Mikä on kohtuullinen maksu sähkönsiirrosta asiakkaalle? Energiavirasto ratkaisee sen jokaisen 80 sähköverkkoyrityksen osalta joka neljäs vuosi.
Energiavirastolta odotetaan piakkoin päätöstä asiaan valvontajaksolle 2012–2015. Asia ratkaistaan siis jälkikäteen.
Päätökseen ei periaatteessa pitäisi sisältyä dramatiikkaa, koska virasto perustaa päätöksensä selkeään laskentamenetelmään, joka on ilmoitettu verkkoyhtiöille etukäteen ja jonka ne ottavat huomioon suunnitelmissaan.
Mutta tietenkin yhtiöille on varsin kiinnostavaa nähdä, miten hyvin virasto varmentaa niiden laskelmat oikeiksi. Se tarjoaa osviittaa yhtiön tehokkuudesta ja tärkeää tietoa tulevien tariffien suunnitteluun.
Jos ne ovat laskuttaneet liikaa, niiden on jatkossa supistettava marginaaliaan. Jos ne eivät ole laskuttaneet täysimääräisesti, niillä on oikeus suurentaa marginaalia.
Päätös perustuu verkkoyhtiöiden aikaansaannoksiin valvontajaksolla.
”Virasto katsoo, kuinka ’verkkomassa’ on kehittynyt. Miten paljon uutta maakaapelia on vedetty, miten monta uutta muuntajaa rakennettu ja niin edelleen? Sitten virasto laskee sähköverkon arvon käyttämällä samaa komponettien yksikköhintaa kaikissa verkkoyhtiöissä. Sen jälkeen virasto päättää kohtuullisen tuoton verkkoarvon perusteella”, Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim.joht. Tony Eklund sanoo.
Hän pitää tätä neutraalina ja enimmäkseen hyvänä järjestelmänä, jolla pyritään pitkäjänteisyyteen. Jotta yhtiöitä voidaan verrata tasapuolisesti, virastolla on oma menetelmänsä poistojen laskemiseen eikä se katso, miten verkkoyhtiöt ovat ne merkinneet tilinpäätökseensä.
Mutta entä sitten todellisuus? Verkkoyhtiöillä on tiukat vaatimukset sähköverkon käyttövarmuuden lisäämiseksi, mikä edellyttää, että nykyistä paljon suurempi osuus sähköjohdoista siirretään maan alle, ei pylväitten varaan.
Vaatimus pakottaa verkonhaltijat suuriin investointeihin moneksi vuodeksi eteenpäin. Viime vuonna investoitiin 850 miljoonaa euroa, 54 % yhtiöiden menoista.
Nämä asiat on kerrottava asiakkaille, ja sekä Tony Eklund ja Herrfors Verkon toim.joht. Seppo Tupeli pitävät sitä pedagogisena haasteena.
”Meillä on pohjimmiltaan myönteinen viesti: varmistamme asiakkaiden sähköverkkoa häiriöitä vastaan ja mahdollistamme uusia palveluja. Mutta samalla viestiin sisältyy, että loppupäässä kustannukset jäävät asiakkaille”, Seppo Tupeli sanoo.
Tehtävää vaikeuttaa se, että 53 % sähkönsiirtolaskusta on veroa, näin tuoreimman tilaston mukaan. Osin sähköveroa, osin arvonlisäveroa – jota maksetaan myös sähköverosta (siis veroa verolle). Verot ovat vuosien mittaan olleet jatkuvassa kasvussa.
Sähköverkkoyhtiöt eivät myöskään voi vaikuttaa Fingridin valtakunnallisen kantaverkon käyttömaksuun. Maksua on korotettu voimakkaasti nyt meneillään olevan energiakäänteen tahdissa.
”Kantaverkkomaksuihin menee nykyään 20 % Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen sähköverkkoliikevaihdosta, yhtä suuri summa kuin sähköverkon palkkakustannukset”, Tony Eklund sanoo.
Laskuttavatko verkkoyhtiöt ylihintaa? Energiaviraston omat asiakirjat antavat tarkan vastauksen.
Järjestelmä otettiin käyttöön v. 2005, ja siitä lähtien virasto on määritellyt laskennallisen verkkoarvon pohjalta tuottoarvon, joka on vuosien saatossa vaihdellut asteikolla 3,03–5,01 %, laskettuna reaaliarvona verojen jälkeen.
Sallittu tuotto oli tasattuna eri valvontajaksoille 4,27 % jaksolla 2005–2007, 4,37 % jaksolla 2008–2011 ja 3,48 % jaksolla 2012–2015. Viraston alustava arvio jaksolle 2016–2019 on 4,57 %.
Sallittu tuottoarvo oli siis huomattavasti alempi valvontajaksolla, jonka päätöstä nyt odotetaan. Syynä pidetään lähinnä äärettömän alhaista korkotasoa, jota kukaan ei ennakoinut.
Se heijastuu Energiaviraston alustavassa ilmoituksessa, jonka mukaan verkkoyhtiöt ovat vuosina 2012–2015 veloittaneet asiakkailtaan yhteensä noin 300 miljoonaa euroa liikaa.
