Småböndersin kylään saapuu kauniina kesäpäivänä pitkämatkainen vieras. Espoolainen Matti Virtanen katselee uteliaana ympärilleen kumpuilevassa järvimaisemassa, jota mökit koristeellisine puukuvioineen täplittävät. Idylliä silmänkantamattomiin. Pikkuiset pilvet kulkevat villalampaina taivaalla ja saavat hänet ajattelemaan The Simpsons -tv-sarjan alkujaksoa. Toinen mielleyhtymä liittyy Asterixiin ja gallialaiskylään, joka itsepintaisesti piti puoliaan roomalaisia vastaan.
Matti Virtaselle on kerrottu etukäteen, että Småbönders on ruotsalaisuuden etuvartio suomenkielisessä Suomessa. Kylä erottaa kiilan tavoin Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat, ja suomenkieliset naapurit ympäröivät sitä liki joka ilmansuunnassa: Evijärvi, Veteli, Kaustinen.
Välillä idylli rikkoutuu, kun mammuttikokoiset traktorit suhahtavat kovaa vauhtia ohi valtavine tuplarenkaineen. Matti miettii, että Småböndersin nimi vie ajatukset ehkä väärään suuntaan – pitäisiköhän kylän nimenä olla, traktoreiden koon perusteella, Storbönders?
Sitten hän saapuu Småbönders Handelslag -kaupalle. Kauppa näyttää siltä kuin kaupat ennen näyttivät. Elintarvikkeet yläkerrassa, rautatavarat ja muut alakerrassa. Hän kysyy kauppiasta, Ulf Smedsiä, ja pian Ulf and Matti käyvätkin jo vilkasta keskustelua. Kauppa sujuu hyvin. Maalaistalon arjessa tarvittava löytyy suurelta osin täältä. Markkinointi hoituu sosiaalisen median kautta. Kieli ei ole ongelma – ruotsi ja suomi toimivat yhtä lailla. Asiakaskunta on erittäin uskollista.
Yksi asia silti hämmentää Mattia. Hän sattui kuulemaan kahden kyläläisen murteella käymää sananvaihtoa. Oliko se tosiaan ruotsia?
Mutta miksi Matti Virtanen on tullut tänne?
”Selitys juontaa alkunsa 1950-luvulle. Äitini (Birgit ”Bigi” Herpman) äidinkieli oli ruotsi, mutta kun hänestä tuli rouva Virtanen, hän vaihtoi suomen kieleen. Hänelle oli neuvolassa sanottu, ettei lahjoiltaan keskinkertainen lapsi pysty oppimaan kahta kieltä”, Matti kertoo nyt runsaat 60 vuotta myöhemmin.
Matin äidinisä Gösta Herpman, syntyjään Kruunupyystä, työskenteli valtionrautateillä asemapäällikkönä, myös suomenkielisillä paikkakunnilla, esim. Iittalassa ja Orivedellä. Myös äidinäiti Thyra, synt. Bergman ja sukujuuriltaan Haaparannasta ja Tukholmasta, oli ruotsinkielinen. Niinpä Matin äiti Bigi puhui kotona ruotsia mutta kävi koulunsa suomeksi. Hänestä tuli täysin kaksikielinen ja myöhemmin hän oppi myös englannin ja saksan. Matin syntymän aikaan hän työskenteli Finnpapin kirjeenvaihtajana.
”Äiti kertoi, että kun hänen Thyra-äitinsä halusi komentaa lapsensa sisään asemapihalta, hän huusi heille ruotsiksi: ’Bertel och Birgit, maten är färdig – kom in och ät!’ (Ruoka on valmista – tulkaa syömään!) Kumpikin juoksi kotiin niin nopeasti kuin kintuista pääsi, ettei äiti ehtisi huutaa toista kertaa ja tämä nöyryytys suomenkielisten leikkikavereidensa edessä toistuisi”, Matti kertoo.
”Vasta aikuisena on ymmärtänyt, että minäkin olisin varmasti oppinut ruotsin kotonani, jos äiti olisi pitänyt kiinni omasta kielestään. Suomihan kuitenkin tarttui minuun aika kohtuullisesti. Tästä seurasi lievä identiteettiongelma, jota olen myöhemmin elämässäsi koittanut työstää.”
