Nyt siirrymme kysymykseen, jota Jan Kotschack on viime vuosina pohtinut paljon. Mikä hänen isänsä tarina oikeasti oli? Miksi Jack Kotschack jätti Suomen?
Jack kertoi pätkiä suomalaistaustastaan, mutta tarinat eivät aina täsmänneet keskenään. Hän puhui talvisodasta ja jatkosodasta ainoastaan vastahakoisesti. Hän selitti, että hän joutui pakenemaan veneellä Sundsvalliin lyötyään saksalaisupseeria helsinkiläisravintolassa.
Totuus on huomattavasti dramaattisempi. Jan Kotschack esittää kirjassaan Salomonin salaisuus (2022) yksityiskohdat niin tarkasti kuin hän on pystynyt ne selvittämään.
On totta, että Jack saapui yksin soutaen Luulajan satamaan 30.6.1944 iltakahdeksan aikoihin. Poliisi huomasi hänen tulonsa ja pidätti hänet. Kuulustelupöytäkirjan mukaan Jack kertoi olevansa Salomon Kotschack, Suomen kansalainen, joka oli saapunut Saksaan matkalla olleella malmilaivalla.
Jack, syntymänimeltään Salomon, selitti, ettei hän voinut juutalaisen syntyperänsä takia taistella saksalaisten rinnalla. Lisäksi hän viittasi sopimukseen, jonka Suomi oli juuri solminut Saksan kanssa.
Historiaa tuntevat tietävät, että ratkaisevia taisteluita oli käyty jo muutama viikko Karjalankannaksella. Saksan ulkoministeri von Ribbentrop oli 22.6. saapunut Suomeen pikavierailulle ja presidentti Risto Ryti oli vakuuttanut, ettei Suomi solmisi erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Vastalahjana saksalaiset lupasivat Suomelle lisää asekuljetuksia ja joukkoja.
Huhuttiin, että saksalaiset aikoivat asettaa Suomeen nukkehallituksen. Ruotsalaislehdet kirjoittivat, että Suomea johti SS-kenraali ja että Gestapo oli asettunut Helsinkiin.
Salomon haki Uumajassa 3.7. Ruotsin muukalaispassia. Oleskelulupaa hän haki 7. heinäkuuta. Hänet palkattiin myyjäksi NK-tavaratalon urheiluosastolle Tukholmaan 10. heinäkuuta.
Seuraava työpaikka löytyi myyntipäällikkönä Eskilstuna Smide -rautakaupasta. Jack sai työpaikan, koska hän oli mennyt omistajan puheille ja kertonut, että yritys tarvitsi hänen kaltaisensa kielitaitoisen liikemiehen.
Jan Kotschack on saanut tutkimusapua monilta ammattitutkijoilta, mm. historiantutkija Heikki Ylikankaalta. Jan nostaa myös esille pietarsaarelaissyntyisen historian dosentti Lars Westerlundin, joka toimi Kansallisarkiston projektijohtajana ennen eläköitymistään. Yhdessä he ovat koonneet tämän skenaarion Jackin paosta:
Jack otti todennäköisesti Helsingissä yhteyttä isäänsä, Alter Kotschackiin, jolla oli yhteyksiä Josef Liebkindiin, juutalaisliikemieheen ja ihmisten salakuljettajaan. Liebkind puolestaan todennäköisesti kääntyi Algoth Niskan, salakuljettajien kuninkaan, puoleen saadakseen tietoja sopivasta aluksesta Jackille. Niska ei juuri silloin istunut vankeudessa.
Niska luultavasti sopi salakuljetuksesta Edgar Karlssonin kanssa, joka oli ahvenanmaalaisalus s/s Hildegaardin kapteeni. Kapteeni sai roiman korvauksen Alterilta. Todennäköisesti myös Liebkind otti osuutensa. Kapteeni Karlsson ja Jack tapasivat ennen matkaa sovitulla paikalla, minkä jälkeen he nousivat yhdessä alukseen, joka varmasti oli hyvin vartioitu. Jack piiloutui hiililaatikkoon.
Lars Westerlund löysi Suomen valtiollisen poliisin eli Valpon arkistoista Jackia koskevan raportin, jonka oli kirjoittanut Otto Kumenius. Kumenius palveli pääkonttorin valvontaosastolla ja oli sijoitettuna Tukholmaan, jossa hän tapasi Jackin.
Jack kertoi paenneensa Talin taistelukentältä. Hän pääsi papereitta Kouvolaan, jossa joutui junapartion pidättämäksi. Jack onnistui väkivaltaa käyttäen pakenemaan Helsinkiin, jossa hän piileskeli muutaman vuorokauden ja sai yhteyden Algoth Niskaan.
Lars Westerlund kommentoi:
”Jackin improvisoitu pako Kouvolasta Helsingin kautta Ruotsiin on lähes uskomaton. Sotilaspoliisipartiot tarkastivat jokaisen rintama-alueelta saapuvan junan perusteellisesti. Tarkastuksen läpäiseminen oli mahdotonta ilman voimassaolevaa lupalappua tai komennustodistusta. Jackin pako on miltei epätodennäköinen yhdistelmä hänen neuvokkuuttaan, suuria kuluja ja laajaa, pitkälle haaroittunutta verkostoa lain molemmin puolin. Kaikki tapahtui järjestelmällisesti, harkitusti ja saumattomasti.”
Jan Kotschackin tutkimuksesta muodostui syväsukellus Suomen juutalaisyhteisön historiaan ja sodan monimutkaisiin olosuhteisiin. Hän löysi isähahmon, jonka jokaisen salaisuuden selvittäminen avasi uusia mysteereitä.
Jan on useasti vieraillut Helsingissä veljiensä Pellen ja Erikin kanssa. He tapasivat huhtikuussa 2019 Jörn Donnerin hieman ennen tämän kuolemaa. He olivat tutustuneet toisiinsa sähköpostitse sen jälkeen, kun Donner oli lukenut Jackista kirjasta, joka käsittelee pöytätennistä Suomessa.
Kävi ilmi, että Donner oli aikoinaan tuntenut heidän isänsä Tukholmasta, Roslagenin saaristosta ja Cannesista. Jack ei ollut ikinä kertonut mitään suomalaisesta ja juutalaisesta menneisyydestään. ”Hänen elämästään olisi saanut elokuvan”, Donner selitti.
Kotschackin perheen tarina Suomessa alkoi siitä, kun Jackin isänisä Salomon Kotschack – syntynyt Zambrówissa nykyajan Puolan koillisosassa – lähetettiin Helsinkiin palvelemaan venäläissotilaana v. 1872.
Hän avioitui samana vuonna Eva Krupin kanssa. Eva oli todennäköisesti saapunut maahan hevoskärryillä ennen häitä Puolasta. Parille syntyi kuusi lasta v. 1894 mennessä, heidän joukossaan Jackin Alter-isä.
Sisaruskatraasta Alter ja Moses-isoveli menestyivät liikemiehinä; Alter panosti jalkinealalle ja Moses perusti Suomen Sotilaspukimon. Alter avioitui v. 1913 Ester Orsholikin kanssa, hänkin juutalaisperheestä. Vuonna 1915 heille syntyi Salomon-poika – tämän kertomuksen Jack.
Moses Kotschack sai senaatille lähetetyn anomuksen myötä ensimmäisenä juutalaisena uuden Suomen valtion kansalaisuuden 2.7.1918. Monet Suomen juutalaiset seurasivat hänen esimerkkiään.
