Mats Gustavsson, Bolidenin pitkäaikainen energiajohtaja, on viime vuosina tuonut paljon esiin sähkön hinnan roolia raskaalle teollisuudelle.
”Kustannuspuoli on alallamme kriittinen. Olen kuitenkin huomannut, että asiaa vältellään keskusteluissa”, hän kertoo.
Bolidenillä on Suomessa kolme suurta tuotantolaitosta: Kevitsan monimetallikaivos, Harjavallan kupari- ja nikkelisulatto sekä Kokkolan sinkkitehdas.
”Bolidenin toiminta suuntautuu maailmanmarkkinoille, joten kustannukset ovat ratkaisevia. Tuotteidemme hinnat merkitään LME-pörssiin [Lontoon metallipörssi]. Meidän täytyy kustannuspuolella luoda tilaa selviytyäksemme metallien hintojen suurista, epävakaista heilahteluista. Sähkö muodostaa meille väistämättä suuren osan kustannuspohjasta”, Gustavsson kertoo.
”Kun tarkastelen tulevaisuuden skenaarioita kaikesta jatkossa tarvittavasta energiasta sekä maatuulivoiman, merituulivoiman ja ydinvoiman levelized cost -hintoja [eri energiantuotantomuotojen kustannukset verrattuna tuotettuihin kilowattitunteihin koko voimalaitoksen käyttöajalta], kustannukset ylittävät huomattavasti sen, mille teollisuus on tähän mennessä pohjautunut.”
”Ainoa johtopäätös on, että teollisuuden tulee jatkossa hyväksyä korkeampi sähkön hinta – ja sähköntuottajien hyväksyä alhaisempi tuotto”, Gustavsson toteaa.
”EU:ssa on marginaalihinnoittelun markkinamalli, joka sisältää hiilidioksidin kustannukset. Nähtävissä on selkeä trendi ja poliitikkojen aikomus korottaa hiilidioksidin hintaa ennestään, mikä nostaa vielä enemmän sähkön hintaa.”
Sähköntuotannon investoijat voivat joutua pohtimaan, tulisiko heidän antaa alennusta teollisuudelle, kertoo Gustavsson. Hän pelkää, että osa sähköintensiivisestä teollisuudesta ajautuu konkurssiin.
”Sähkökulujen kattaminen ei ole enää mahdollista. Euroopan alumiiniteollisuus on jo joutunut leikkaamaan tuotantoaan suuresti. Se alkoi vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä, kun sähkön hinnat ampaisivat taivaisiin. Hinnat eivät ole sen jälkeen laskeneet tasolle, joka mahdollistaisi näiden alumiinisulattojen uudelleenkäynnistämisen. Onko se hyvä vai huono asia? Siihen täytyy ottaa kantaa.”
Mitä tämä kehitys merkitsee Bolidenille?
”Kustannuspuolen osalta olemme varmistaneet, että pärjäämme lähitulevaisuudessa melko hyvin, mutta ennen pitkää meidänkin tulee kohdata asia. Meidän tuottovaatimuksillamme toiminnan pyörittämisestä tulee entistä vaikeampaa.”
”Jos kustannukset ovat liian suuret, joudutaan lykkäämään uudelleeninvestointeja. Siitä se alkaa. Sitten joudutaan lykkäämään investointeja. Sitten turvaudutaan cashiin. Ja sen jälkeen suljetaan ovet.”
Tarkoittaako tämä Bolidenin hakeutumista muualle maailmaan?
”Kaivosta ei voida siirtää, mutta kannattamatonta kaivosta ei myöskään voida pyörittää. Jouduimme Bolidenissä viime kesänä sulkemaan Euroopan suurimman sinkkikaivoksen, irlantilaisen Taran, ja laittamaan sen care maintenance -tilaan. Suuret energiakustannukset olivat yksi syy.”
”Joudumme Irlannissa ostamaan kaasua, joka muutetaan sähköksi, joten ongelmana oli brittiläisen maakaasun hinta. Lomautimme 650 työntekijää. Vaikka kaivoksessa olisi todella hienoa metallia, sitä ei voida louhia, jos toiminta on kannattamatonta.”
”Samanaikaisesti sähköistämme täysin Bolidenin kaivostoiminnan. Puheet kilpailukykyisestä sähköstä eivät riitä. Meidän täytyy saada halpaa sähköä, koska meidän täytyy olla halvin. Olemme Suomessa ja Ruotsissa maantieteellisesti kaukana markkinoista. Meillä on suhteellisen korkeat palkat ja hyvin ankarat ilmasto- ja ympäristövaatimukset. Ilmastokin on aika kova.”
Mikä sitten on halpaa sähköä?
”Teollisuudessa hintataso on ollut suunnilleen 30–40 euroa per megawattitunti. Maatuulivoiman levelized cost on sen sijaan ollut noin 40–50 euroa. Merituulivoiman hinta on 60–90 euroa, ja ydinvoima on suunnilleen samalla tasolla.”
Ruotsi on jaettu neljään sähköalueeseen, joista jokaisella on oma sähkön hintansa. Norlannin kahdella sähköalueella on perinteisesti ollut halvin sähkö, mikä on hyödyttänyt sekä pohjoisen Ruotsin että Suomen raskasta teollisuutta. Suuri osa Suomen maahantuomasta sähköstä tuotetaan norlantilaisissa vesivoimaloissa.
Havaittavissa on kuitenkin suunnanmuutos, sillä sähkö on nykyisin usein yhtä kallista sekä Ruotsin pohjois- että eteläosissa. Miten se vaikuttaa teollisuuteen?
”Se on tosi huono juttu. Sähkön hinnat nousivat elo-syyskuussa 2022, minkä jälkeen ne räjähtivät käsiin marras-joulukuussa. Kaikki syyttivät Ukrainan sotaa, mutta kehitys alkoi jo ennen sitä.”
”Syynä oli tyyni sää. Oli kylmää. Joet olivat jäässä, niin kuin joka vuosi. Jään muodostuminen aiheutti tuulivoimalle valtavia ongelmia. Hinnat eivät ole tämän jälkeen pudonneet entiselle tasolleen, vaan ne ovat säilyneet yhtä korkeina, eikä se ole hyvä asia.”
Tähän lisätään vielä sähköön kuuluvat entistä suuremmat järjestelmäkustannukset.
”Tilanne on täysin sama kuin Ruotsin rautateiden kunnossapidossa. Asiaa on vain lykätty. Nyt energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto ACER kertoo, että Euroopan sähköverkon keskeneräisen järjestelmälaajennuksen kustannukset ovat nousseet 558 miljardiin euroon.”
”Jatkossa on riskinä, että verkkokustannukset muodostavat sähkölaskun suurimman osan. Ja se ei ole neuvoteltavissa. Olemme Bolidenissä huomanneet, että hinnat eroavat suuresti paikkakunnilla, joissa harjoitamme toimintaa. Kustannukset tulevat yleisesti ottaen vain nousemaan. Niihin lisätään vielä verkon laajentamisen puutteellinen tuotantokapasiteetti, mikä tulee viivästyttämään energiasiirtymää.”
Svenska Kraftnät ilmoitti vastikään rakentaneensa 2 000 km uusia linjoja v. 2000–2020. Seuraavan 20 vuoden aikana suunnitelmissa on rakentaa 7 000 km.
”Luku ei ole realistinen. Se ei tule toteutumaan”, kertoo Mats Gustavsson.
