Plimplom! Oven takaa kuuluu uhkaavaa ja kovaäänistä haukuntaa. Omistaja avaa oven varovaisesti raolleen ja pitää vihaisen oloista saksanpaimenkoiraa Nemoa tiukasti kiinni kaulapannasta. Koira haluaa käydä ovikelloa soittaneen vieraan päälle.
Vieras on Petri Viiperi. Hän on kuullut saksanpaimenkoirasta, jolle haetaan uutta kotia. Koira on vaikeahoitoinen, ja kodin löytymisellä on kiire. Koira ei luonteensa vuoksi sovi perheeseen.
Petri on ostanut Nemon heti puhelimessa. Hän on varma, että he kaksi kyllä tulevat toimeen.
Nyt Petri käskee Nemon omistajaa päästämään koiran irti. Nemo hyppää Petriä vasten ja näyttää ilkeästi hampaitaan.
”Sillä oli kyllä aikamoinen ’Pepsodent-hymy’. Se puolusti tosissaan reviiriään ja perhettään. Teimme omalla tavallamme sinunkaupat heti siinä eteisessä”, Petri kertoo.
20 minuuttia myöhemmin Nemo ja Petri leikkivät olohuoneessa. Kun Petri nousee kahvipöydästä ja tekee lähtöä, Nemo ilmaisee haluavansa lähteä Petrin mukaan. Koira on kohdannut kaipaamansa johtajan.
”Pidin auton ovea auki, ja Nemo hyppäsi heti sisään. Siitä alkoi yhteinen taipaleemme.”
Nemon toinen testi
Kaustiselle kotiin tultua Nemo sai ensiksi muonaa. Sitten Petri ja Nemo lähtivät kymmenen kilometrin lenkille. Nemo yritti vielä kerran testata Petriä. Se hyppäsi taas Petrin rinnuksilleen ja näytti terävää purukalustoaan.
”Nemo halusi vielä kerran varmistaa, kuka se päällikkö olikaan. Nämä koirat eivät ole mitään hyshys-koiria, niille on näytettävä selvästi, kuka on johtaja”, Petri sanoo.
Tuon temppunsa jälkeen Nemo ei enää yrittänyt testata Petriä.
Seuraavaksi oli Petrin vuoro testata Nemoa. Hän poikkesi yllättäen metsäpolulta ja odotti, seuraisiko koira häntä. Ja Nemohan tallusti kiltisti perässä. Se oli hyvä merkki. Mutta viimeinen – ja vaarallisin – testi oli vielä tekemättä.
Petri laittoi neljän senttimetrin mittaisen lihanpalan hampaittensa väliin ja meni polvilleen Nemon eteen. Hän piti kädet selkänsä takana. Se oli kohtalon hetki. Mikäli Petrin kasvot säilyisivät ehjinä, heitä odottaisi loistava tulevaisuus. Jos ei, seuraava osoite olisi ensiapu.
”Katsoin Nemoa siihen malliin, että ole hyvä, ota vaan. Se ei aikaillut vaan näykkäisi lihapalan suustani salamannopeasti ja taitavasti. Se ei yrittänyt mitään vippaskonsteja. Siitä tuli iso yes-tunne! Luottamus molemmin puolin.”
