Mannerjäätikkö oli paksuimmillaan n. 20 000 vuotta sitten, ja koko Pohjanmaan historiallinen maakunta – siis aina Kainuuseen saakka – oli luultavasti nykyisen merenpinnan alapuolella. Tutkijoiden mukaan maa painui jäätikön paksuimman kohdan alla 800 m alaspäin.
Jääpeitteen sulaessa maa alkoi jälleen kohota. Kun jää vetäytyi nykyisen Pohjanmaan päältä luoteeseen n. 10 000 vuotta sitten, maankuoren arvioidaan olleen edelleen painuneena 300 metriä.
Maankohoamisvauhti hiipui tämän jälkeen, mutta silti meri on kuluneen 2000 vuoden ajan vetäytynyt korkeussuunnassa metrin verran sadassa vuodessa.
”Emme tarkalleen tiedä, milloin luonto mahdollisti ihmisasutuksen Vexalassa, mutta uskomme sen tapahtuneen 1000-luvun paikkeilla viikinkiajan loppupuolella. Tuolloin maa oli kohonnut sen verran, että maata voitiin viljellä,” kertoo Ralf Bertula, Vexala byaforskare rf:n puheenjohtaja.
Vetinen keskiaika
Vexalan niemi tarjoaa hyvän kohteen tutkia maankohoamisen vaikutuksia asutusmahdollisuuksiin.
Kotiseutututkijat pyysivät Filip Brunellin laatimaan karttoja Vexalasta sen historian eri aikakausina. Brunell on suunnistaja ja erittäin tottunut tulkitsemaan maastoa. Hän on käyttänyt pohja-aineistona Maanmittauslaitoksen topografisia karttoja.
Merestä kohoaa kokonainen pieni saaristo. Brunellin eri vuosisatoja kuvaavia karttoja selaillessa huomaa, miten Vexalan niemi on korkeuseroineen alkanut vähä vähältä muotoutua. Vuosien 900–1000 kartassa valtaosa alueesta oli vielä vedenpinnan alapuolella ja viljelykelpoista maata oli n. 30 hehtaaria. Se on noin neljästoistaosa nykyisestä 420 hehtaarin viljelymaasta.
”Voimme vain arvailla, miten niemeä asutettiin. Varhaisimmat Vexalasta kertovat kirjalliset lähteet ovat vuodelta 1549. Niissä mainitaan, että Vexalassa oli tuolloin 28 maatilaa. Näin suuren asutuksen on täytynyt kaikella järjellä olla ainakin sata vuotta vanhaa,” Alf-Erik Helsing sanoo.
Vastauksia laboratoriokokeista
Vexalatutkijat suunnittelevat nyt siitepöly- ja C-14-analyyseihin perustuvaa hanketta, joka sai joulukuussa rahoitusta Svenska Österbottens kulturfondilta.
”Suot ovat siitepölykertymänsä ansiosta kuin kirjasto kasvillisuuden vaihteluista. Olemme tunnistaneet 7–8 suota, joiden avulla voisimme löytää jälkiä ihmisten mukana alueelle kulkeutuneista kasveista ja selvittää, milloin tämä on tapahtunut. Nämä suot sijaitsevat tarpeeksi korkealla merenpinnan yläpuolella eikä niillä ole koskaan kasvanut metsää tai ne on metsitetty vasta hiljattain,” Ralf Bertula kertoo.
Kyseessä ovat mm. Åkerträskmossan, Farmorsmossen ja Rummelbergsmossen.
Hankkeeseen osallistuu kolme uumajalaisakateemikkoa: Johan Linderholm, Peter Holmblad ja Jan-Erik Wallin (kahdella jälkimmäisellä on pohjalaisjuuria).
He tutustuvat maastoon ensimmäisessä vaiheessa ja ottavat soilta näytteitä turveporalla. Tämän jälkeen laboratorioanalyysit toivottavasti paljastavat, millaisista hyötykasveista siitepölykerrostumat ovat saaneet alkunsa ja milloin kasvit ovat ihmisen avulla vakiintuneet Vexalaan.
Kaiken taustalla uteliaisuus
Mitä toivotte löytävänne?
”Tässä on ennen kaikkea kyse uteliaisuudesta,” Bertula paljastaa. ”Milloin ja miten ihmiselämä vakiintui alueelle ja miten se kehittyi?”
Alueelta on löytynyt erityisen kiinnostavia johtolankoja, mm. kolme röykkiötä. Alueella muutama vuosi sitten vieraillut arkeologi merkitsi röykkiöt haudoiksi niiltä ajoilta, kun kristinusko alkoi saada maassamme jalansijaa. Ruumis sai maatua haudassa, minkä jälkeen hauta avattiin ja luut siirrettiin siunattuun maahan.
Henrik Dumell löysi viime huhtikuussa Snäckhamnista samanlaisen neljännen ”hautakiviröykkiön”, lähemmin tarkasteltuna 40 cm korkean piirin suorakulmaisen avoimen kaivannon ympärillä, jossa on pystyyn asetettu ”kansikivi”.
”Kartat osoittavat, että Snäckhamn sijaitsi viikinkiaikana lähellä rantaa,” Bertula sanoo.
Houkuttelevat kalavedet
On selvää, että Vexalaan on maankohoamisen myötä syntynyt uusia paikkoja asutukselle ja viljelymaille. Alueelle rakennettiin 1600-luvun alussa kuninkaankartano, joka keräsi väestöltä veroja päivätöiden, heinän ja viljan muodossa.
”Maaperä ei ole soveltunut suurimittaiseen maatalouteen. Väestö on pääasiassa harjoittanut pienviljelyä ja kalastusta,” Helsing kertoo.
Vexala oli saari vielä 1700-luvun lopussa, ja kalavarat ovat vuosisatojen ajan olleet erittäin runsaat. Kalastus on myös aiheuttanut riitoja naapurikylien kanssa.
”Ojitukset ja muut ympäristön muutokset ovat viime aikoina heikentäneet kalakantaa,” Guy Sundholm sanoo.
Vexalassa on muun Pohjanmaan tavoin nähty vuosien saatossa erilaisia elinkeinoja tervakaupasta turkistarhaukseen. Monet seudun asukkaista muuttivat Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin 1800-luvun katovuosina.
”Lähes jokaisesta talosta lähti joku siirtolaiseksi. Osa palasi aikojen parantuessa,” Gurli Dumell kertoo.
Vexalan niemellä on nykyään noin 400 vapaa-ajanasuntoa, joten seudun väkimäärä kasvaa kesäkuukausina huimasti. Kesävieraat viihtyvät maalla, joka sijaitsi aivan hetki sitten – geologien mittapuulla – vielä merenpinnan alapuolella.
