Ulf-Peterin opastuksella Matti pääsee tutustumaan virallisten sukuselvitysten tietoihin muutamista nykypoliitikoista.
Joitain poimintoja niistä: Sanna Marin kuuluu suoraan alenevassa polvessa Mechelinin, Gummeruksen ja Liliuksen sukuihin. Entinen pääministeri Paavo Lipponen kuuluu äitinsä puolelta Ingmanin ja Cajanuksen sukuihin. Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuuluu Castrénin ja Laguksen sukuihin.
Presidentti Sauli Niinistöllä on ruotsalaisia sukujuuria ainakin pernajalaisen isänisänisän Johan Wilhelm Alexandersson Lindströmin kautta.
Suomen EU-komissaarilla Jutta Urpilaisella on isänäitinsä kautta vahvat sukujuuret aiemmin kaksikieliselle Kaustiselle, mutta myös Alaveteliin (Tast) ja Pedersöreen (Löfö).
Entisellä pääministerillä Esko Aholla on ruotsinkielisiä sukusiteitä mm. isänäitinsä puolelta Kokkolaan (Kotkamaa, Högbacka) ja äidinisänsä puolelta Evijärvelle (Furunäs).
Nykyisellä elinkeinoministerillä Mika Lintilällä on äidinäitinsä puolelta ruotsinkielistä sukua mm. Alavetelissä (Skog) ja Öjassa (Tjäru) ja äidinisänsä puolelta Alavetelissä (Haavisto) ja Kokkolassa (Fordell).
Ulkoministeri Pekka Haavistolla on ruotsinkielistä sukua isänisänsä puolelta Turunmaalla (Blomqvist, Stenroos).
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla on puolestaan vankka suomenkielinen sukutausta suomenkielisen äitinsä kautta, etenkin Kalajoella ja Muhoksella. Hänen Haukiputaalla syntynyt äidinisän isänisän isänisänsä Juha Haloinen kaatui Suomen sodassa v. 1808.
Johtavilla perussuomalaisilla poliitikoilla ei ole muita vähempää ruotsinkielisiä sukukytköksiä, pikemminkin päinvastoin:
Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon äiti Ulla Bergroth on Alajärven tunnetun kunnanlääkärin Leopold Bergrothin tytär. Leopoldin isä oli metsänhoitaja Karl Bergroth, syntynyt Kaskisissa. Jussi Halla-aho on muuten kaukaista sukua monille yllä mainituille poliitikoille, esim. Esko Aholle, Anna-Maja Henrikssonille, Paavo Lipposelle ja Sanna Marinille.
Hiukan värikkäältä voitaneen pitää sitä, että Jussi Halla-aho on sukua Hugo Bergrothille, ruotsalaisuuden apostolille, jonka oman yhdistyksen Hugo Bergroth-sällskapetin tehtävänä on vaalia ruotsin kieltä Suomessa. Toinen Halla-ahon sukulaisista – Karl Bergrothin äidin puolelta – on legendaarinen Rkp-poliitikko Eirik Hornborg. Jussi Halla-aho on Karl Bergrothin äitilinjan kautta monien vanhojen ruotsalaisten aatelissukujen jälkeläinen, kuten Boije af Gennäsin, Gyllenmånen, Tottin ja Bielken.
Perussuomalaisten ensimmäisellä puheenjohtajalla Raimo Vistbackalla, joka toimi pitkään Halla-ahon kotikunnan Alajärven nimismiehenä, on sukujuuria juuri Småböndersissä. Hänen isänsä Ragnar Johanneksen koti oli nimensä mukaisesti Vistbackassa, ja Småböndersin vanhempi väki muistaa Raimon mukavana nuorena miehenä, joka puhui mielellään ruotsia.
Perussuomalaisten entisen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen isä on suomenruotsalainen, lähtöisin Kokkolasta, mutta hänkin päätti puhua suomea perheensä kanssa. Sebastian Tynkkynen on harmitellut sitä eräässä haastattelussa: ”Minusta se on todella sääli, sillä olisin voinut saada yhden kielen lisää, jota puhuisin sujuvasti.”
Mutta Matti Virtanen ei ole ainoa juuriaan etsivä. Päijänteen itäpuolella, Jyväskylän ja Toivakan rajalla, eräs helsinkiläinen lakimies on kaivautunut syvälle sukunsa historiaan. Sen seurauksena hän julkaisi elokuun lopussa kirjan Min härkomst, joka on suunnattu lähinnä omalle suku- ja ystäväpiirille.
