Ruotsin vaalikampanjointi on kirjoitushetkellä täydessä vauhdissa. Aiheet eivät poikkea totutusta, mutta vaaleista on myös muodostunut energiavaalit. Poliittiset puolueet pyrkivät ylittämään toisensa tarjoamalla erilaisia luovia avustuksia ja lupauksia halvan ruotsalaisen sähkön säilyttämisestä. He lupaavat, etteivät kotitaloudet tai yritykset joudu kärsimään. Kiihkeät väittelijät viljelevät polarisoituneita ja yksinkertaistettuja näkemyksiä ja patenttiratkaisuja äänestäjien houkuttelemiseksi.
Taustan tiedämmekin jo. Sähkön ja muun energian hinnat ovat kuluneen vuoden aikana moninkertaistuneet erityisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Monet ovat syystäkin huolissaan budjetistaan, etenkin kun vastassa ovat sekä laskusuhdanne että nousevat korkotasot. Tämä asettaa tietenkin vaatimuksia vaaleilla valituille edustajillemme.
Edessä on kiistatta suuria ongelmia energiahuollon, talouden ja ympäristön osalta. Kysymyksenä onkin, mitä voi ja kannattaa tehdä lyhyellä aikavälillä ilman, että tuhoamme edellytyksiä suuremmalle tulevaisuuden ajattelutavan muutokselle. Energiahuollon teema on matkalla eturiviin.
Joidenkin mielestä on jo korkea aikakin, sillä energian merkitystä on liian pitkään Ruotsissa laiminlyöty. Olemme antaneet valojemme olla päällä, lämmittäneet liikaa asuntojamme, emmekä ole vaihtaneet kodinkoneitamme. Kulutamme aivan liikaa sähköä hygieniaan ja arkitarpeisiin. Tästä syystä voidaan väittää, että nykypäivän törkeät hinnat toimivat viimeinkin meille kaikille tarpeellisena herätyskellona. Ehkäpä niin. Se ei kuitenkaan ratkaise korkeiden hintojen ongelmaa lyhyellä aikavälillä.
Olen toiminut alalla yli 40 vuotta, ja haluan nyt esittää muutamia näkemyksiäni.
Tavoitelkaa oikeita tavoitteita. Monet ajankohtaiset poliittiset ehdotukset merkitsevät sähkön tai muun energian hintojen pitämistä alhaisena poliittisin keinoin taikka sähkön tai polttoaineen energia-avustuksia, jotteivat hinnat nouse turhan tuntuviksi. Mielestäni tämä on väärä tapa. Tärkein asia, minkä voimme nykytilanteesta oppia, on osin tarkastella energiankulutustamme, jottei se nouse turhan korkeaksi, sekä osin ajoittaa kulutuksen oikeaan ajankohtaan.
Avustukset saattavat johtaa päinvastaiseen – ettemme huomaa energian kallistumista ja näin ollen jatkamme kuluttamista korkealla tasolla. Samanaikaisesti avustukset vievät pohjan investoinneilta uuteen tekniikkaan, varastoinnin ja hallinnan tekniseen laitteistoon, uusiin voimaloihin ja uuteen energiateknologiaan.
Torjukaa energianationalismia. Pohjoismaissa on ollut yhteiset sähkömarkkinat 1950-luvulta lähtien, Euroopan yhteisössä lähes 30 vuotta. Ja olemme päässeet työssä pitkälle. Olemme saavuttaneet merkittäviä ja yhteisiä taloudellisia voittoja, vähentäneet ympäristölle haitallisia päästöjä sekä luoneet toimivia hintasignaaleja kuluttajille ja yrityksille – ainakin viime aikoihin asti. Olisi valitettavaa, jos sodan tuoksinassa katkaisisimme tämän kehityssuunnan.
On ymmärrettävää – vaikkakin silti kummallista – että kun yhteisvastuullisuutta tarvitaan kaikista eniten, kansallisvaltiot sulkeutuvat sisäänpäin ja muuttuvat yhä protektionistisemmiksi. Koronaepidemian olisi luullut opettaneen meitä, mutta näin ei välttämättä ole asian laita.
Autetaan toisiamme, jatketaan integraatiota ja keskitytään yhteisötason toimenpiteisiin. Meidän tulee yhdessä yrittää pienentää kaasun yhteiskulutusta Euroopassa, rakentaa yhteisiä linjoja ja varastoja sekä löytää uusia toimitusreittejä. Tällaiset toimenpiteet hyödyttäisivät kaikkia Euroopan maita.
Hyödyntäkää mahdollisuuksia. Kuumat kesät ja rutikuivat maat auttavat meitä tiedostamaan yhä selkeämmin, että meidän täytyy muuttaa tapojamme. Tämä koskee myös energiahuoltoa. Tarvitsemme totta kai elinvoimaista teollisuutta, etenkin Pohjoismaissa, jossa meillä on hyvät edellytykset modernin teknologian kuin myös luonnonvarojen ja ympäristöajattelun suhteen.
En sulje pois sitä mahdollisuutta, että yksittäistapauksissa ja siirtymäkauden aikana tietyt alat tai yritykset voisivat tarvita julkista tukea. Samalla korkeat energian hinnat luovat mahdollisuuksia etenkin maille, joilla on huipputeknologian profiili ja vahva innovaatioilmapiiri. Uskon, että poliitikkojen rooli on tässä paljon tärkeämpi, kun on kyse tutkimuksen ja innovaation tukemisesta.
Olemme tottuneita löytämään uusia ratkaisuja. Mukautetaan siis energiankulutuksemme ja ostetaan talveksi villapaitoja, mutta varmistetaan samalla, että voimme kääriä niiden hihat. Tällä tavoin voimme tarttua todellisiin ongelmiin.
