Pohjanmaa Carl Christian Böckerin silmin
Carl Christian Böckerin kuvaus Vaasan läänistä painettiin kolmiosaisena Suomen Talousseuran julkaisusarjassa v. 1823. Kuvaus on yksityiskohtainen ja pohdiskelee alueen maataloutta ja muita elinkeinoja. Tässä muutama lyhyt ote.
Maankohoamisesta
Pohjanlahden vedenväheneminen ei näy missään selvemmin kuin Vaasan läänin matalilla rannoilla; ja varsinkin Mustasaaren pitäjässä sekä etenkin Koivulahden kappeliseurakunnassa, jossa lieju, jota Kyrönjoki savisilta rannoiltaan irrottaa, sitä paljolti edesauttaa. Useita tuhansia tynnyrinaloja on Mustasaaressa miesmuistin aikana noussut vedenpinnan yläpuolelle hedelmällisiksi niittymaiksi.
Kartanoiden puuttumisesta
Niin hyvää ja onnellista kuin se rahvaan luonteelle voikin olla, ettei täällä ole suuria maaomaisuuksia tai tilanomistajia, niin haitallista se silti toisaalta on viljelyn menestymiselle, että paremman maanviljelyn esimerkit, joita niiltä voisi odottaa, puuttuvat täältä lähes kokonaan.
Isojaosta
Etenkin Kruunupyy olisi varmasti peltoviljelyssä ensimmäinen pohjalaisten joukossa, jollei heidän uutteruuttaan kohtaisi se vaikea hankaluus, ettei kukaan tiedä lohkonsa tulevaa paikkaa. Silti monia uudispeltoja on raivattu, ja juuri tästä syystä kaikkein tarmokkaimmat vastustavat isojaon etenemistä ja yrittävät kaikin keinoin ainakin viivästyttää sitä, kun sitä vastoin toimeton kansanosa toivoo ja odottaa sitä kuin uutta Lex agrariaa, jolla he saisivat vähäistä rahaa vastaan haltuunsa tarmokkaiden naapureidensa hyvin hoidetut ja ravitut uuspellot.
Kaskiviljelystä
Astuin kaskiviljelijöiden pariin ajatellen tavanomaisesti, että kaikki kaskeamisen on turmiollista ja pitäisi poikkeuksetta hylätä; mutta minun on myönnettävä, että ajatukseni siitä muuttuivat täysin. Tutkin useita kaskimaita varsin tarkkaan ja havaitsin, että kaskeamisessa oli usein toimittu niin varovasti, että vain heinikko oli palanut ja ruokamulta oli aivan vahingoittumaton.
Lehmistä
Vaasan läänin karjarotu on pienikasvuista mutta mukavaa ja helposti ruokittavaa ja usein tämänrotuiset lehmät lypsävät yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin iso hollantilainen rotu, jota on Benvikin kartanossa […] Karjaa hoidetaan parhaiten Teerijärvellä, joka on tässä elinkeinossa ehdottomasti ensimmäisenä koko muuhun maahan verrattuna ja yksin myy enemmän voita kuin Kokkolan ja Pedersören pitäjät yhteensä.
Hevosista
Läänin pohjoisosassa, Lohtajalla, Kälviällä ja Kokkolassa, sekä myös osassa Kruunupyyn ja Pedersören pitäjiä, elää vielä vanha ennakkoluulo tammahevosia kohtaan. Joka vuosi Hämeeseen valuu tämän vuoksi huomattavia summia hevoston ostoon; mutta sen sijaan hevosia hoidetaan erinomaisen hyvin ja pidetään kunnia-asiana, että ne ovat kauniita, monet sitä edistävät melkein kiihkon lailla.
Metsästä käydystä kilpailusta
Yhteismetsän osakkaat ovat sotatilassa, jossa röyhkein ottaa parhaan metsän. Verisiä tappeluita käydään usein tervanpolttajien kesken, ja riuska renki saa vuosipalkaksi melkeinpä mitä hän vain vaatii; ei niinkään työstään vaan pikemminkin siitä avusta, jota hänen rohkeudestaan ja voimastaan odotetaan saatavan kun tunkeudutaan jonkun toisen ikiaikaiselle tervapaikalle tai ajetaan omalta tunkeilija pois. Toisinaan on nähty esimerkkejä tällaisen tunkeutumisen kostamisesta niin, että tervapuut tai terva murhapoltolla hävitetään.
