Gustav Hägglund, kenraali ja puolustusvoimain entinen komentaja, on ennenkin ollut Katternö-lehden haastateltavana (3/2014). Tuolloin hän kertoi auliisti elämästään.
Hän kertoi mm. isänisästään Johan Alfred Klåvuksesta, ”Klåvus-Jannesta”, joka varttui Purmon Nybrännissä ja muutti 20-vuotiaana äitinsä kanssa etelään. Hän raivasi tiensä Valtionrautateiden konepajan työnjohtajaksi ja toimi Helsingin työväenliiton puheenjohtajana.
Hägglund myös kertoi isästään, kenraaliluutnantti Johan Woldemar Hägglundista, joka oli talvisodassa IV armeijakunnan komentajana ja esitti klassisen kysymyksen ”Kestääkö Kollaa?”.
Ja hän kertoi syntymästään iltatähtenä, miten perheen koti Viipurissa tuhoutui talvisodassa ja kuinka hän äitinsä Anna-Lisan ja siskojensa Gretan ja Britan kanssa asui eri evakuointipaikoissa Joensuussa, Kuopiossa, Mikkelissä ja Pertunmaalla.
Nyt saamme kuulla, miten Gustav Hägglund oppi ruotsin. Se ei ollut helppoa.
”Vanhempani olivat kaksikielisiä. Isä oli käynyt oppikoulun ruotsiksi ja äiti suomeksi. Isäni puhui parempaa ruotsia kuin suomea, jossa hän teki jonkin verran objektivirheitä. Tarkoituksena oli, että puhuisimme kotona ruotsia, mutta siitä ei tullut mitään, sillä ympäristö oli täysin suomenkielinen ja aloitin koulun Mikkelin suomenkielisessä kansakoulussa.”
Toisella luokalla, lokakuussa, perhe päätti muuttaa Helsinkiin – varmaan osittain siksi, että poika oppisi ruotsia. Gustav, jota perhe kutsui Göstaksi, siirtyi Topeliusskolaniin.
”En silloin osannut sanaakaan ruotsia. Isäni kertoi minulle, että opettaja kysyisi minulta kaksi kysymystä: Vad heter du? – Silloin minun pitäisi vastata Gösta Hägglund. Sitten hän kysyisi: Hur gammal är du? – Siihen minun piti vastata åtta år. Harjoittelin sitä isäni kanssa.”
”Kävi kuitenkin niin, että opettaja kysyi minulta ensin ikääni. Vastasin ’Gösta Hägglund’ ja pidin kiinni vastauksestani, vaikka hän protestoi.”
”Se oli kenties elämäni vaikein koetus, aloittaa koulu eikä osata sanaakaan ruotsia.”
Kaiken lisäksi äiti tuli Gustavin kanssa ensimmäisenä päivänä kouluun.
”Oli hieman noloa olla mammanpoika, ja tajusin uusien luokkatovereideni kommentoivan asiaa, vaikka en ymmärtänytkään heitä. Mottasin varmuuden vuoksi lähimpänä olevaa poikaa niin että hän kaatui. Hän sattui olemaan luokan vahvin, joten sen jälkeen sain olla rauhassa.”
Ruotsin oppiminen kunnolla vei kuitenkin aikaa. Kansakoulun jälkeen Gustav aloitti äidin kannustamana opinnot Svenska Normallyceumissa eli Norsenissa. Äiti oli klassisesti suuntautunut, joten Gustavin valinta osui klassiselle linjalle, jonka keskeisenä oppiaineena oli latina.
”Äidinkielenopettajani Ivar Isidor Westman, josta myöhemmin tuli koulun rehtori, kommentoi yleensä esseitäni lauseella: ’Sisältö hyvä, kieli kauhistuttava.’ Etenkin oikeinkirjoitus oli minulle vaikeaa.”
Gustav ymmärsi myöhemmin, että hänen koulunkäyntiään hankaloitti lievä lukihäiriö, joka näkyi ennen kaikkea ruotsin ja englannin kirjoittamisessa. Hän oli 15-vuotiaana oppinut tulemaan toimeen asian kanssa. Ylioppilaskirjoituksissa Gustav oli priimus. Nyt Ivar Isidor Westman kommentoi oppilaansa äidinkielenesseetä sanoin: ”Jos tämä ei ole laudatur, niin yhtään laudaturia ei jaeta.”
”Kirjoitin Nietzschestä. Hän oli minulle ennestään tuttu kotitehtävistä. Olin niin viekas, että kirjoitin alussa vaikuttuneeni hänestä suuresti, mutta jälkikäteen ymmärtäneeni, että maineikas filosofi oli väärillä raiteilla.”
