Sääntelyn poistaminen ja markkinamallien käyttöönotto oli 1990-luvun iso juttu energia-alalla. Sähköntuottajien kilpailulla oli tarkoitus pitää sähkönhinnat kurissa ja tehostaa ratkaisuja.
Aluksi visio tuottikin hyviä tuloksia. EU lähti mukaan hankkeeseen ja halusi pian sen johtoon. Vahvasti hiilivoimaan tukeutunut Saksa näki mahdollisuuden muuttua uusiutuvuuden Fenix-linnuksi muutoksen myötä.
Mutta jokin meni pieleen. Tavoitteet olivat törmäyskurssilla. Kustannukset ampaisivat pilviin. Poliitikkojen määräämään lääkkeeseen tarvittiin haittavaikutusten vuoksi vastalääkkeitä.
EU:n energiapolitiikka teki kymmenisen vuotta sitten U-käännöksen, toteaa ekonomisti Carlo Stagnaro hiljattain Institute of Economic Affairs -ajatuspajan julkaisemassa tutkimuksessa. Sen jälkeen suuntana on ollut sääntelyn palauttaminen ja sääntöjen räjähdysmäinen lisääminen.
Carlo Stagnaron mukaan ongelmana on etenkin se, että EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet uusiutuvan sähkön tukemiseen laajan kirjon toimenpiteitä, mutta joka maa omansa: investointitukea, verohelpotuksia, syöttötariffeja ja muuta samalla, kun ne ovat tarjonneet uusiutuvalle sähkölle etusijan sähköverkkoihin ja suojanneet sen tuottajia kustannuksilta, joita niiden sähköntuotannon epätasapaino on aiheuttanut.
Tämä hajotti markkinamekanismit. Energiamarkkinan kilpailemaan joutuva osa on tämän seurauksena supistunut entisestään, uusimpana trendinä kapasiteettimekanismit.
Rohkea idea
Markkina-ajattelu saapui energia-alalle pohjoismaisen edelläkävijyyden myötä. Ensimmäisenä asialla oli Norja päätettyään Stortingetissä v. 1990 avata sähkön kauppapaikan.
Sähkökauppa käynnistyi pörssitoimintona v. 1993, Ruotsi lähti mukaan v. 1996, jolloin otettiin käyttöön Nord Pool -nimi, Suomi liittyi joukkoon v. 1998 ja Tanska v. 2000. Nord Pool toimii nykyään myös Baltiassa, Saksassa, Isossa-Britanniassa ja pian myös Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Itävallassa ja Puolassa.
Mikael Lundin on ollut Nord Poolin toimitusjohtaja joulukuusta 2009 lähtien. Hän pitää pohjoismaisten poliitikkojen 1990-luvun päätöstä ”rohkeana” – se tehtiin kauan ennen kuin Etelä-Euroopassa oli hyväksytty integroidun hinnanmuodostuksen ajatus.
Nord Pool on todella toiminut markkinana, jossa kysyntä ja tarjonta ovat kohdanneet. Sen ovat osoittaneet useat akateemiset tutkimukset, mm. Tukholman kauppakorkeakoulun prof. Lars Bergmanin tutkimukset.
Mutta jotain on siis muuttunut. Poliitikoista on tullut nationalisteja.
”Joka maa on nimennyt omat energiakomissionsa eivätkä ne keskustele keskenään. Se on absurdia globaalissa maailmassa etenkin, kun on kyse sähkön kaltaisesta helposti siirrettävästä tuotteesta. Onko niin, että poliitikot ovat pohjimmiltaan nationalisteja”, Mikael Lundin kysyy.
