Eurooppa käy energiasotaa. Venäjän hyökättyä Ukrainaan olemme katkoneet kauppasuhteita, ja EU päätti irtautua riippuvuudestaan venäläisestä fossiilisesta energiasta. Jo toukokuussa Venäjältä Suomeen tulleet olennaiset energiavirrat oli katkaistu tai katkeamassa, näiden joukossa putkikaasu, sähkö, öljy, kivihiili ja energiapuu.
Tiesimme myös jo keväällä, että tulevasta talvesta tulee erityisen haastava; meidän on huolehdittava aivan uudella intensiteetillä energian toimitusvarmuudesta samalla kun hinnat nousevat korkeiksi. Tämä tilannekuva on nyt kaikille ilmeinen. Sähkön ja lämmön hinnat nousevat nopeasti.
Kuinka vastata tilanteeseen, joka rasittaa jokaisen kukkaroa romahduttamatta markkinoita ja vihreää siirtymää?
Ensin on hyvä todeta, mitä ei kannata tehdä. Ainakaan markkinoita ei tule yrittää säännellä siten, että ajaudumme varmaan energiapulaan. Erilaiset hintakatto- ja hintasääntelyajatukset lentelevät ilmassa. Kaikissa niissä on perusongelma: jos alennamme hintoja keinotekoisesti, ajaudumme ennen pitkää joko energian säännöstelyyn tai suuriin rahallisiin kompensaatioihin joillekin markkinatoimijoille.
Esimerkiksi EU:n nykyiseen sähkömarkkinamalliin kannattaa puuttua vain tarkkaan harkiten. Hätäisillä päätöksillä aiheuttaisimme vain lisää ongelmia. Monien nyt parjaama rajakustannushinnoittelu on itse asiassa suoraan taloustieteen peruskurssilta, ei mikään sähkömarkkinoiden erikoisuus!
Samaa sarjaa ovat ehdotukset sulkea rajat ja pärjätä sähkön osalta omillamme. Tämä olisi kallista ja vaarallista. Kovin harvalla maalla on kaikkina hetkinä mahdollisuus omavaraisuuteen. Toisaalta me kaikki hyödymme sähkökaupasta, aivan kansainvälisen talouden logiikan mukaisesti. Norjan tai minkä tahansa muun maan kaupan sulkeminen olisi paitsi sääntöjen vastaista ja itsekästä myös pelaamista Putinin Venäjän pussiin.
EU:n päästökaupan muokkaaminen kesken kaiken vaikuttaa myös epärealistiselta. Esimerkiksi markkinavakausvarannon vapauttamisen vaikutus kohdistuisi koko päästökauppakauteen (vuoteen 2030 asti). Päästökauppaa ei juuri kukaan halunne kuitenkaan kokonaan lopettaa.
Kaikki edellä mainittu vaikuttaisi myös kielteisesti yritysten toimintaympäristöön ja investointihalukkuuteen. Investoinnit ovat kuitenkin ainoa tie puhtaan ja uuden teknologian käyttöön.
Ennen kuin siirryn toivottaviin energiasektorin toimiin, on syytä todeta, että kansalaisten energialaskua keventävät keinot ovat tietyssä määrin perusteltuja. Esimerkiksi sähköenergian alv-alennus on nopea keino, joka kutistaa suurimpia laskuja, mutta ei poista kannustinta säästää energiaa.
Kuten edellä todettiin, hintakatot ovat pääsääntöisesti haitallisia. On kuitenkin yksi hintakatto, jota pitäisi mielestäni säätää; se on käytössä poikkeuksellisissa, hetkellisissä olosuhteissa, kun sähkön kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Jo 5 000 euroon/MWh kohoava katto olisi järkevää laskea vaikkapa 2 000 euron tasolle. Tämä Suomen ehdottama ratkaisu mahdollistaisi joustavan tarjonnan, mutta rajaisi kohtuuttomia hintoja.
Viime viikkoina esiin on noussut suuri ja erikoinen ongelma. Kun sähkön odotettu hinta nousee, nousevat myös sähköntuottajien pörssissä tekemien suojausten vakuusvaatimukset. Futuurinoteeraukset tehdään nyt hyvin ohuilla markkinoilla, mikä lisää vielä epävakautta. Niinpä täysin järkevästi, kiinteähintaisten sopimusten mahdollistamiseksi tehdyt toimet ovat muuttuneet kassoja tyhjentäväksi automaatiksi.
Energiayhtiöiden likviditeettitilanteen vuoksi valtion väliaikaiset rahoitustoimet voivatkin olla viimeisenä keinona tarpeen, ja niihin on varattu 10 miljardia euroa. Olennaista on kutenkin puuttua juurisyyhyn, EU:n EMIR-sääntelyn vaatimuksiin.
Tulevina kuukausina on totta kai järkevää panostaa vahvasti myös energiansäästöön. Erityisen palkitsevaa olisi loiventaa yhdessä talven kovimpia kysyntä- ja hintapiikkejä. Työ- ja elinkeinoministeriön johdolla toteutetaan ”Astetta alemmas” -kampanja, joka aktivoituu energiansäästöviikolla 10. lokakuuta alkaen.
Tätä kirjoittaessa EU:ssa keskustellaan myös aivan uusista keinoista talven sähkölaskun pienentämiseksi. Esillä ovat kysyntäpiikkien leikkaaminen, kaasun hinnan kohtuullistaminen ja windfall-maksut. Vaikka poikkeukselliset toimet voivat olla tarpeen, niillä ei tule vaarantaa toimitusvarmuutta tai markkinoiden toimintaa.