Tervanpolton seurauksista
Selvin todiste tervanpolton vaikutuksesta kansanluonteeseen näkyy koskenlaskussa, jota kukaan ei varmaan olisi koskaan ajatellutkaan, ellei pakko olisi siihen kannustanut, ja voima antanut rohkeutta tähän vauhtiin, joihin pohjalaisten ja jämtlantilaisen lisäksi ei mikään kansa maailmassa ollut uskaltanut.
Maanomistuksesta
Pohjalaista talonpoikaa leimaava ylpeys näyttäisi olevan pääasiallisesti sitä perua, että hän kaikkialla omistaa itse sen maan, jota hän viljelee.
Varakkaista pitäjistä
Laihian emäseurakunta lienee läänin kaikista pitäjistä vaurain. Siellä eletään aika säästäväisesti, ja siellä on liki kaikkialla ainakin 50 tai 60 tynnyrin viljavarasto, seuraavana tulee Vähäkyrö […] Vöyrin, Uudenkaarlepyyn, Pedersören ja Kruunupyyn emäseurakunnista Närpiössä, Maksamaalla ja Oravaisissa sekä Kokkolan emäseurakunnasta Alavetelin ja Kaustisen kappelissa on hyvinvointi tasaista niin, että tavallisina vuosina on viljaa omaksi tarpeeksi ja kaikin tavoin ansaitaan niin paljon, ettei kovempinakaan vuosina koskaan, ellei sitten joskus Alavetelissä ja Kaustisella, jouduta turvautumaan pettuleipään. […] Läänin pohjoisosassa lienee, Kaustisen ja Kälviän jälkeen, hyvinvointi parhainta Ylivetelissä, vaikka sielläkin hallanarimmat seudut joutuvat aika monesti tarttumaan pettuleipään.
Lapsikuolleisuudesta
Lasten kuolleisuus, etenkin ruotsinkielisissä pitäjissä ja niiden joukossa etenkin Närpiössä ja Pedersöressä, on paljon suurempaa kuin missään muualla. Se johtuu huonosta hoidosta […] joka koostuu pääasiassa siitä, että lapsia ruokitaan hapantuneella lehmänmaidolla, jota tungetaan sarveen ja siihen kiinnitetään tutti. Siitä tutista lapsi sitten imee maitoa, ja löytyy paikkoja (Ähtävä), joissa toisinaan tapaa 5–6-vuotiaita lapsia kuljeskelemassa sarvensa kanssa eivätkä he huoli muuta ruokaa kuin maitoa rakkaasta tutistaan. Valistus tämän tavan vahingollisuudesta ja papiston esittämät ankarat nuhteet lienevät ainoat keinot, joilla hallitus voi vastustaa tätä väärinkäytöstä, mikä on maksanut Pohjanmaalle enemmän henkiä kuin kaikki sodat ja ruttotaudit yhteensä.
Tavoista
Ruotsalaisten seurakuntien sivistynein rahvas löytyy Kruunupyyn, Pedersören ja Kokkolan emäseurakunnista sekä osasta Luodon, Ähtävän ja Alavetelin kappeliseurakuntia; seuraavana järjestyksessä lienevät Närpiö, Vöyri ja osa Mustasaarta.
Suomenkielisten joukossa ensimmäisenä on kiistatta Vähäkyrö ja seuraavana suurin osa Ilmajokea ja Isoakyröä. Laihia noudattaa vielä vanhoja suomalaisia tapoja ja on tässä suhteessa suomenkielisten parissa yhtä esimerkillinen kuin Uudenkaarlepyyn pitäjä on ruotsinkielisten parissa.
Tavoista saanee yleisesti huomauttaa, että vaikka ne valitettavasti ovat täällä kuten kaikkialla muuallakin maassamme, muuttuneet viime aikoina niin, että juopottelu on miesten parissa ja haureus naisten parissa lisääntynyt samaa vauhtia eikä vankiloihin ole kaikin ajoin saatu mahtumaan kaikkia näitä rikollisia, niin silti on vielä paikkoja, joihin tämä yleinen turmelus ei ole samassa määrin tarttunut ja jotka ovat myös säilyttäneet entiset yksinkertaiset ja puhtaat tavat aivan turmiotta. Niiden joukossa Teerijärvi on aivan kuin unelma entisajoilta; sen 1800 asukkaasta kukaan ei ole kärsinyt ruumiillista rangaistusta eikä siellä ennen sotaa ollut tuskin yhtään langennutta naista.