Jaksolla 2008–2011 asiakkailta veloitettiin Suomessa 314 miljoonaa euroa alihintaa.
Sääntönä on, etteivät verkkoyhtiöt saa joutua velkasuhteeseen asiakkaidensa suuntaan, kun kahden viimeisimmän valvontajakson tulokset (= Energiaviraston päätöksessä ilmoi tettavat luvut) lasketaan yhteen.
Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen tapauksessa Energiaviraston alustavan tiedon mukaan yhtiö on laskuttanut asiakkailtaan noin 100 000 euroa vuodessa liikaa jaksolla 2012–2015. Sitä vastoin jaksolla 2008–2011 laskutus oli noin 200 000 euroa vuodessa alle sallitun tason.
”Koska viranomaisvalvonta ottaa laskelmiinsa kaksi jaksoa, olemme kahdeksan vuoden aikana laskuttaneet noin 100 000 euroa vuodessa alle sallitun summan”, Tony Eklund sanoo.
Tariffeissa Uudenkaarlepyyn Voimalaitos on nykyään Suomen keskiarvoa.
”Nostimme Uudessakaarlepyyssä vuodenvaihteessa sähkönsiirtomaksua noin 4 %, koska Fingrid on korottanut verkkomaksuja ja meitä vaaditaan panostamaan yhä enemmän sähköverkkoon. Tämä oli Uudessakaarlepyyssä ensimmäinen korotus kolmeen vuoteen”, Tony Eklund sanoo.
Herrfors Verkon tilanteeseen sisältyy erikoinen lisävaikeus. Kun Herrfors osti Pietarsaaren Energialaitoksen v. 2015, Herrfors sai omistukseensa hinta-alueen (Pietarsaari ja Luoto), joka on hyvin paljon tiiviimpi kuin Herrforsin muu verkko.
Toisin sanoen: koska Pietarsaari ja Luoto ovat taajaan asuttuja, johtoa ei tarvita asiakasta kohti yhtä paljon. Se heijastuu Energiaviraston aiemmin vahvistamiin alhaisempiin hintatasoihin.
”Energiavirasto on tämän vuoksi antanut Herrfors Verkolle luvan käyttää siirtymäkaudella, elokuuhun 2019, eri tariffeja Pietarsaaren-Luodon alueella ja Herrforsin muulla alueella”, Seppo Tupeli sanoo.
Lisäksi Pietarsaaren Energialaitos oli ennen v. 2012 laskuttanut asiakkailtaan liikaa, Energiaviraston päätöksen mukaan, ja joutui näin ollen veloittamaan alihintaa v. 2012 alkaneella jaksolla, joka jatkui Herrforsin siirtyessä uudeksi omistajaksi.
”Pietarsaaren Energialaitoksen vanha velka asiakkaille maksettiin siis takaisin alhaisimpina tariffeina vuosina 2012–2015. Kun Herrfors Verkko lokakuussa 2015 ja tammikuussa 2016 korotti tariffeja Pietarsaaressa ja Luodossa, alkoi normalisointi tasolle, jolla maksujen tulee oikeasti olla”, Seppo Tupeli sanoo.
Vuoden 2017 alussa sähkönsiirtomaksua korotettiin 5–9 % Herrfors Verkon koko alueella samoin perustein kuin mitä Tony Eklund ilmoittaa Uudenkaarlepyyn kohdalla.
”Kantaverkkomaksuja on nostettu, ja sähköverkon tarvitsemat investoinnit, jotta selviäisimme käyttövarmuusvaatimuksien kiristymisestä, ei jätä meille paljon valinnanvaraa”, Seppo Tupeli sanoo.
”Mahdoton saada yhtä aikaa molemmat”
On valittava joko halpa sähkönjakelu tai korkea toimitusvarmuus. Molempia ei voi saada samaan aikaan, selitti Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi tavatessaan eduskunnan talousvaliokunnan viime vuonna.
Hän kertoi, että Suomen 80 sähköverkkoyhtiötä ovat keskenään hyvin erilaisia:
- Vuosiliikevaihto vaihtelee 0,8:sta 230 miljoonaan euroon
- Asiakasmäärä vaihtelee 750:stä 460 000:een
- Työntekijämäärä vaihtelee 2:sta 300:aan
- Omistajat vaihtelevat kansainvälisistä eläkeyhtiöistä asiakkaiden omistamiin osuuskuntiin
Myös fyysisissä edellytyksissä on suurta vaihtelua: lähes pelkästään maakaapeloiduista kaupungeista todella harvaan asuttuun maaseutuun, joissa on lähes pelkästään ilmajohtoja.
Kaikkia verkkoyhtiöitä on kohdeltava yhtäläisesti edellytyksistä riippumatta. Yhteiskunta on täysin riippuvainen korkealaatuisesta ja kohtuuhintaisesta sähköstä, ja Energiaviraston tavoitteena on hyvän palvelutason turvaaminen koko maassa, Simo Nurmi tiivisti.
