On lauantai-iltapäivä 15. lokakuuta 1859, näennäisesti ihan tavallinen syyspäivä Pirilössä. Silloisen merenlahden (nykyään osa Luodonjärveä) rannalla sijaitsee Gäddvikin torppa ja siitä parin kivenheiton päässä pohjoiseen pieni taloryhmä, jossa on viisi asuinrakennusta ja rivi ulkorakennuksia.
Eteläisimmässä talossa asuu Karl Granroth perheineen. Hän on 38-vuotias, arvostettua pappissukua, taitava puhuja ja hyvä laulaja, joka yleensä johtaa pietistien kokouksia.
Karl on toista kertaa aviossa ja seitsemän lapsen isä, viisi lapsista on elossa. Neljä vuotta sitten kuollut ensimmäinen vaimo, Kajsa Stina, synnytti viisi lapsista. Kaksi on toisesta avioliitosta Brita Kajsan kanssa. Karlin viiden lapsen lisäksi perheeseen kuuluvat myös Brita Kajsan lapset tämän ensimmäisestä avioliitosta, Henrik, 8, ja Augusta, 4½.
Tuona iltapäivänä kotona ovat Karl, hänen äitinsä Anna Greta ja piika Maria Lena. Renki, Gustaf Storgård, on kyntämässä läheistä peltoa. Muutamat naapurit mankeloivat liinavaatteita vajassa. Brita Kajsa on soutanut talon toisen piian, Anna Lisan, kanssa asioille sepän, Matts Granholmin, luo.
Taloryhmän lasten kuullaan leikkivän ympäristössä – kaikkien muiden paitsi Karlin vanhimpien lasten, Gustafin, 14, ja Johanin, 12, jotka isä on lähettänyt läheiselle veneveistämölle hakemaan päreitä.
Brita Kajsa ja Anna Lisa palaavat soutumatkaltaan ½ 6:n aikaan. Brita Kajsa siirtyy yölevolle jo puoli tuntia myöhemmin. Hänen lapsiaan Henrikiä ja Augustaa ei näy, mutta lasten huolehtiminen nukkumaan on piikojen tehtävä. Karl asettuu yölevolle ½ 8:n aikaan.
Henrikiä ja Augustaa ei näy vielä sunnuntaiaamunakaan. Sisarukset tietävät kertoa Henrikin ja Augustan lähteneen vuodenajasta huolimatta keräämään ”plumppuja” (ulpukoita). Lasten perään kysellään naapuritaloista, ja heitä etsitään lähiympäristöstä koko sunnuntain mutta tuloksetta.
Maanantaina ½ 12:n aikaan Jakob Bagarnäs, Karl Granrothin lanko, tekee karmean löydön. Lapset makaavat mahallaan päät liejussa Hemträskin purossa siinä, missä puro laskee Hemträsketin lammesta, noin 450 m päässä kotoa.
Aivan ilmeisesti on kyse murhasta. Epäilykset lankeavat heti Karliin ja Brita Kajsaan. Heillä on motiivi – he nimittäin saisivat kuolleiden lasten osuuden kotitilasta.
Karl ja hänen Gustaf-veljensä omistivat yhdessä 7/18 Pirilön verotilasta. Sitten Karlin vaimo Kajsa Stina kuoli ja pian sen jälkeen Brita Kajsan aviomies Gustaf, ja suruvuoden jälkeen Karl and Brita Kajsa avioituivat. Brita Kajsa oli tuolloin perinyt kolmasosan Gustafin osuudesta verotilaan ja heidän lapsensa Henrik ja Augusta olivat kumpikin saaneet oman kolmasosansa.
Sitten Karl and Brita Kajsa joutuivat vararikkoon, minkä Karl katsoi johtuvan omistamansa aluksen menettämisestä. Henrikin ja Augustan holhooja oli lasten katoamistaan edeltäneenä päivänä hakenut käräjäoikeudelta lupaa lasten kiinteän ja irtaimen omaisuuden myyntiin julkisella huutokaupalla.
Murhajuttua käsiteltiin ylimääräisillä käräjillä Pirilössä 5.–7. joulukuuta. Nimismies Fredrik Fahler oli tehnyt esitutkinnan ja katsoi Brita Kajsan ja Karlin tehneen murhat yhteistuumin.
Brita Kajsa selitti heti epäilevänsä tapoista miestään. Karl oli sunnuntaiaamuna jättänyt palttinapaitansa pyykkiin, ja Brita Kajsa oli lasten löytymistä seuraavana päivänä huomannut paidanhihoissa omituisia vesitahroja. Brita Kajsa oli näyttänyt paitaa talon muille naisille ja myös Karlille, joka ei ollut muistanut tahrojen alkuperää.
Karl katsoi alustavissa kuulusteluissa, että hänellä oli alibi kyseiselle lauantai-iltapäivälle. Hän oli 3:n aikaan mennyt Gäddvikin torpalle hakemaan lainaamaansa kirvestä. Torpparinpoika Petter oli tuolloin huomauttanut, että kirves oli jo palautettu. Karl oli sen jälkeen mennyt katsomaan, miten rengin kyntötyöt sujuivat, ja sitten hän oli sahannut kattomalkoja kuuteen saakka. Loppuillan hän oli viettänyt tuvassa. Hän ei ollut illan aikana saanut tietää, että lapsipuolet olivat kateissa. Mitä tulee paidanhihoihin, paidan alla ollut sininen pusero oli Karlin mukaan tahrannut hihat.
Tästä selityksestä aiheutui ongelmia Karlille oikeudessa. Talonväki kertoi, että lasten poissaolosta oli puhuttu lauantai-iltana Karlin kuulleen ja että tämä oli siihen todennut, ”ovat he ennenkin olleet yhtä kauan poissa”. Karl selitti, että hän aiemmin sanomansa oli ollut ”harkitsematonta”.
Piirilääkäri Carl Wilhelm Fontellin laatimassa ruumiinavauspöytäkirjassa kuvattiin, kuinka lasten niska oli taitettu ennen kun heidät oli laitettu puroon.
