Tuskin keneltäkään on jäänyt huomaamatta, että kesä 2017 oli harvinaisen kylmä. Myös huhti- ja toukokuu olivat harvinaisen kylmiä, maassa oli monin paikoin lunta vappuna. Syyskuu oli lämpötilan puolesta keskimääräisellä tasolla, Lapissa jonkin verran sen yli.
Tämä heijastuu kuukausien maksimilämpötiloissa: toukokuussa 27,0°C Hämeenlinnassa, kesäkuussa 26,2°C Mikkelissä, heinäkuussa 27,6°C Utsjoki Kevossa, elokuussa 26,0°C Helsinki-Vantaan lentokentällä, syyskuussa 19,6°C Kaarinassa. Osassa Suomea lämpötila ei noussut yli 25°C:een yhtenäkään päivänä. Edellisen kerran kesän maksimilämpötila oli näin alhainen 41 vuotta sitten, v. 1976.
Kesä-syyskuun jakso oli kokonaisuutena harvinaisen pilvinen etenkin Pohjanmaalla ja Lapissa. Se vaikutti osaltaan päivälämpötilojen alhaisuuteen mutta nosti samalla yölämpötiloja. Kesällä oli myös harvinaisen vähän ukkosia.
Globaalisti touko-elokuun keskilämpötila oli satelliittimittausten mukaan 0,2–0,4 astetta vuosien 1981–2010 viitearvon yläpuolella, luku ei ole muuttunut vuoden neljän ensimmäisen kuukauden tilanteesta.
Heinäkuussa Tyynen valtameren El Niño/La Niña-vyöhykkeen lämpötila alkoi laskea heikolta El Niño-tasolta (vähintään 0,5 astetta viitearvoa lämpimämpi) La Niñaa lähellä olevalle tasolle (vähintään 0,5 astetta viitearvoa kylmempi) syyskuun lopussa. Ennusteen mukaan suunta jatkuu alaspäin, millä on siinä tapauksessa globaalisti lämpötilaa laskeva vaikutus.
Arktinen merenjää alkoi kasvaa kesän sulamiskauden jälkeen hiukan tavallista aikaisemmin, syyskuun toisella viikolla. Arktiksen jääpinta-ala oli 30. syyskuuta 5,05 miljoonaa km2 verrattuna 3,85 miljoonaan km2:iin samana ajankohtana v. 2012 eli vuonna, jolloin jääpinta-ala oli ollut pienimmillään satelliittimittausten aikana. Näin toteaa National Snow & Ice Data Center.
Vasemmanpuoleisissa lämpötilakartoissa pohjoisnapa-alueen yllä olevat ympyrät kuvaavat likiarvoja, koska satelliitit eivät saa tietoa niin korkeilla leveyspiireillä.
