Outo sää todistaa, että ilmasto on muuttunut.
Tarua. Sää ja ilmasto ovat eri asioita. Sää vaihtelee jatkuvasti ja on luonteeltaan kaoottista. Riippumatta siitä onko talvi 2016 hyvin lämmin tai hyvin kylmä, kyseessä on ainoastaan ennakoimaton sää.
Ilmasto on puolestaan pitkän ajanjakson ”yhteenlaskettu” sää. Ilmastoprofessori Lennart Bengtssonin mukaan ilmastotutkimuksissa on käytettävä vähintään 50 vuoden ajanjaksoja, jotta trendien hakeminen jatkuvasta ilmastonmuutoksesta olisi mielekästä.
Ilmatieteen laitokset käyttävät yleensä 30 vuoden ajanjaksoja vertailukautena. Kun sääennusteessa kerrotaan ensi viikon sään olevan ”tavallista” lämpimämpi tai kylmempi, sitä verrataan vuosien 1981?2010 keskiarvoon.
Luonnossa on lämpötila-trendejä sekä lyhyillä että pitkillä ajanjaksoilla. Ei ole olemassa ”normaalia” säätä tai ”normaalia” lämpötilaa.
On myös todettava, ettei Suomen kokoisten pienten pinta-alojen lämpötilatrendien perusteella voi tehdä johtopäätöksiä globaaleista trendeistä. Maailmanlaajuidessa vertailussa Suomi on merkityksetön, sillä pelkästään Tyynimeri on pinta-alaltaan 500 kertainen.
Nyt on lämpöisempää kuin koskaan.
Tarua. Maapallon lämpötila on vaihdellut valtavasti miljoonien vuosien aikana. Elämme nyt kahden jääkauden välistä lämpökautta, mutta siitä huolimatta ilmasto on pitkällä aikavälillä tarkasteltuna kylmä. Keskilämpötila on ollut 2/3 maapallon historiasta vähintään seitsemän astetta nykyistä korkeampi.
Vuotsossa kasvoi 6500 vuotta sitten pähkinäpuita, Rovaniemellä pronssikaudella tammia. Myös viikinkiaika, jolloin pohjoismaalaiset asuttivat Grönlantia, oli ilmeisen lämmin kausi. Tätä seurasi jäähtyminen, ”pikkujääkausi”, joka vaikutti ilmastoon 1900-luvun alkuun saakka.
Sadan viime vuoden aikana lämpötilatrendi on maailmanlaajuisesti ollut nouseva v. 1910-1945, laskeva v. 1945-1977 ja jälleen nouseva v. 1978-1998, minkä jälkeen lämpötila on noussut vain mitättömän vähän tai ei ollenkaan. Lämpötiloja mittaavat eri laitokset kiistelevät asiasta.
YK:n ilmastopaneeli on ottanut lähtökohdakseen lämpötilan, joka vallitsi ennen kuin teollisuusyhteiskunta alkoi laajeta ja vaikuttaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamiseen. Mutta taustalla vaikuttavista luonnon lämpötilatrendeistä ei siis ole mitään varmaa tietoa.
Ilmastoprofessori Lennart Bengtssonin kommentoi, että lämpötilan nousu on meidän aikanamme ollut niin mitätöntä, ettei kukaan olisi huomannutkaan sitä, jos meteorologit eivät olisi tehneet siitä niin suurta numeroa.
Myrskyt muuttuvat yhä rajummiksi.
Tarua. Tämä paavin ja presidentti Obaman levittämä käsitys voidaan lukea mediayhteiskunnan piikkiin – taipumuksena on korostaa dramaattisia tapahtumia ja uutisointi on muuttunut globaaliksi. Äärisääilmiöt ovat aina kiinnostaneet ja pelottaneet ihmisiä, mutta ne eivät ole nykyään yhtään sen yleisempiä.
Ilmastopaneeli IPCC tekee selkeästi saman johtopäätöksen uusimmassa raportissaan (v. 2013). Katso faktaruudusta esimerkki siitä, miten ilmastopaneeli muotoilee asian.
IPCC:n raportit ovat ongelmallisia. Osin on kyse niiden laajuudesta – pelkästään uusimman raportin tieteellinen osuus kattaa 1535 sivua. Osin on kyse raporttien tarkoitushakuisesta tavasta kuvat kaikkea ilmaston muuttumista kielteisenä ilmiönä. Mutta ennen kaikkea ongelmana on poliittisia päättäjiä varten raportista laadittava yhteenveto, jota ei muotoilla läpinäkyvänä tieteellisenä prosessina vaan sen tekevät politiikan edustajat suljettujen ovien takana.
Ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt nostavat lämpötilaa.
Totta. Mutta sille on annettava oikeat mittasuhteet. Maapallo olisi ilman kasvihuoneilmiötä 33 astetta kylmempi ja erittäin kolkko elinpaikka.
