Manninen Kaulinrantaan
Kari Kallio on yhdistelmä Tornionlaaksoa ja Pohjanmaata, varttunut takanaan näkyvässä talossa Kaulinrannan kylässä Tornionjoen rannalla Ylitorniolla.
Isä Kalle Kallio oli syntynyt Ylihärmässä (Rannanjärven naapurissa) mutta varttui Kortesjärven Mannisessa. Hän tuli poliisiksi Ylitorniolle v. 1936 ja otti vaimokseen 11 vuotta nuoremman Elman, kuuluisaa Nivan tornionlaaksolaissukua.
Neljän tyttären jälkeen syntyi Kari ja hänen jälkeensä vielä kaksi poikaa. Nykyään Kari hoitaa v. 1853 rakennettua sukutilaa.
Kari Kalliosta tuli ensimmäinen diplomi-insinööritutkinnon Luulajan teknisessä korkeakoulussa suorittanut suomalainen. Hänellä on takanaan menestyksekäs ura, mm. pörssiyhtiöiden johtajana Suomessa ja Ruotsissa (Calor, Ramirent ym.).
Kari pursuaa Tornionjokilaakson tarinoita, alueelta jossa Suomen ja Ruotsin rajaa pidettiin pilkkana ja salakuljetus oli osa elantoa.
”Rajan sijainti joessa vaihtelee, koska pääuoma muuttuu koko ajan. Jos uit 80 metriä vastarantaa kohti, olet nykyään Ruotsissa.”
Karin isä oli vanhan kansan poliisi, peloton ja kunnioitettu, muistutti aika lailla Kauhavan kuuluisaa vallesmannia, Adolf Hägglundia, joka vangitsi niin Isontalon Antin kuin Rannanjärvenkin.
Kari on Purmon ystävä. Hän on oleillut siellä usein vuosien saatossa, etenkin isänsä siskon Ailin luona. Aili-täti avioitui purmolaisen Väinö Höglundin kanssa, ja heidän kaksi poikaansa Lars ja Erik ovat Karin hyviä ystäviä.
Väinön kaaduttua talvisodassa Aili solmi uuden avioliiton toisen purmolaisen, Alfred Emauksen kanssa.
”Etenkin Kirsti-siskoni ja minä vierailimme usein Ailin luona. Kodin ilmapiiri oli ystävällen ja saimme hyvää harjoitusta ruotsin kielessä”, Kari Kallio
Anders Hellantin tarina
Elina Söderström, tässä miehensä Es Rautiaisen kanssa, kuuluu niihin, joita astemittausretkikunnan kertomukset ovat kiehtoneet.
Hän on varttunut Torniossa, opiskeli maisema-arkkitehdiksi Ruotsin Maatalousyliopistossa Lundin seudulla mutt asuu nyt jälleen kotikaupungissa, jossa hän työelämän rinnalla osallistuu monipuolisesti kulttuurielämään ja yrittäjyyteen.
”Kiinnostukseni heräsi etenkin Ander Hellantin takia. Hän oli vain 18-vuotias ryhtyessään Maupertuis’n oppaaksi ja tulkiksi”, Elina kertoo.
Nuoresta iästään huolimatta Anders oli jo ehtinyt opiskella Upsalassa kuuluisien opettajien, Carl Lineuksen ja Anders Celsiuksen oppilaana. Hän kirjoitti myöhemmin Upsalan ensimmäisen ruotsinkielisen väitöskirjan, Et nyt sätt at fiska i the norländska elfwer (Uusi tapa kalastaa norrlantilaisissa joissa) ja antoi elämänsä aikana merkittävän panoksen tutkimukseen ja toimintaan Ruotsin tiedeakatemian jäsenenä.
Siskosten Elisabeth ja Christine Planströmin kohtalo (katso artikkeli) myös kiinnostaa Elinaa.
”He olivat yhtä vanhoja kuin Anders Hellant, 18–20-vuotiaita. Pariisiin lähtö omin päin oli suuri ja rohkea askel. Heidän tiedetään poteneen koti-ikävää, mutta koska he olivat kääntyneet katolisuuteen, he eivät olleet enää tervetulleita Ruotsiin.”
Elina ja Esa on luoneet kirjoja ja musiikkia Maupertuis’n ajan Tornionlaakson maailmasta, ja he esiintyvät usein tähän teeman liittyen. He ovat parhaillaan laatimassa pitkähköä musiikillista kertomusta Anders Hellantista.
