Islannissa sähkönkulutus henkeä kohti on maailman suurin, ja silti siellä edelleen laajennetaan sähköntuotantoa. Vesivoiman lisäksi islantilaisia kiinnostaa geoterminen energia, siis saaren tuliperäisen sisuksen energia.
IDDP-2-niminen syväkairaushanke (Iceland Deep Drilling Project, hankkeen kakkososa) saavutti 25.1.2017 tavoitteensa, kun Reykjanesissa päästiin 4 659 metrin syvyydessä tasolle (riittävä lämpö, riittävä paine), jossa nesteen ja kaasun raja katoaa ja aine muuttuu näin ollen superkriittiseksi.
Kairausreiän pohjalla lämpötila oli 427 °C ja paine 340 baaria.
IDDP-hanke käynnistyi v. 2000, ja siihen osallistuu useita sidosryhmiä. Ensimmäinen yritys Reykjanesissa v. 2005 tähtäsi viiden kilometrin syvyyteen mutta jouduttiin keskeyttämään kolmen kilometrin kohdalla. Toinen yritys Kraflan alueella v. 2009 päättyi äkisti, kun 2,1 km:n syvyydessä vastassa olikin magmaa.
Elokuussa 2016 aloitettiin viimeisin yritys, tällä kertaa jälleen Reykjanesissa, ja 176 päivän kairauksen jälkeen tavoite siis saavutettiin 4 659 m maanpinnan alapuolella, syvimmässä tämänkaltaisessa ihmisen kairaamassa reiässä.
Geotermistä energiaa hyödynnetään kaikkialla Islannissa, ja sillä tuotetaan islantilaisille sekä lämpöä että sähköä, ja sitä paitsi halvalla. Islannin energian viemisestä kaapeleiden kautta Eurooppaan on esitetty useita ideoita.
Energiahistorioitsija Stéfan Pálsson ei silti ole vakuuttunut siitä, pystytäänkö geotermisellä energialla hoitamaan laajamittaisesti tulevaisuuden energiahuoltoa muualla.
”Emme tiedä, miten vakaata geoterminen energia on. Ensimmäiset geotermiset energialaitokset avattiin vasta 1980-luvulla, ja tänä aikana on ehditty kokea, että kairausaukon paine voi pudota aivan ennakoimattomalla tavalla”, hän sanoo.
”Tiedämme liian vähän, mitä maankuoren alapuolella tapahtuu. Vaarana on, että voimayhtiö on kalliine turbiineineen sidoksissa laitokseen, jonka energiansaanti yhtäkkiä lakkaa. Se voi käydä erittäin kalliiksi.”
