Erik Brandsma, pääjohtaja, Energimyndigheten (Energiavirasto)
Leif Denneberg, pääjohtaja, Jordbruksverket (Maatalousvirasto)
Björn Risinger, pääjohtaja, Naturvårdsverket (Luonnonsuojeluvirasto)
Herman Sundqvist, pääjohtaja, Skogsstyrelsen (Metsähallitus)

Viranomaisjohtajat bioenergian puolustajina

Neljän ruotsalaisviranomaisen – Energiaviraston, Maatalousviraston, Luonnonsuojeluviraston ja Metsähallituksen – johtajat kaipaavat yhteisessä julkilausumassaan lisää bioenergiaa edistäviä ohjausvälineitä.

Bioenergian käyttö on kaksinkertaistunut Ruotsissa 25 viime vuoden aikana ja vastaa nykyään kolmasosasta koko maan energiankulutuksesta. Biopolttoaineet esimerkiksi kattoivat viidesosan Ruotsin liikennepolttoaineista v. 2016.
Tästä huolimatta bioenergiassa piilee edelleen suurta uinuvaa potentiaalia sekä Ruotsissa että maailmalla, näiden neljän pääjohtajan mukaan. He kuvaavat yhteisessä mielipidekirjoituksessaan energiahyötykäytön moninaisuutta alalla:
”Ruotsissa raaka-aineena on pitkälti metsätalouden ja myös teollisuuden, puuta käyttävien sellutehtaiden ja sahojen jäännöstuotteita. Maataloudessa bioenergiaa tulee energiakasveista, viljelyjäämistä ja elintarviketeollisuudesta. Hevosenlannasta voidaan tuottaa biokaasua liikennepolttoaineeksi. Ruotsin vehnäsadosta menee nykyään 10 % etanolin tuotantoon. Kun heitämme kotona roskiin perunankuoria ja ruoantähteitä, jäte voidaan mädättää biokaasuksi.

Maa- ja metsätalouden sekä metsäteollisuuden jäännöstuotteet ovat kannattavinta bioenergiaa, ja niillä on suurin kasvupotentiaali maailmanlaajuisesti. Harvennuspuun ja energiakasvien kysyntä kasvaa tulevaisuudessa, ja niiden tuotanto voi lisääntyä. Kun käytämme tuotantometsien oksia, latvuksia ja muita jäännöstuotteita energiatarkoituksiin, biomassan poltto korvaa osan metsän luonnollista lahoamisprosessia.

Metsäteollisuudessa on suuret mahdollisuudet hyödyntää jäännöstuotteita paremmin ja kehittää tehokasta tuotteiden yhteistuotantoa, esimerkiksi tehdä sellua ja liikennepolttoainetta samassa tehtaassa. Maanviljelysmaan pinta-ala supistuu edelleen, ja kesannoitumisvaarassa olevaa peltomaata voidaan sen sijaan käyttää energiakasvien tuotantoon.”

 

Samalla, pääjohtajat selittävät, bioenergia on tuotettava ”oikealla tavalla” ja he luettelevat bioenergialle nämä vaatimukset:

  • Se ei saa heikentää metsän biologista monimuotoisuutta
  • Sen täytyy säilyttää maan pitkäjänteinen tuotantokyky
  • Se ei saa heikentää maan tai veden laatua
  • Sen täytyy säilyttää kasvillisuuden ja maan hiilivarastot
  • Sen täytyy tuottaa fossiilisia polttoaineita selvästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä
  • Se ei saa aiheuttaa haitallisia saastepäästöjä
  • Sen täytyy taata ihmisoikeudet ja työsuojelu
  • Sen kuljetukseen ja jalostukseen ei saa kulua paljon energiaa

 

Jotta kaikki tämä onnistuisi, he peräänkuuluttavat nykyisten ohjausvälineiden kiristämistä ja uusien käyttöönottoa, jotta ympäristön kannalta huonoimmat vaihtoehdot saadaan karsittua pois. ”Hyväksyttävät vaihtoehdot” voivat sen jälkeen kilpailla vapaasti.

Heidän lääkkeenään on korottaa yleisesti ilmastoon vaikuttavien päästöjen kustannuksia, ”kunnes fossiilisista polttoaineista luopuminen tapahtuu riittävän nopeasti”. Tähän sisältyy painostustoimia, joilla hiilidioksidin hinta EU:n päästöoikeuksien kaupassa alkaa vaikuttaa toimintaan.

TEKSTI: Svenolof Karlsson