaatiolaitteita hävikin vähentämiseksi.

”Varmuudella ei voida sanoa, millainen hintalappu järjestelmän säävarmuuden lisäämisestä aiheutuu. Mikä aluksi näytti hyvältä, on tuonut muita huolia, joita joudumme selvittelemään vähä vähältä.”

”Varmaa on, ettemme Suomessa investoisi maakaapeliin tätä vauhtia, ellei sähkömarkkinalaki sitä vaatisi”, Seppo Tupeli sanoo ja lisää:

”En näe, mitä järkeä on vetää kaapelia maasto-oloista riippumatta. Avolinja on edelleen halvempi ja helpompi rakentaa teiden varsille, kivikkoiseen maahan ja pelloille. Mutta kun on kerran alkanut maakaapelin käytön, harvat maanomistajat haluavat uusia avolinjoja viljelysmailleen!”