Tämä lakimies, Jan-Anders Enegren, on päässyt tutkimuksissaan tutustumaan joukkoon ihmisiä ja paikkoja, joiden nimeäkään hän ei ollut aiemmin tiennyt. Heti isän ja äidin vanhempien kohdalla hän päätyi Hassiseen (Kokkola), Pietarsaareen, Tölbyhyn (Mustasaari), Höstvedelle (Vaasa) ja Arbyhyn (Mören kihlakunta, Smoolanti).
Kytkös Ruotsiin tulee hänen äidinäitinsä Linnea Jernströmin kautta. Aivan samoin kuin Matti Virtasenkin kohdalla, äidinäiti tuli siis siirtolaisena Suomeen.
Tarkemmin sanoen, Linnean täti Karolina Andersson houkutteli Linnean Pietarsaareen työskentelemään parturiliikkeeseensä Isokatu 14:ään. Ehkäpä Linnea juuri siellä tapasi tulevan miehensä, hassislaisen Anders Slotten, Jan-Andersin äidinisän. Anders Slotte hoiti Slotte & Gustafssonin kenkä- ja nahkakauppaa Pietarsaaressa, kunnes hän v. 1924 osti Kolpista Pohjanmaan Osuuskarvaamon, josta muodostui Kolpin Nahkatehdas Oy.
Jan-Andersin isänisän isänäiti Ulrika Enegren on vaikuttava hahmo. Hän viljeli yksinhuoltajana tilaansa ja kasvatti viisi lasta. Mustasaaren seurakunnan kirjoissa on kunkin lapsen kohdalle merkitty ”isä tuntematon”.
”Kääntäen sanottuna tämä tarkoittaa, että Ulrica oli tehnyt huorin. Näin ollen hän joutui myös kärsimään kirkollisen häpeärangaistuksen viiteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla häntä kutsuttiin ’lautamiehen tyttäreksi’, sen jälkeen ’talolliseksi’ ja viidettä salavuoteutta rangaistaessa vain ’naisihminen Ulrika Ehniksi’”, Jan-Anders kertoo.
Tällä tavoin voi tutkia ja yrittää tutustua jälkimaailmalle ehkä vain elottomilta nimiltä tuntuvien esivanhempien elämänkohtaloihin. Mutta harpataanpa suoraan siihen, mitä Jan-Anders Enegren kuvailee ehkä tärkeimmäksi oivalluksekseen. Nimittäin että ruotsalaisuus ja suomalaisuus, niin kielellinen kuin kulttuurinenkin, ovat sukupolvien saatossa sekoittuneet Suomessa toisiinsa uudelleen ja uudelleen.
Ajatusmalli suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta vaikeasti yhteensopivina maailmoina rajoittaa molempien kieliryhmien ja Suomen koko yhteiskunnan ymmärtämistä. Se että kieltä alettiin aikoinaan pitää poliittisesti erottavana ja latautuneena tekijänä – ”me” ja ”he” – oli onnetonta kaikkien osapuolten kannalta, hän katsoo.
Häntä on sukututkimuksessa hätkähdyttänyt kerta kerran jälkeen, miten usein suomenkieliset ja ruotsinkieliset juuret ovat kietoutuneet toisiinsa: ”Suomenkielisiä on hakeutunut sisämaasta rannikolle, ja ruotsinkielisiä on asettunut suomenkielisiin sisämaan pitäjiin. Vuosisatojen kuluessa suomenkielisistä on tullut ruotsinkielisiä ja toisin päin”, hän sanoo.
Tämä näkyy sekä kirkonkirjoihin perustuvassa sukututkimuksessa että viime vuosina mahdollisiksi käyneiden geneettisten analyysien tuloksissa.
”Historiantutkimuksessa ei selvästikään ole vielä täysin ymmärretty DNA-analyysien potentiaalia”, Jan-Anders sanoo. ”Ihmisen geenit sisältävät niin paljon tietoa, ettei sellaisesta ole aiemmin osattu edes haaveilla. Yhä useampien ihmisten teettäessä itsestään DNA-analyysin pystymme askel askeleelta rekonstruoimaan, miten ihmiset ovat kautta aikain liikkuneet ja muuttaneet.”
