Katternö-lehden edellisessä numerossa käsiteltiin tätä aihetta. Aivan erityisen kiinnostava on haploryhmä, yhtäältä Y-isälinjalla (joka kertoo suorasta isälinjasta, siis siitä Y-kromosomin perimästä, joka siirtyi vain isältä pojalle) ja toisaalta mitokondriolinjalla (geenistöllä, joka seuraa munasolun mukana äidiltä lapselle ja siirtyy siis sekä tyttärille että pojille).
”Kun Y- ja mitokondriolinjoilla tapahtuneita mutaatioita on saatu yhä enemmän kartoitettua, esiin nousee yhä selkeämpi kuva siitä, miten oman sukupuun yksilöt ovat aikojen kuluessa liikkuneet paikasta toiseen”, Jan-Anders sanoo.
Hänen oma suora isälinjansa esimerkiksi osoittaa hänen esi-isänsä saapuneen (nykyisestä) Virosta (nykyiseen) Lounais-Suomeen runsaat 2 000 vuotta sitten. Tämän esi-isän miesjälkeläiset hakeutuivat jossain vaiheessa pohjoiseen kohti Hämettä, minkä jälkeen heidän poikansa luultavasti 1100-luvulla siirtyivät vesistöjä pitkin kohti luodetta ja Pohjanlahden rannikkoa.
Jan-Andersin tapauksessa hänen tunnistamaton esi-isänsä asettui todennäköisesti Perhonjokilaaksoon alueelle, jossa ruotsin- ja suomenkieliset ovat kohdanneet toisensa vuosisatojen ajan ja tekevät niin edelleen. Viereinen, mm. historioitsija Matti Leiviskän alkuperäisteoksiin perustuva kartta osoittaa asutusalueet ja väestöliikkeet suunnilleen vuosina 1000–1300.
”Vahvana viitteenä esi-isäni saapumisesta tätä tietä Pohjanmaalle on isälinjan haploryhmäni, joka kuuluu siihen N-luokkaan, jota yleensä kutsutaan ”suomalaiseksi”. Kaikkien minua lähimpänä haploryhmäpuussa olevien henkilöiden vanhimmat tunnistetut esi-isät ovat Perhonjokilaakson läheisyydestä”, hän sanoo.
Koska kyseessä on ”suomalainen” haploryhmä, Jan-Andersin esi-isän kieli näyttäisi vaihtuneen. Mutta kuten yllä on käynyt ilmi, kielen vaihtuminen suuntaan tai toiseen on niin yleistä, ettei se kerro mitään geneettisestä taustasta.
Mutta nyt on aika esitellä vielä yksi identiteettiään etsivä herra, Jari Kinnunen. Hän muutti 6-vuotiaana perheensä mukana Pihtiputaalta Ruotsin Norrtäljeen, nyt hän asuu ruotsalaisen vaimonsa kanssa ikivanhalla Vessigebron kulttuuriseudulla Falkenbergissä Hallandin maakunnassa.
Jaria ei pysty lokeroimaan. Hän on teknisesti kätevä, varhainen it-nörtti ja käytännönläheinen järjestelmäasiantuntija, joka hankkii nykyään elantonsa riskienhallintaan, tuoteturvallisuuteen ja ohjausjärjestelmiin liittyvissä vaativissa tehtävissä.
”Olen innostunut kaikenlaisesta tietojenkäsittelystä, datan visualisoinnista ja työkalujen kehittämisestä suurten tietomäärien hallitsemiseen ja niiden hahmottamiseen”, hän kertoo.
Tämän monipuolisen osaamisensa ansiosta Jarista on tullut uranuurtaja geenitestien tuottaman suunnattoman tietomäärän käsittelyssä. Hän esimerkiksi ylläpitää ”puuta”, joka on parhaillaan rakenteilla isälinjan N-haploryhmälle ja joka samalla osoittaa haploryhmän fylogeografian, siis ryhmän jäsenten maantieteellisen levinneisyyskuvion.
Jari on tätä artikkelia varten laatinut tässä oikealla olevan kuvan, joka osoittaa, missä kohtaa haplopuuta Jan-Anders Enegren, Jari itse ja tämän artikkelin kirjoittaja ovat.
On tärkeää ymmärtää, että DNA-tuloksia on tarkasteltava yhdessä perinteisen sukututkimuksen kanssa, jotta yksilö pystytään sijoittamaan tarkemmin sukuryppääseen. Jari Kinnunen on tunnistanut suoran isälinjan esi-isäkseen savolaisen Oleff Kinnusen.
”Tiedetään, että Oleff myi v. 1555 Rantasalmella omistamansa maat Kustaa Vaasalle, joka oli tuolloin Suomessa, ja osti tilalle erämaa-alueen, joka nykyään kattaa Kinnulan ja Kivijärven pitäjät. Oleff perusti siellä uudisraivaajana Niemen tilan”, Jari kertoo.
Jari on pystynyt vahvistamaan tämän sukulinjan DNA-testeillä 1660-luvulle saakka.
Äitinsä puolelta Jari Kinnusen juuret ovat Möntsölän kylässä Tulolan saaressa Laatokan saaristossa Sortavalan edustalla.
”Äidinisäni Stepan Alexandrov ja äidinäitini Anna, synt. Mitjonen, ottivat siellä v. 1910 sukunimen Aalto. Vuoden 1944 evakuoinnissa perhe päätyi Pihtiputaalle. Siellä heidän Ksenia-tyttärensä tapasi sitten Valio-isäni”, Jari kertoo.
