Tina tunsi itsensä lukuinnostuksensa takia perheen outolinnuksi. Täti Hilkka Pusa ja hänen Aulis-miehensä olivat sen sijaan lukutoukkia.
”Vietin heillä kaikki koululomat. Nousin bussiin Helsingissä, vaihdoin Lahdessa ja jatkoin sieltä eteenpäin Heinolan kautta Mikkeliin. Tätini oli itse asiassa minulle läheisin koko lapsuuteni ajan, ja Saimaan seutu tuntuu minulle kaikista todellisimmalta Suomelta.”
Pohjanmaa sen sijaan edusti uskonnollisuutta.
”Isoäidillä oli kaikesta ääriuskovaiset mielipiteet. Nykymusiikkia ei saanut soittaa. Meikata ei saanut. Kun vierailin hänen luonaan 11-vuotiaana ja sairastuin vakavasti, hän ei kutsunut paikalle lääkäriä, vaan seurakuntalaiset. Makasin sängyssä ja he rukoilivat Jumalalta, että parantuisin.”
”En voi hyväksyä sitä, että aatteesta muodostuu rakkautta tärkeämpi. Erosin kirkosta heti 15-vuotiaana. Mietin, mitä vanhempani sanoisivat. Silloin sain selville, että isäni oli tehnyt saman.”
Tina tapasi ensimmäisen suuren rakkautensa, Miken, kielimatkalla Englannissa 15-vuotiaana.
”Hänkin luki Sartrea ja eksistentialismia eikä aluksi ymmärtänyt, että olin paljon nuorempi, koska luin samoja kirjoja. Luimme yhdessä feministi Germaine Greeriä, ja kotona ryhdyin haastamaan ennen kaikkea isääni näillä kysymyksillä. Ne olivat kiivaita keskusteluja. Siskoni oli minuun verrattuna säyseä, mutta hänet lähetettiin varmuuden vuoksi mannekiinikouluun, jotta hän oppisi kävelemään kuin oikea nainen.”
Tämän ajanjakson jälkeen Tina ei juurikaan asunut kotona.
”Muutimme v. 1971 Tansaniaan, koska isäni johti erästä Finida-hanketta. Vanhempani asuivat Arushassa, ja minä ja siskoni kävimme kansainvälistä koulua, IMS:ää, 60 km päässä Moshissa.”
”Sitten sain stipendin Charlotteen Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinaan. Täytin siellä 17 vuotta, kävin luokkaa, joka vastasi Suomessa lukion toista luokkaa, hankin ajokortin ja suoritin amerikkalaisen ylioppilastutkinnon.”
Kun Tina palasi Helsinkiin, koulunkäynti Tansaniassa ja Yhdysvalloissa ei kelvannut Lönkanin (Nya Svenska Samskolan) rehtorille. Hänet siirrettiin yhtä vuosiluokkaa alemmas Mirandan luokalle.
”Sain tarpeekseni viikon jälkeen. Luin koululain läpi enkä löytänyt syytä, miksi ulkomailla suoritettua koulutusta ei hyväksyttäisi. Kerroin rehtorille, että siirryn oikealle vuosiluokalleni. Sitten suoritin lukion kaikki kurssit syksyn aikana.”
Tina sai ylioppilaskirjoituksissa hyvät arvosanat kaikista aineista paitsi ruotsista. Kielioppivirheitä oli liikaa.
”Kirjoitin ruotsin uudelleen syksyllä. Se oli mielestäni hyvä hinta siitä, etten joutunut käymään koulua yhtä ylimääräistä vuotta.”
Lukion jälkeen Tina muutti Tukholmaan opiskelemaan matematiikkaa ja tanssia. Hän aloitti tanssiin valmistavan koulutuksen ja ajatteli ryhtyvänsä tanssijaksi.
”Sitten tulin raskaaksi. Se ei ollut ollenkaan suunniteltua, olin 19-vuotias. Mutta kaipasin lasta. Mietin, että jahas, kyllä minä selviän tästä. Lapsen isä halusi minun keskeyttävän raskauden. Sanoin, etten missään nimessä halunnut pakottaa häntä lapsen elämään, mutta hän ei myöskään voinut pakottaa minua aborttiin. Kerroin, että kirjoitan papereihin ’isä tuntematon’ ja huolehdin kaikesta itse.”
”Hän ei pitänyt sitä hyvänä ajatuksena, mutta tänä päivänä kyseessä on hänen ainoa lapsensa ja silmäteränsä. Hänen pitäisi antaa minulle suuri timantti!”
Niin syntyi Erika. Tina ryhtyi raskausaikana opiskelemaan tilastotiedettä ja kulttuurimaantiedettä. Seuraava askel oli arkkitehtuuri.
”Todistukseni riitti paikkaan arkkitehtuurilinjalla, paitsi että olin opiskellut viikossa yhden tunnin liian vähän kemiaa. Luin sitten kemiaa samalla kun opiskelin kulttuurimaantiedettä ja odotin Erikaa. Hän syntyi huhtikuun lopussa, kuninkaan syntymäpäivänä. Kaksi viikkoa myöhemmin tentin kemian. Aloitin arkkitehtuuriopinnot syksyllä 1976, ja suunnilleen siitä alkoi aikuiselämäni.”
Tina imetti Erikaa luennoilla. Vauva oli kaikkien suosikki.
