EU visioi koko Euroopan kattavia energiamarkkinoita, joissa sähkö voi virrata vapaasti valtionrajojen yli. Mutta siitä ollaan kaukana:
Valtionrajat ylittävä ja maiden sisäinen siirtokapasiteetti ei riitä mihinkään. Maiden säännöstöt eivät käy yksiin. Maat haluavat suojata omaa energia-alaa perustelunaan, että kansallinen sähköhuolto on strategisesti tärkeää. Puolet EU-maista edelleen säännöstelee loppuasiakkaan sähkönhintaa.
Ja kaiken lisäksi joka maa on pidättänyt oikeuden päättää omasta energiapaletistaan. Monet maat, käytännössä myös Saksa, pitävät huolen hiilen säilymisestä valikoimassa. Saksa sulkee ydinvoimalat, Iso-Britannia investoi laajasti uusiin sellaisiin. Kaikki maat käyttävät erilaisia ohjauskeinoja kootakseen oman erityisen sähköpalettinsa.
Energiaunionin retoriikan taustalla on karumpi tavoite, jossa pyritään etenemään askeleittain niin, että eri alueet rakentavat aluksi sähköjärjestelmiään yhteen. Pohjoismaat ovat siinä luokan priimuksia.
Monet ovat ehdottaneet uutta designia Pohjoismaiden sähkömarkkinoille, muun muassa turvatakseen, että tuotantokapasiteettia on aina käytettävissä. Onko se hyvä ajatus?
Ei, sanovat Bettina Lemström ja Asta Sihvonen-Punkka. Kumpikin pitää parempana säilyttää nykyinen energy only -malli mutta paranneltuna.
Bettina: ”Kun sähköntuotannon säädeltävyys ja suunnitelmallisuus heikkenevät tuuli- ja aurinkoenergian kasvavan osuuden myötä, sähkönkäytöstä on tultava joustavampaa ja sen on sopeuduttava paremmin kulloiseenkin tarjontaan.”
Asta: ”Markkinamallia on parannettava niin, että se pystyy joustavammin vastaanottamaan uusiutuvaa vaihtelevaa tuotantoa. Käytännössä niin, että sähkökauppa tapahtuu lähempänä sähkönkäytön tosiasiallista ajankohtaa ja että markkinatoimijat voivat nykyistä paremmin ennakoida käytön vaihteluja.”
Edellyksenä on, että kaikilla on sama markkinadesign. Eri mailla ei voi olla erilaisia järjestelmiä.
Eri maiden käyttöönottamat kapasiteettimekanismit (tuet joilla pidetään suunniteltavaa tuotantokapasiteettia valmiudessa) ovat Astan ja Bettinan mukaan ”subventioihin vastaamista vastasubventioilla”.
Bettina mainitsee Venäjän sähkönviennissään v. 2011 käyttöönottaman kapasiteettimaksun:
”Tulos on ihan hölmö. Kapasiteettimaksu on voimassa tiettyinä tunteina silloin, kun Venäjällä ennakoidaan tarvittavan paljon sähköä, ja vienti Suomeen ei ole sen vuoksi kannattavaa venäläisille sähköntuottajille, vaikka hinta olisi meillä korkeampi”, Bettina sanoo.
”Tuontikäyrä Suomeen näyttää siksi usein päinvastaiselta kuin mitä markkinoiden kannalta voisi odottaa. Kun sähkönhinta on meillä korkeimmillaan, Venäjältä vienti on pienimmillään. Ja kun meidän sähköhintamme on alhaalla, venäläiset vievät sähköä niin paljon kuin johdot kestävät.”
Bettina ja Asta tekevät saman johtopäätöksen:
”Tukien poistaminen on ainoa kestävä ratkaisu. Ne vääristävät kilpailua ja haittaavat rationaalisia ratkaisuja. Esimerkiksi tuulivoimalla alkaa nykyään olla samat edellytykset kannattavuuteen kuin muillakin energialajeilla.”
Milloin Suomen sähkömarkkinat voisivat realistisesti ajatellen vapautua tuista?
Bettina: ”Se on poliittinen päätös. Uunituoreessa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa esitetään uusiutuvan sähköntuotannon tukien jatkamista kuitenkin niin, että tuki on teknologianeutraalia ja perustuu tarjouskilpailuun eikä kiinteisiin syöttötariffeihin vain tietyille energialajeille. Strategian mukaan tavoitteena on, että investoinnit tehdään tulevaisuudessa markkinoiden ehdoilla ja ilman tukia.”
Pitäisikö Suomen selvitä omasta sähköhuollostaan kaikissa tilanteissa (ilman tuontiriippuvuutta)?
Asta: ”Toimitusvarmuus ei edellytä omavaraisuutta. Naapurimaidemme välinen siirtokapasiteetti on mittava, sen vuoksi pystymme tällä hetkellä tuomaan kolmasosan huippukulutuksen sähköntarpeesta myös kylminä talvipäivinä. Kovin paljon joustovaraa ei kuitenkaan vikatilanteille ole.”
Bettina: ”Emme saa pitää liian selvänä, että markkinat hoitavat kaiken. Valtion on seurattava tilannetta ja jatkuvasti yhdessä naapurimaiden ja alan kanssa kehitettävä markkinoita niin, että ne toimivat ja ovat tehokkaita. Yhteisten sähkömarkkinoiden koko ideana on tuotanto- ja verkkoresurssien parempi hyödyntäminen, mistä kaikki voittavat.”
Suomen hallitus ei ollut tämän lehden mennessä painoon vielä ilmoittanut kantaansa EU:n ajankohtaiseen talvipakettiin. Ruotsin hallitus ilmoitti kannanotossaan, että ”kansallinen vaikuttaminen asioihin, joilla on merkitystä huoltovarmuuteen ja käyttöturvallisuuteen, on tärkeää”.
Ruotsin Energiaviraston uusiutuvan sähkön yksikön johtaja Gustav Ebenå ilmaisi asian suoremmin äskettäisessä kokouksessa: ”200 % uusiutuvaa Ruotsissa [suhteessa sähköntarpeeseen] olisi upeaa. Jos saksalaiset vain joskus saavat kuntoon maan pohjois- ja eteläosan välisen kaapelinsa, piru miten me [Ruotsissa] tienaisimme rahaa.”
