Moniulotteinen poliisityö
Teijan ammatillinen rauta oli kuuma eroprosessin keskelläkin, hän muun muassa kävi päällystökurssin. Sen aikana, vuonna 2012, Teija matkasi työharjoitteluun Europoliin Haagiin. Se jätti kaipauksen mieleen.
”Rakastan Haagia ja Alankomaita. Sen rantaa, ihmisiä, edullisia ruokaravintoloita, rentoa ilmapiiriä. Tiedä, vaikka muuttaisin sinne tulevaisuudessa lasten lennettyä pesästä”, hän sanoo.
Vuodesta 2015 lähtien Teija on toiminut tutkinnanjohtajana. Miten hän kuvailee työtään?
”Voin hyvin sanoa, ettei yksikään päivä ole samanlainen. Joudun jatkuvasti tekemään kovia päätöksiä. Joskus siihen on aikaa viisi minuuttia, toisinaan koko päivä. Työ on jatkuvaa vastuunkantoa. Yritän pitää huolta siitä, että jos jokin menee vikaan, se ei menisi liikaa vikaan.”
Tutkinnanjohtajana Teija luottaa tiimiinsä, jossa on yksitoista tutkijaa: naisia ja miehiä. Terveessä työympäristössä on hänen mukaansa molempia sukupuolia.
”Naiset haluavat usein kääriä hihat ja toimia heti. Miehet toisinaan tuumaavat enemmän. Tasapainoisessa työpaikassa tarvitaan kumpaakin työskentelytapaa. Naisille analysointi ja tunteiden tulkinta on luontevampaa. Miehille tietotekniikka ja prosessit ovat usein helpompia omaksua. Työmme vaatii tarkkuutta ja joustavuutta.”
Teijalle sukupuoli ei ole ollut este uralla: ”Tuleehan niitä sovinistejakin aika ajoin vastaan, mutta en anna heidän vaikuttaa elämääni.” Hän ei halua kutsua itseään feministiksi: ”Ylipäänsä minua ärsyttää kaikki ääriajattelu.”
Pahuuden psykologia
Voiko pahoja tekoja käsittää?
”Jos väkivallanteon takaa pystyy näkemään jonkin tarkoituksen, se on jotenkin helpompi ymmärtää. Mutta jos teon motiivi on laskelmoitu tai siihen liittyy oman hyödyn tai vallantunteen tavoittelua, kyse on persoonallisuushäiriöistä.”
”Kyseisten ihmistyyppien kanssa pitää olla varuillaan ja muistaa, että There ain’t no such thing as a free lunch”, Teija sanoo. Hän kokee oppineensa suhteellisen hyväksi ihmistuntijaksi.
”Yleensä tunnen nahoissani, jos jokin ei täsmää. Intuitio lähettää viestiä, että on syytä olla varovainen. Hänellä kulkee ikään kuin video silmiensä edessä, kun ihminen puhuu: ”Hoksaan heti, jos videossa on kohtia, jotka eivät pidä yhtä. Myös avoimuuden vaistoaa. Avoimesta ihmisestä huokuu tietty valoisuus.”
Kuulustelutilanteessa poliisilla on hypoteesi. Samalla pitää olla valmis muuttamaan ajatuksenkulkua kuulustelun edetessä. Loppuasiakirjassa, esimerkiksi esitutkintapöytäkirjassa, kaiken tulee perustua faktaan.
Rikollispoliisi joutuu myös siirtymään roolista toiseen.
”Pitää osata lukea ihmisiä ja olla looginen. Tarpeen tullen täytyy kaivaa näyttelijäntaidot esiin. Antennit on oltava viritettyinä joka suuntaan. Koko työn voi helposti pilata pienellä mokalla. Poliisi ei voi purematta niellä mitään. Päinvastoin: poliisin tulee tämän tästä kyseenalaistaa kerrottua.”
”Onneksi ihminen ei pysty valehtelemaan monta kertaa samalla tavalla”, Teija huomauttaa.
Pohjalainen ei pelkää
Entä pelottaako kohdata vaarallisia ihmisiä, rikollisia?
”Ei pelota. Yleensä työni kautta tapaamani ihmiset eivät ole pahoja, vaikka heidän tekonsa ovat voineet olla pahoja.”
”Henkirikostutkijana yllätyin itsekin, kuinka usein ihmiset halusivat kertoa tekonsa. Useimmat henkirikokset tapahtuvat Suomessa voimakkaan tunteen vallassa. Usein mukana on myös alkoholi.”
Teija on nähnyt paljon tragedioita sekä tutkijana työskennellessään että nykyisessä työssään seksuaalirikosjaoston tutkinnanjohtajana.
”Vertaistuki on parasta, kun puretaan työasioita. Me poliisit saamme myös tarvittaessa käydä psykologilla neljä kertaa vuodessa työnantajan kustannuksella.”
Mikä on raskainta työssäsi?
”Se, ettei oikeudenmukaisuus aina tapahdu, vaikka sen eteen tehdään töitä. Olen oppinut, että hyvillekin ihmisille tapahtuu pahoja asioita.”
Nähnyt kaiken, kuullut kaiken?
Lopuksi Teija yllättää: ”Toisinaan tuntuu siltä, että rikollismaailma on antanut minulle kaikkensa. Ja minä sille. Tämä ei välttämättä ole eläkevirkani.”
Tulevaisuudessa Teija voisi ajatella työskentelevänsä esimerkiksi jossain isossa firmassa rekrytointivastaavana.
Tällä hetkellä Teija opiskelee työnsä ohella turvallisuushallinnon maisteriopintoja Tampereen yliopistossa.
Teija on erittäin kiitollinen ammatinvalinnastaan.
”Se on antanut mahdollisuuden nähdä elämän molempia puolia. Varsinkin kuolinsyytutkinta on viitoittanut käsitystäni elämästä. Ei ole väliä, onko rikas vai köyhä. Kaikki me lopulta kuolemme. Se, olemmeko elämämme aikana olleet ihmisiä toinen toisillemme, ratkaisee, millainen jälki meistä jää.”
