Toisin kuin naapurimaansa, Suomi luottaa sähköhuollossaan nykyään tuontiin. Emme selviä kulutushuipuista omin voimin. Näin on käynyt sen jälkeen, kun joukko voimaloita on suljettu kannattavuus- ja ikäsyistä ilman, että niiden tilalle on rakennettu uutta.
Ruotsi ja Norja sitä vastoin ovat voimakkaasti laajentaneet sähköntuotantoaan, ja niissä on lähes jatkuvasti sähkön ylituotantoa.
Koska naapurimaiden ylitarjonta polkee hintaa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, suomalaiset kuluttajat saavat halvempaa sähköä kuin jos kaikki tuotettaisiin kotimaassa. Ja koska naapurimaiden ylituotanto on tukiaisten tulosta, naapurimaiden kansalaiset siis subventoivat Suomen sähkönkuluttajia.
Tähän saakka kaikki siis hyvin, ehkä. Mutta mitä tästä muuten seuraa?
Jatkokysymys kuuluu, miten hyvin sähköntuotantoa pystytään ohjaamaan sähköntarpeen jatkuvasti muuttuessa. Sähkö on tuotettava samalla hetkellä kun sitä kulutetaan. Sähköjärjestelmän kaatuminen on sekunneista vain kiinni.
Vain kaksi sähköntuotannon lajia pystyy joustavasti sopeutumaan sähkönkulutukseen: vesivoima ja kaasuturbiinit. Ydinvoima ja hiilivoima tuottavat tasaisesti sähköä, tiedetään mitä saadaan, mutta ne eivät sovellu säätövoimaksi. Tuuli- ja aurinkovoima ovat täysin riippuvaisia säästä.
Suunnittelussa ei toisin sanoen voida luottaa tuuli- ja aurinkovoimaan. Mitä suurempi osa sähköntuotannosta on säästä riippuvaista, sitä suurempi on täydentävän, säästä riippumattoman sähköntuotannon tarve.
Etenkin juuri tämän vuoksi Ruotsin asiasta on tullut meidän. Sinä päivänä kun Ruotsilla ja muilla naapureilla ei ole oman maan tarvetta enempää säästä riippumatonta tuotantokapasiteettia, syntyy tilanteita, jolloin ylijäämäsähköä ei ole saatavilla. Sammuttaako Ruotsi silloin oman maansa, jotta Suomi saisi sähköä?
Ruotsi on korvaamassa ydinvoiman uusiutuvalla sähköllä, etenkin tuulivoimalla. Poliitikot ovat päättäneet, että Ruotsi rakentaa (alkaen vuodesta 2003) vuoteen 2030 mennessä 48 uutta TWh (terawattituntia) uusiutuvaa sähköä subventoidun sähkösertifikaattijärjestelmän avulla.
Mutta kuka tätä valtavaa määrää uutta sähköä haluaa? Sähkönkulutus ei ole Ruotsissa lisääntynyt vuoden 2008 jälkeen, ainoa Ruotsin ylijäämäsähköä ostanut suurasiakas on Suomi.
Ruotsin ydinvoiman omistajat päättivät v. 2015 sähkön ylituotannon vuoksi sulkea neljä Ruotsin reaktoreista vuoteen 2020 mennessä, vaikka niitä oli juuri uudistettu miljardien edestä. Alasajon myötä katoaa 2860 megawattia säästä riippumatonta tuotantotehoa, mikä vastaa noin 20 TWh sähköä vuodessa.
Sähkön nettoylijäämä näin ollen pienenee mutta on edelleen mittavaa. Sitä vastoin säästä riippumattoman sähkön tuotantomarginaalit supistuvat voimakkaasti.
Svenska kraftnät arvioi Ruotsin selviytyvän normaalitilanteessa omasta sähköhuollostaan vuoden 2020 jälkeenkin, myös talven korkeapaineissa pakkasineen ja tuulettomine säineen. Mutta Suomen tarpeet eivät sisälly tähän yhtälöön. Mitä tapahtuu, jos yksi tai useampia isoja tuotantoyksiköitä täytyy siinä tilanteessa suunnittelematta pysäyttää?
Olkiluodon kolmosreaktorin voidaan odottaa kohentavan Suomen tilannetta vuoden 2018 jälkeen. Mutta se ei lähestulkoonkaan riitä, jos Suomi haluaa pystyä selviytymään sähköhuollostaan itse.