Luonnonlakien mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen nostaa lämpötilaa runsaan yhden Celsius-asteen edellyttäen, että muut kasvihuonekaasupitoisuudet eivät muutu (Stefan-Boltzmannin laki). Hiilidioksidipitoisuus on 50 viime vuoden aikana noussut noin 300 ppm:stä 400 ppm:ään (ppm=miljoonasosa). Toisin sanoen: 10 000 ilmamolekyylin joukossa hiilidioksidimolekyylien määrä on noussut kolmesta neljään.
Tiedeyhteisö kiistelee eniten siitä, missä määrin myös muut tekijät vaikuttavat ilmakehän lämpötilaan (ylös- tai alaspäin), etenkin vesihöyryn, hallitsevimman kasvihuonekaasun, roolista ollaan erimielisiä. Massiivisista tutkimuspanostuksista huolimatta kaikki ilmastomallit ovat tähän mennessä näyttäneet väärin.
IPCC:n uusin raportti jättää asian täysin avoimeksi ilmoittamalla lämpötilan nousulle niinkin leveän haarukan kuin 1,5?4,5 C-astetta hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Sama epävarmuus esiintyi IPCC:n ensimmäisessä raportissa (v. 1990).
Kahden viime vuosikymmenen vähäinen lämpötilan nousu viittaa matalaan ilmastoherkkyyteen. Joukko maineikkaiden ilmastotutkijoiden uusia tutkimuksia tukee tätä.
Ilmastopoliittinen puhe ”kahden asteen tavoitteesta” perustuu siis täysin mielivaltaiseen lukuun. Sillä luodaan harhakuvaa, että ilmasto olisi ohjailtavissa, auton tavoin rattia kääntämällä. Voimme kohtuudella todeta vain sen, että pitkällä aikavälillä maapallo todennäköisesti lämpenee jonkin verran.
Lämpötilan nousu on katastrofi ihmiskunnalle.
Tarua. Ei ole olemassa globaalia, ihmiskunnalle ihanteellista keskilämpötilaa. Ankara kylmyys ja paahtava lämpö ovat molemmat haitallisia, vaikka ihmisiä kuolee nykypäivänä enemmän kylmyyteen kuin lämpöön.
Lämpötilan kahden asteen nousu itse asiassa hyödyttää ihmiskuntaa niiden laskelmien mukaan, joita muun muassa tilastotieteilijä Bjørn Lomborg on tehnyt IPCC:n raportin lähtökohtien perusteella. Lämpimämpi ilmasto mm. edistää kasvien kasvua.
Poliittisissa ilmastotavoitteissa keskitytään Bjørn Lomborgin mukaan väärään asiaan. Jos tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä ja kohottaa elämänlaatua, rahoille saadaan paljon enemmän vastinetta torjumalla malariaa tai lisäämällä kehitysmaiden lasten ravintoon hivenaineita ja mineraaleja.
Hiilidioksidi on vaarallinen kaasu.
Tarua. Hiilidioksidi on maapallon elämän edellytys ja myrkytön kaasu, jonka ansiosta kasvien yhteyttäminen toimii. Hiilidioksidipitoisuus satakertaistuu ilmassa, jota hengitämme keuhkoistamme. Näin edistämme kasvien kukoistusta maapallolla.
Suurempi hiilidioksidipitoisuus lisää siis lehtien määrää puissa ja ruohoa maassa sekä parantaa satomääriä. Maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan kasvillisuus lisääntyi maapallolla 11 prosentilla v. 1982-2010 juuri kohonneen hiilidioksidipitoisuuden ansiosta.
Asiantuntijat ovat yksimielisiä ilmastouhasta.
Totta. Vakavasti otettavat tutkijat tuskin kiistävät, että hiilidioksidi on ilmakehän lämpötilaa nostava tekijä. Siitä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, mikä on hiilidioksidin yhdysvaikutus ilmakehän muiden tekijöiden kanssa. Tämä kiista näkyy selkeästi IPCC:n raportin tieteellisessä osassa.
Ongelmana on, että tiedotusvälineet eivät juuri koskaan kuvaa epävarmuuksia. Monet artikkelit kirjoitetaan aivan ilmeisesti käymättä ollenkaan läpi lähteitä. Lisäksi länsimaissa ilmastohuolen jakaaminen voi usein olla oman edun mukaista. Yksinkertainen totuus kuitenkin on, ettei luonnonlakien toimintaa ratkaista mielipiteillä tai äänestyksillä.
Meidän osamme ihmisinä on yrittää ymmärtää luonnon prosesseja tähänastista paremmin ja perustaa elämämme sille, ettemme voi koskaan tietää varmasti, mihin suuntaan kehitys vie.
