”Poliittinen epävarmuus pelottaa energiayhtiöitä tarttumasta tilaisuuteen”
Ruotsi oli vielä hiljattain maailman ”suurin” ydinvoimamaa, kun mittarina on asennettu teho asukasta kohti. Ruotsin sähköntuotanto oli 12 reaktorilla lähestulkoon päästötöntä jo 1980-luvun lopussa, koska melkein kaikki muu sähkö tuotettiin vesivoimalla.
Sitten päätettiin, että Ruotsi luopuisi ydinvoimasta, ja sitten, että se säilytettäisiinkin. Viimeisin tieto on ydinvoimasta luopuminen, vuoteen 2040 tai 2045 mennessä, tulkinnasta on epäselvyyttä. Tällä hetkellä reaktoreista on käytössä kahdeksan, parin vuoden kuluttua niitä pitäisi olla kuusi.
Huolimatta tästä poliittisesta kulttuurista, joka 20 vuoden ajan (1986–2006) kielsi jopa rakennepiirustusten ja kustannuslaskelmien laatimisen uutta ydinvoimaa varten Ruotsissa (”ajatuskieltolaki”), Ruotsi on onnistunut kasvattamaan eturivin ydinvoimatutkijoita.
Yksi heistä on Janne Wallenius, reaktoritekniikan professori KTH:ssa, Otaniemen kylmälaboratorion entisen johtajan Mikko Paalasen siskonpoika.
Janne Wallenius teki tutkijaryhmineen jokunen vuosi sitten merkittävän läpimurron keksimällä menetelmän, jolla teräs saadaan kestämään pitkään korkeaa lämpötilaa ja säteilyä lyijyn yhteydessä ruostumatta tai haurastumatta. Sen myötä saatiin ratkaistua suuri ongelma, joka oli ollut pienten lyijyjäähdytteisten ja ydinjätettä polttoaineena käyttävien reaktoreiden esteenä.
Ruotsin opetusministeri Jan Björklund yritti v. 2014 saada Ruotsin valtiota rahoittamaan tähän liittyvää tutkimusreaktoria. Mutta hanke kaatui poliitikkokollegoiden torpattua asian koalitiohallituksessa.
Maailmalla rakennetaan parhaillaan paljon uutta ydinvoimaa. Kun Ruotsin ovi sulkeutui, Janne Wallenius päätti tutkijakollegoidensa Jesper Ejenstamin ja Peter Szakalosin kanssa yrittää kaupallistaa lyijyjäähdytteistä reaktoria ulkomailla oman yrityksen, Blykallan, avulla.
Tie vei Kanadaan, jossa Ontarion provinssihallitus oli selvittämässä uusien pienimuotoisten reaktorityyppien edellytyksiä. Kanadan ydinturvallisuusviranomainen aloitti v. 2016 Blykallan konseptin ennakkotarkastuksen. Ongelmana olivat kehittämiskustannukset: puolet voitaisiin rahoittaa Kanadan valtion varoin, mutta Blykallan täytyisi hankkia puolet itse.
Viime vuoden tammikuussa ratkaisu tuntui löytyneen Essel Groupin, jo 90 vuotta toimineen intialaisen miljardiluokan monialayrityksen kanssa solmitun sopimuksen myötä. Essel Group ostaisi Blykallan 18 miljoonalla dollarilla ja rahoittaisi reaktoritehtaan ja esittelyreaktorin 200 miljoonalla dollarilla.
Essel Group esitteli Blykallaa monisanaisesti kumppaninaan markkinoinnissaan omien sijoittajiensa suuntaan, mutta Blykallan tilille ei rahoja koskaan tullut.
”Olimme alkaneet jo palkata väkeä ja jouduimme nopeasti purkamaan kaiken. Kesä oli hirvittävä, ja kaikki ryhmän jäsenet olivat todella pahoillaan”, sanoo Janne Wallenius, joka oli itse sijoittanut varansa hankkeeseen.
Reaktoreita, jotka hyödyntävät ydinjätettä – siinä on edelleen 99 % energiasta jäljellä – on kehitteillä monella taholla, ja Janne Walleniuksen mukaan useat Pohjoismaiden suurista energiayhtiöistä ovat kiinnostuneita Blykallan konseptista. Mutta poliittinen epävarmuus estää niitä toimimasta.
Janne Wallenius asettaa toivonsa nyt Isoon-Britanniaan, jossa hallitus on luvannut tutkimusrahaa edistyksellisten pienreaktoreiden kehittämiseen. Tavoitteena on vuoteen 2035 mennessä käynnistää 7000 MW tällaista uutta ydinvoimaa, siis erittäin suuri määrä pienreaktoreita, sijoitettaviksi eri puolille Englantia ja Walesia. Tämä niiden kahdeksan uuden suurreaktorin lisäksi, jotka tällä hetkellä ovat suunnittelun eri vaiheissa Isossa-Britanniassa.
Britannian järjestelmässä valtion rahoitusta voi saada kaikkiin kehittämiskustannuksiin, ja Janne Wallenius on sen vuoksi varannut kaiken vapaa-aikansa hakemuksen laatimiseen Britannian markkinoille muokattua reaktorikonseptia varten.
