Asteen mittaaminen

”Saimmehan ainakin pukeutua miten halusimme… olimme liivisillämme ja jaloissamme nahkatossut”

”Näkymä Niemivaaralle etelästä katsottuna. Huipulle on pystytetty tähtäysmerkki. Kuvassa näkyy retkikuntalaisia, teltta ja puita, jotka on kaadettu tähtäysmerkin näkyvyyden parantamiseksi.”

 

Tärkeintä oli aluksi tunnistaa sopivia havaintopisteitä kolmioketjua varten. Maupertuis oli nähnyt Aavasaksalta muutamia vaaroja, jotka voisivat sopia tarkoitukseen, mutta valitettavasti useimpien huiput olivat metsän peitossa.

Maupertuis päätti tutkia Pohjanmaan rannikkoa toivoen löytävänsä kolmiomittaukseen soveltuvia vuoria ja saaria. Länsipohjan rannikon Maupertuis oli jo ehtinyt nähdä eikä se kelvannut.

Etelään suuntautunut tiedusteluretki toteutettiin kahtena retkikuntana, joista Outhierin seurue sai tehtäväksi tutkia Raaheen saakka ulottuvaa aluetta. He lastasivat veneeseen kahden viikon muonan ja ottivat mukaan kaksi palvelijaa ja seitsemän soutajaa. Hyvän pohjoistuulen ansiosta he saapuivat Ouluun päivässä.

Outhier kiinnitti huomiota Oulun katuihin, ne olivat viivasuoria ja hyvin pitkiä. Raatihuoneessa oli kello. Laivat pääsivät aivan kaupungin ääreen. Siellä oli myös telakka. Pienellä saaressa kaupungin pohjoispuolella oli Oulun linnake. Se oli kokonaan puusta, samoin kuin kaupungin kaikki muutkin rakennukset.

Matka jatkui seuraavana aamuna klo 5. Nyt heillä oli kova vastatuuli ja korkea aallokko. Matkattuaan viisi peninkulmaa etelään Oulusta he päättivät kääntyä takaisin Tornioon – he olivat toki huomanneet Pohjanmaan rannikon alavuuden. He päättivät uteliaisuudesta poiketa Hailuotoon, jonne he sitten joutuivat kovan tuulen vuoksi jäämään kahdeksi päiväksi.

Saaren kappalainen, Mikael Allgén, oli siitä iloinen. Pappina hän puhui latinaa ja kävi Outhierin kanssa pitkän keskustelun ja kysyi moneen kertaan, miksi katoliset papit eivät saa mennä naimisiin. Mikael Allgén aikoi itse piakkoin naida Hailuodon hiljattain kuolleen kirkkoherran, Simon Soliniuksen, tyttären.

(Tiedämme, ettei niin käynyt. Hailuotolaiset eivät hyväksyneet kappalaisen radikalismia ja elintapaa. Hänet erotettiin v. 1760 Hailuodon virastaan mutta hän sai säilyttää pappisvirkansa ja palveli sen jälkeen muissa seurakunnissa. Hän avioitui vasta 12 vuotta Outhierin kanssa käymänsä keskustelun jälkeen, kauppiaantytär Kristina Spormanin kanssa.)