Viikingit alkoivat 700-luvulla hallita Pohjois-Euroopan tapahtumia. He purjehtivat ryöstöretkillä pitkin Euroopan rannikkoa ja loivat valtakeskuksia Novgorodiin (Venäjälle), Normandiaan (Ranskaan), Englantiin ja Irlantiin. He värväytyivät varjageiksi (eliittisotilaiksi) Bysantin keisarin joukkoihin tuolloiseen johtavaan suurkaupunkiin, Konstantinopoliin. He asuttivat Islannin ja Grönlannin ja kävivät myös Vinlandissa, Viinimaassa (Amerikassa).
Varsinkin alussa kyse oli usein raaoista ryöstöretkistä. Mutta vähitellen 800-luvulla viikingit rakensivat kauppiaina tuottoisia kauppaimperiumeja. Viikinkialueelle kehittyi suuria kauppapaikkoja, kuten ruotsalainen Birka (Mälarinlaaksossa), tanskalainen Hedeby (nykyisessä Pohjois-Saksassa) ja Skiringssal (Oslon lounaispuolella).
Niihin hakeutui kauppiaita vaihtamaan turkiksia, nahkoja, köysiä ja metallia Arabian hopeaan, erikoisiin ruokiin ja ylellisyystavaroihin. Orjat olivat toinen kannattava kauppa-artikkeli, lähinnä bulkkitavarana.
Nykyään Pohjolana tunnetun alueen lisäksi avautuivat suuret markkinat myös Brittein saarilla, jossa etenkin Dublin veti viikinkejä puoleensa. Vähemmän tunnettua on, että Viron edustan saaret Hiidenmaa ja Saarenmaa olivat tärkeitä viikinkikeskuksia jo 700-luvulla. Ne sijaitsivat strategisesti ihanteellisella paikalla lähellä Venäjän vesiväyliä ja sitä kautta Lähi-itään johtavia kauppareittejä.
Turunmaan ja Uudenmaan rannikkoa pitkin kulkeneella reitillä oli tärkeä satama, Rosala, jossa on nykyään
Suomen ainoa viikinkimuseo.
Merielämään tottuneet viikingit purjehtivat tietenkin myös Pohjanmaan rannikkoa Tornionjokilaaksoon. He eivät ole voineet välttyä kohtaamasta seudun vauraan maaseudun väkeä, jota vielä 800-luvun alussa asusti ainakin Kyrönjoen alueella.
Viikinkiasutus ulottui tuolloin Pohjanlahden länsirannikolla nykyisten Upplannin, Gästriklannin, Hälsinglannin ja Medelpadin maakuntien alueelle.
Mutta mitä sitten tapahtui? Kyrönjokialueen asutus hävisi lyhyessä ajassa. Joutuivatko nämä varhaiset pohjalaiset kulkutaudin uhreiksi? Vai ottivatko viikingit heidät orjiksi?
Kaikki kuvat on ottanut Mikael Herrfors kirjoihin Fornminnen i Österbotten, från neandertalare till sockenbor (Scriptum 2005) ja Luolamiehistä talonpojiksi – Pohjanmaan muinaisuus sanoin ja kuvin (Scriptum 2013) yhteistyössä arkeologian tohtori Peter Holmbladin kanssa.
Pentti Virrankoski tarttui kysymykseen vuosituhannen vaihteessa Vetelin Kainu- ja Torppa-sukujen historiahankkeen yhteydessä. Virrankoski toimi Suomen historian professorina Turun yliopistossa vuosina 1965–1992, hänellä on vahvat sukusiteet Veteliin ja hän on läpikotaisin perehtynyt Pohjanmaan historiaan.
Hän kuvaa hankkeen yhteydessä laatimassaan artikkelissa ”Pohjanmaan vanhemman asutushistorian pääpiirteet” Kyrönjoen salaperäistä kansaa, jota hän kutsuu muinaiskyröläisiksi. Nämä ihmiset asettuivat maakuntaan Kristuksen syntymän aikaan, ja naapurit lienevät kutsuneet heitä kainulaisiksi. Norjalaiset kutsuivat heitä kvenir-nimellä ja ruotsalaiset ehkä jollain samantapaisella.
Muinaiskyröläiset asuivat Kyrönjoen alajuoksun molemmin puolin aina Ylistaroon asti, vahvin asutus ulottui Maalahdesta Vöyrille.
”Muinaiskyröläisten kulttuuri tunnetaan hyvin: se oli lähellä lounaissuomalaisten kulttuuria mutta siinä oli myös skandinaavien vaikutusta. Tämä väestö oli varakasta, hautaröykkiöistä on löydetty monia kultaesineitä, ja on päätelty että vauraus oli hankittu ostamalla sisämaan, Pohjois-Suomen ja Lapin saamelaisilta turkiksia ja välittämällä niitä Euroopan markkinoille. Ilmeisesti ne menivät kauppaan Keski-Ruotsin ja osaksi Norjan Tröndelagin kautta.”
Muinaiskyröläiset viljelivät maatakin kaskeamalla, mutta siitä heidän rikkautensa ei ole tietenkään voinut johtua.
Suunnilleen sata muinaiskyröläisten luurankoa on löydetty Levänluhdan lähteestä Isossakyrössä ja Keldamäen lähteestä Vöyrillä. Miten vainajat ovat joutuneet lähteisiin, on epäselvää, mutta arkeologit otaksuvat, että kyseessä oli tuolloin normaali hautaus.
Tarja Formisto, joka tunnetaan kansainvälisesti Balkanin 1990-luvun joukkohautojen uhrien tunnistamistyöstään, on tutkinut muinaiskyröläisten luustoa. Hän havaitsi suuria yhtäläisyyksiä väestöön, joka aiemmin asui Volga- ja Okajokien seuduilla Venäjällä ja jonka pronssikautista kulttuuria kutsutaan Fatjanovon kulttuuriksi.
Myös kielentutkijat ja arkeologi Christian Carpelan ovat osoittaneet, että juuri Fatjanovon kulttuurin alueelta siirtyi pronssikaudella Itä-Suomen sisämaahan väestöä, joka puhui suomalais-ugrilaista kieltä mutta käytti monia indoeurooppalaisia sanoja.
”On mahdollista, että tätä väestöä tuli pronssikaudella myös Etelä-Pohjanmaalle ja säilyi siellä rautakauteen paljonkaan sekoittumatta muihin kansoihin. Tämä ratkaisisi Kyrönjoen muinaiskansan alkuperän arvoituksen”, Pentti Virrankosken mukaan.
