Kun valtio korottaa veroa, sähköverkkoyhtiöt saavat asiakkaiden haukut. Seppo Tupeli ja Tony Eklund ottavat mittaa toisistaan.
Kasper Dalkarl

Valtio vie valtaosan kakusta

Sähköverkkoyhtiöt saavat usein huutia maksuistaan, mutta yli puolet niistä on veroa.

Mikä on kohtuullinen maksu sähkönsiirrosta asiakkaalle? Energiavirasto ratkaisee sen jokaisen 80 sähköverkkoyrityksen osalta joka neljäs vuosi.

Energiavirastolta odotetaan piakkoin päätöstä asiaan valvontajaksolle 2012–2015. Asia ratkaistaan siis jälkikäteen.

Päätökseen ei periaatteessa pitäisi sisältyä dramatiikkaa, koska virasto perustaa päätöksensä selkeään laskentamenetelmään, joka on ilmoitettu verkkoyhtiöille etukäteen ja jonka ne ottavat huomioon suunnitelmissaan.

Mutta tietenkin yhtiöille on varsin kiinnostavaa nähdä, miten hyvin virasto varmentaa niiden laskelmat oikeiksi. Se tarjoaa osviittaa yhtiön tehokkuudesta ja tärkeää tietoa tulevien tariffien suunnitteluun.

Jos ne ovat laskuttaneet liikaa, niiden on jatkossa supistettava marginaaliaan. Jos ne eivät ole laskuttaneet täysimääräisesti, niillä on oikeus suurentaa marginaalia.

Päätös perustuu verkkoyhtiöiden aikaansaannoksiin valvontajaksolla.

”Virasto katsoo, kuinka ’verkkomassa’ on kehittynyt. Miten paljon uutta maakaapelia on vedetty, miten monta uutta muuntajaa rakennettu ja niin edelleen? Sitten virasto laskee sähköverkon arvon käyttämällä samaa komponettien yksikköhintaa kaikissa verkkoyhtiöissä. Sen jälkeen virasto päättää kohtuullisen tuoton verkkoarvon perusteella”, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim.joht. Tony Eklund sanoo.

Hän pitää tätä neutraalina ja enimmäkseen hyvänä järjestelmänä, jolla pyritään pitkäjänteisyyteen. Jotta yhtiöitä voidaan verrata tasapuolisesti, virastolla on oma menetelmänsä poistojen laskemiseen eikä se katso, miten verkkoyhtiöt ovat ne merkinneet tilinpäätökseensä.

 

Mutta entä sitten todellisuus? Verkkoyhtiöillä on tiukat vaatimukset sähköverkon käyttövarmuuden lisäämiseksi, mikä edellyttää, että nykyistä paljon suurempi osuus sähköjohdoista siirretään maan alle, ei pylväitten varaan.

Vaatimus pakottaa verkonhaltijat suuriin investointeihin moneksi vuodeksi eteenpäin. Viime vuonna investoitiin 850 miljoonaa euroa, 54 % yhtiöiden menoista.

Nämä asiat on kerrottava asiakkaille, ja sekä Tony Eklund ja Herrfors Verkon toim.joht. Seppo Tupeli pitävät sitä pedagogisena haasteena.

”Meillä on pohjimmiltaan myönteinen viesti: varmistamme asiakkaiden sähköverkkoa häiriöitä vastaan ja mahdollistamme uusia palveluja. Mutta samalla viestiin sisältyy, että loppupäässä kustannukset jäävät asiakkaille”, Seppo Tupeli sanoo.

Tehtävää vaikeuttaa se, että 53 % sähkönsiirtolaskusta on veroa, näin tuoreimman tilaston mukaan. Osin sähköveroa, osin arvonlisäveroa – jota maksetaan myös sähköverosta (siis veroa verolle). Verot ovat vuosien mittaan olleet jatkuvassa kasvussa.

Sähköverkkoyhtiöt eivät myöskään voi vaikuttaa Fingridin valtakunnallisen kantaverkon käyttömaksuun. Maksua on korotettu voimakkaasti nyt meneillään olevan energiakäänteen tahdissa.

”Kantaverkkomaksuihin menee nykyään 20 % Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen sähköverkkoliikevaihdosta, yhtä suuri summa kuin sähköverkon palkkakustannukset”, Tony Eklund sanoo.