Tekee pitkiä vaelluksia
Kun Petri ja Nemo eivät ole kadonneita koiria etsimässä, he vaeltavat pitkiä lenkkejä metsässä. Joskus Petri tekee nuotion, pistää kahvit tulille ja nauttii. Metsästämisen Petri on jättänyt.
”Tapaan sanoa, että sitten kun sorsat ampuvat takaisin, alkaa hommassa olla jotain mielenkiintoa. Onhan se aikamoinen näky, kun miesrykelmä ampuu sorsia rannassa, jonka jälkeen hirveä määrä hauleja kelluu vedessä”, Petri sanoo.
Mistä auttamisenhalusi oikein kumpuaa?
”Kotoa. Äiti oli mukana Suomen Punaisen Ristin toiminnassa ja isäkin teki vapaaehtoistyötä. Maallahan sitä tavataan auttaa toinen toistaan. Jos jonkun lehmä on uponnut liejuun, niin kyllä kaikki kylän miehet sitä mullikkaa ovat ylös nostamassa. Ei siinä palokuntaa tarvita”, Petri selittää.
Karvoja purkissa
Mutta kelataanpa takaisin Nemon koulutusvaiheeseen.
Nemo sai tuolloin harjoitella hajujen erottelua. Petri laittoi kahden eri koiran karvoja, kumpiakin omiin purkkeihinsa, otti yhdestä näytteen ja laittoi sen Mini-grip-pussiin. Kun Nemo oppi yhdistämään pussissa ja purkissa olleen karvanlähteen samaksi, se sai namupalkinnon. Kun se hallitsi tämän, Petri lisäsi kolmannen ja neljännen purkin eri koirien karvoja.
Toisessa harjoituksessa Petrin tuttava käveli oman koiransa kanssa pellolla siksakkia ja koukkasi välillä metsikköön. Sitten Nemo sai vapaana juosten etsiä koiran nuuhkittuaan ensin etsittävän koiran makuualustasta tunnistehajut.
”Näin, kuinka Nemo ilmiselvästi nautti etsimisestä. Se oli elementissään. Vihdoinkin se pääsi käyttämään lahjojaan ja viettämään oikeaa koiranelämää.”
