Jos olisit jäänyt Vaasaan, millaista elämäsi olisi ollut?
”Vaasassa ei ollut Tukholman tarjontaa, joten elämä olisi tietenkin muotoutunut aivan erilaiseksi.”
”Suomi eroaa Ruotsista siinä, että aina kysytään todistuksia. Ruotsissa ei todistuksia tarvita. Kukaan ei ole koskaan kysynyt todistuksiani, vaikka olisin mielelläni näyttänyt ne. Sen sijaan pidetään tärkeänä, kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt, mitä pystyt saamaan aikaan. Kysytään: Mitä me voimme oppia kokemuksestasi? Mitä hyötyä sinusta on meille?”
”Todistukset eivät kerro mitään siitä, miten työelämässä menestyy. EQ on nykyään tärkeämpää kuin IQ. Oikeiden ihmisten valinta tehtävään on tärkeämpää kuin mikään muu”, Eivor sanoo.
Eivor muistaa sanatarkasti, mitä hänen lukio-opettajansa Nils-Erik Nykvist sanoi lakkiaisissa:
”Rakkaat ystävät, ette koskaan elämänne aikana tiedä niin paljon niin monesta asiasta kuin juuri tänään. Huomenna aivonne alkavat lajitella pois kaikkea sitä, mitä ette usko tarvitsevanne.”
Eivor kuvaa Suomen koululaitosta hyvin myönteisesti. Se antoi hänelle yleissivistyksen, jota samanikäisillä ei Ruotsissa ollut.
”Heillä ei ollut aavistustakaan lukuisista asioista, jotka minä tiesin. Tietenkin siitä on ollut apua matkan varrella.”
Ja silti Ruotsin koululaitos on ylivertainen yhdessä ratkaisevassa mielessä:
”Oppilaat oppivat heti ensimmäisestä päivästä lähtien esittämään asioita muille ja puolustamaan kantaansa. Me saimme koulussa oppia olemaan hiljaa, täällä opitaan esiintymään ja ottamaan paikkansa.”
Miten Pohjanmaata voitaisiin kehittää matkakohteena?
”Olen täysin vakuuttunut Pohjoismaiden pohjoisosien mahdollisuuksista. Mutta minusta ongelmana on, että Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pohditaan tätä asiaa erikseen, kun aluetta pitäisi myydä yhtenä kokonaisuutena. Ollaan liian paikallisia, ei ajatella glokaalisesti (yhtä aikaa global ja local). Vaikka myydään jotain paikallista, asiakkaat on haettava laajemmasta kontekstista.”
”Pitäisi keskittyä myymään elämysideaa ja sitten paketoida siihen kaikki tarvittava, myös lennot ja asuminen, jotta ostaminen olisi asiakkaalle todella helppoa.”
Pohjanmaa voi tarjota luontoelämyksiä, Merenkurkun saariston luonnonperintöaluetta ja valoisia öitä, ”jotka ovat täysin ainutlaatuisia”.
”Niiden täydennykseksi tarvitaan aktiviteettielämyksiä, ihmiset eivät lähde tänne vain katselemaan, ei etenkään se kohderyhmä, jota tässä tavoitellaan”, Eivor sanoo ja keksii nopeasti konkreettisen bisnesidean: yömelonnan.
Siis melontaa joissa, järvissä tai merellä valoisina kesäöinä osaavan oppaan johdolla.
”Saksasta pitäisi löytyä isot markkinat Pohjanmaalle, siellä tämä Euroopan laita kiehtoo, mutta myös Pohjoismaista. Monet ruotsalaiset eivät ole koskaan käyneet Suomessa.”
”En sano, että Pohjanmaan myyminen matkailijoille on helppoa, mutta pitää olla johdonmukainen ja kehittää tekemistä, tarjota syy, miksi tulla alueelle.”
Suomenruotsalaiset ovat matkailualalla hyvin kysyttyä työvoimaa.
”He puhuvat monia kieliä ja heidät tunnetaan tavoitteellisina ja vastuullisina työntekijöinä”, Eivor sanoo.
Mutta jos joku muuttaa Ruotsiin, onko Suomi silloin menettänyt hänet?
”Kokemukseni on, ettei Suomi ole koskaan välittänyt meistä lähteneistä. Jos muuttaa pois, ei ole enää olemassa. Ja kun haetaan osaamista, pysytellään kotinurkissa.”
Eivor miettii, onko tämä suomalainen malli.
”Ruotsissa pyritään rakentamaan verkostoja, mutta ei niinkään henkilökohtaisia kavereita vaan ammatillisia kontakteja. Toisia autetaan, vaikka ei ollakaan kavereita. Mutta Suomessa jonkun täytyy taata, että kyseinen henkilö kelpaa.”
”Tämä on ummehtunut piirre, jonka uskon vaikuttavan siihen, että kaupat sujuvat nihkeämmin ja elämästä tulee raskaampaa kuin se voisi muuten olla”, Eivor Andersson sanoo.
