Kun hän saapui ensimmäistä kertaa Lontooseen, häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän oli Beatleseista, hän ei ymmärtänyt, miksi hänellä pitäisi olla jokin mielipide kova-kuoriaisista (engl. beetle=kovakuoriainen). Aika pian sen jälkeen hän oli tavannut kaikki neljä ryhmän jäsentä.
Carita ja hänen ystävättärensä toivat toisiaan artistimaailmaan. Yksi Caritan parhaista ystävistä, Maggie London, avioitui Mike d’Abon kanssa, joka oli Manfred Mann -yhtyeen keulahahmo (taustaltaan suomalainen, sukunimi d’Abo kertoo kirjaimellisesti, että nimi on lähtöisin Åbosta, Turusta). Pari muuta ystävätärtä seurusteli Beatlesien jäsenten kanssa.
Bob Dylan kuului myös lähipiiriin, Caritan ystävät väittävät, että Dylanin kappale ”Love Minus Zero” kertoo Caritasta, laulun mukaan vähän salaperäisestä naisesta, joka puhuu pehmeästi ja nauraa kuin kukat, on liian viisas väitelläkseen tai tuomitakseen.
Carita muistelee erästä New Yorkin tilaisuutta kauhulla, limusiinimatkaa yhdessä Rolling Stonesin kanssa. Heillä on kiire tapaamiseen mutta he joutuivat odottamaan Brian Jonesia, joka oli pessyt hiuksensa ja halusi kuivattaa ne. Bändiläiset saivat vielä päähänsä polttaa kukin oman jointin (cannabis-tupakan), mihin Carita ei mistään halunnut osallistua.
”Olin lopuksi niin kärsimätön heidän viivyttelystään, että rullasin jointin Brian Jonesille, jotta pääsisimme viimein matkaan. Sitten limusiini oli täynnä savua, istuin koko matkan avonaisen ikkunan äärellä nenä ulkona, jotta en hengittäisi savua”, Carita kertoo.
”Lopulta rullasin jointin Brian Jonesille, jotta pääsisimme vihdoin matkaan”
Jos Carita on mielellään sanonut kyllä, hän on myös usein sanonut ei. Yksi näitä tilanteita sattui, kun Playboyn Hugh Hefner soitti. Hän tarjosi Caritalle 100000 dollaria, siihen aikaan erittäin huomattava summa, jos Carita esiintyisi lehden alastonkuvissa. Kun Carita kieltäytyi, Hefner korotti tarjousta ja korotti ja korotti, ilman menestystä.
Toinen asia, joka jäi väliin, oli Bond-tytön rooli filmissä rom Russia with Love, koska Carita oli tuolloin väsynyt kaikkiin yhteydenottoihin.
Sitten New Yorkin Herald Tribune teki jutun Caritasta ja kuvaili häntä erilaiseksi tytöksi, joka ompeli itse omat vaatteensa. Darryl F. Zanuckin sihteeri alkoi sen jälkeen soitella ja pyytää Caritaa koekuvauksiin. Zanuck oli 20th Century Foxin toimitusjohtajana Amerikan filmiteollisuuden ykkösnimi, mutta Carita ei välittänyt siitä. Sihteeri soitteli yhä uudelleen, ja Carita kieltäytyi joka kerta, hän ei ollut näyttelijätär.
Sitten kerran sihteerin jälleen soittaessa Carita oli juuri lukenut horoskooppinsa viikkolehdestä. Neuvo kuului: ”Sano kyllä asiaan, johon yleensä sanot ei.”
”Silloin suustani pääsi okei. Ajattelin, että horoskoopin neuvo voi olla yhtä hyvä kuin jokin muukin.”
Koekuvaus tapahtui Pariisissa, ja sen tuloksena Caritalle tarjottiin 5 vuoden sopimusta 20th Century Foxiin. Carita hyväksyi tarjouksen, ja siitä alkoi hänen elämässään uusi vaihe, aluksi teatterikoulutus. Seurasi tiivis kausi New Yorkin kahdessa johtavassa draamakoulussa, Wynn Handmanissa ja AMDAssa (The American Musical and Dramatic Academy), välillä Carita kävi Hollywoodissa koekuvauksissa ja tapaamassa tuottajia.
Wynn Handmanissa opiskelukaverina oli Robert Redford, lehdet kuvasivat häntä ja Caritaa vuosikurssin suuriksi tulevaisuudenlupauksiksi. AMDAssa Carita kuunteli Elizabeth Tayloria ja Richard Burtonia näiden lukiessa Shakespearea.
”En koskaan unohda Richardin kaunista ääntä ja kuinka hän ja Elizabeth säteilivät rakastuneina”, Carita sanoo.
Tuttavalistaa voi jatkaa lähes millä tahansa nimillä: Candice Bergen, Sharon Tate, Roman Polanski, Warren Beatty, Mia Farrow, Fay Dunaway, Ava Gardner, Roger Moore, Liza Minelli, Peter O’Toole, Michael Caine ja etenkin Terence Stamp (”maailman kaunein mies”, jos senaikaisia ranking-listoja on uskominen), josta tuli erittäin hyvä ystävä.
