1827 iski katastrofi: tulipalo tuhosi Turun
Carl Christian ei epäröinyt investointeihin tarttumista, olipa kyse Talousseuran rahoista tai hänen omistaan, ja ajan tapojen mukaisesti hän otti hoitaakseen suuren elatustaakan, myös siskojensa suuntaan. Hän oli jo pitkään ”ollut siinä vaarallisessa asemassa, että kotona oli aina ylen määrin rahaa”, kuten hän itse asian ilmaisi, sillä hän sai luottamustoimessaan huolehtia Talousseuran kassasta ja harjoitti ajoittain laajaa valuutanvaihtoa.
Vähän ennen iltayhdeksää 4. syyskuuta 1827 katastrofi sitten iski. Kauppiaanrouva Christina Hellman tunsi Aninkaistenkadulla Turussa savun hajua, juoksi ulos ja näki, kuinka kipinät levisivät kovassa tuulessa naapuritalosta perheen navetan heinäparvelle. Siitä alkoi palo, joka oli 18 tuntia myöhemmin tuhonnut yli kolme neljäsosaa Turun rakennuksista, kyseessä oli Pohjolan kaikkien aikojen suurin kaupunkipalo.
Carl Christianin työpajassahan valmistettiin paloruiskuja, ja hänellä oli maatila kaupunginrajan ulkopuolella Ilpoisissa. Hänellä oli näin ollen sekä varusteita, työväkeä ja hevosia, joilla osallistua sammutustöihin, ja todistajanlausuntojen mukaan hän tekikin urotekoja palon taltuttamiseksi. Mutta turkulaiset olivat silti voimattomia raivoavaa tulta vastaan, parisenkymmentä ihmistä kuoli ja monet menettivät koko omaisuutensa.
Kun tuli oli tarttunut myös Talousseuran puolelle Aurajokea, Carl Christian laittoi peliin kaiken energiansa yrittäessään pelastaa seuran irtainta. Hän pelasti omin käsin seuran arkiston ja onnistui myös hoitamaan kirjaston pois liekkien tieltä. Tämän seurauksena hän ei ehtinyt pelastaa omaa omaisuuttaan talostaan, jossa palo tuhosi arvokkaat koneet ja laitteet. Kaikkein harmillisinta, jälkimaailman kannalta, oli hänen keräämänsä tilastomateriaalin, noin 50 niteen, tuhoutuminen.
Fiskarsin konepajalla vietettyjen muutamien nuoruusvuosien jälkeen Carl Jacob siirtyi Nobelin tehtaille Pietariin, jonka jälkeen hänestä tuli 25- vuotiaana ”ylimekaanikko” Demidovin laajoilla kaivoksilla Nisni Tagilissa Uralilla. Siellä hän muistokirjoituksen mukaan teki suurenmoisen työn teknillisenä johtajana ja koneensuunnittelijana mutta kuoli 38-vuotiaana onnettomuuden jälkiseurauksiin.
Elokuussa 1829 Carl Christian asetettiin henkilökohtaiseen konkurssiin. Useimmat hänet velkojistaan luopuivat kaikesta huolimatta vaateistaan, ja Talousseura katsoi, että hänen pitäisi saada häiriöttä jatkaa vaivalla hankittujen tietojensa käyttöä yleiseksi hyödyksi niin hyvin kuin tuolloin oli mahdollista.
Carl Christian luonnehti itseään velkojilleen lähettämässään kirjeessä ”… sellainen todennäköisyyden virheellinen arviointi toiveiden toteutumisessa, joka perustuu siihen ehdottomaan mahdottomuuteen, että kun jatkuvasti elää ideaalimaailmassa, pystyisi suunnistamaan todellisessa maailmassa”.
Vuonna 1833 Carl Christian erosi Talousseurasta. Hän mietti pappisuraa, vaikka ystävät epäilivät, oliko hänellä oikeaa uskoa.
Carl Christian ei ollut kuitenkaan menettänyt yhteiskunnan luottamusta, sillä hän sai johtavan roolin taistelussa koleraa vastaan Turussa v. 1831. Neljä vuotta myöhemmin samat piirit, jotka hallitsivat Talousseuraa, nimittävät hänet tuolloin perustetun Finska Trädgårdsodlingssällskapetin (Suomen Puutarhaviljelysseuran) sihteeriksi, jossa hän toimi kuolemaansa saakka.
Hän yritti viimeiseen asti ehtiä tehdä tilastotyötään mutta esteenä oli jatkuva rahantarve perheen elättämiseksi. Elannoksi tuli Åbo Tidningar -lehden toimittaminen, mutta Carl Christian oli tuhattaituri ja haki tuloja monenlaisesta, aina taimistoteoksien välittämisestä aiemmin omassa kustantamossaan julkaisemiensa kirjoitelmien myyntiin.
Carl Christian Böcker menehtyi 54-vuotiaana v. 1841, ja häneltä jäi Anna-vaimo ja kahdeksan vielä kotona asunutta lasta. Hänen seuraajansa Talousseurassa, Lars Arnell, jätti sittemmin jälkeensä samanlaisen sotkun kuin edeltäjänsäkin. Siitä ei voi päätellä muuta kuin, että Suomen Talousseuran työehdot toiminnanjohtajilleen eivät tainneet olla kohtuullisia.
Miten Suomen tilastollisen kuvaamisen sitten kävi? Carl Christian Böcker ei ehtinyt saada sitä valmiiksi, mutta Valtionarkistoon on tallennettu paljon hänen keräämäänsä aineistoa, ja monet suomalaiset historioitsijat ovat voineet hyödyntää sitä.
